Tuomas Liuksen Routaan kaadetut luottaa Itä-Suomen eksotiikkaan

 

Tuomas Lius: Routaan kaadetut

Crime Time 2026. 663 s.

(tekijänkappale)

 

Kaksi tyttöä karkaa lieksalaisesta Metsäkodin nuorisokodista. Toinen löytyy huumekämpästä tehokuntoisena ja hyväksikäytettynä, toinen jää kadoksiin. Keskusrikospoliisin alaisuudessa toimiva etsivätoimisto Haka eli vanhempi konstaapeli Julia Noussair ja vartijan statuksella ja ennakkoluulottomalla luonteella huseeraava Marko Pippuri saavat etsintätehtävän. Tärkeää tietoteknistä tukea heille antaa Markon lukioaikaisen kaverin Reija Laitisen tytär Valda. Katkeran lisämausteen tämän kertainen tapahtumaepisodi saa Julian hänen Alek-poikansa kipuilusta. Tapahtumien päänäyttämöksi valikoituu itäsuomalainen loputon ja tutkimaton metsä. Kierrokset kasvavat, kun sen keskeltä löytyy ihmisen jalkaterä varustettuna kynsilakan jäänteillä. Mystiikkaa ja outoja rituaaleja luvassa.

Liperiläiskirjailija Tuomas Liuksen Haka-sarjan kahdeksas osa Routaan kaadetut tarjoaa jo tutuksi käynyttä toimintaa, hyvän maun rajoja koettelevaa huumoria ja sydäntä viiltävää ja koskettavaa ihmissuhdekuvausta. Liuksen lukemiseen on varattava kaikkea aina oksennuspussista nenäliinaan. Kyyneliltä ei voi, en ainakaan minä, välttyä. Niihin oli kolme syytä; nauru, liikutus ja silmien väsyminen. Pitkäjaksoinen lukeminen alkaa olla tätä nykyä haaste. En sentään oksentanut. Tämä vain varoituksena herkkävatsaisille.

Edelleenkään Liuksen hahmot eivät ole näyttäneet itsestään kaikkia puolia. En tiennytkään, että Pippurinen on käynyt lukion. Autonasentaja- (tai mekaanikko-) taustan tiesinkin ja olin pitänyt Pippurista itse amisjäbänä meidän miehenä. Ei vaikuta Markon katu-uskottavuuteen. Julia Noussair taas on jo aikaisemmin päässyt näyttämään kynsiään ja raottanut yleisölle pimeää puoltaan. Tällä kertaa siitä on tunnistettavissa lähes mystisiä ja alkukantaisia piirteitä. No joo, poistetaan sana lähes.

Routaan kaadetut sisältää vahvoja tunnelmia, noir-kuvastoa ja Twin Peaks ja True Detective fiiliksiä. Lius on visuaalinen, tarkka ja tinkimätön kertoja. Veikkaan että teoksen viritys ja jännitteet olisivat saaneet jopa Hitchcockin leuan värähtämään. Hienoja kaaria. Kokonaisuuden muhkea laajuus sallii poikkeamia vaikkapa Bruce Leen ja Jeesuksen vertailuun, kuinka heitä on jälkikäteen tulkittu väärin. Tämä vain esimerkkinä. Yhteiskunnallisia teemoja löytyy villipetopolitiikasta luonnonsuojeluun ja nuorisoa houkutteleviin somehaasteisiin. Liuksen taustoitus on ensiluokkaista, enkä sano tätä vain siksi, koska sain itse toimia sairaalakohtausten lähteenä. Yhtenä heistä. Samasta syystä olen vähän huono kritisoimaan teosta. Eikä ole syytäkään.

Sarjan aikaisemmat osat ovat Haka, Laittomat, Härkäjuoksu, Lanka palaa  , Sikojen lahti  , Kova Luu ja Rikottu rintama  . Sarjan ulkopuolisista romaaneista mieleeni on jäänyt erityisesti Sudenkorennon kesä. 

Perfektionismi ja kirjoittaminen

Onko täällä muita vääränlaisen täydellisyyden tavoittelijoita? Tuli mieleeni, kun laittelin ylös joko novellin tai romaanin aihetta ja tapailinkin jo sen aloittavaa kohtausta. Homma pysähtyi ensimmäisiin knoppitietoihin ja epäilyyn, osaanko kuvata niitä niin hyvin kuin haluaisin. Vaarana on taas jättää koko projekti.

Tämä rajoitus on kulkenut läpi elämän. Moni asia on jäänyt toteuttamatta pelkästään sen vuoksi, etten ole uskonut tavoittavani yritelmässäni sitä tasoa, jonka haluaisin. Voi kun pikku-Mika olisi ymmärtänyt sen, että tavoitteet toteutetaan pienillä askelilla. Eivätkä aiheessa, vaikka nyt kirjoittamisessa, menestyneet läheskään aina ole varsinaisesti alan huippuja. Miten se vain määritellään. Muut vaikuttimet ratkaisevat. Monet muut.

Jos paperi on tyhjä, on sitä itse kirjoittajakin

Entäpä jos lähtisin tällä kertaa vain kirjoittamaan mitään mistään tietämättömänä? Jos paperi on tyhjä, on sitä itse kirjoittajakin. Täydentelisin sitten jälkikäteen asiatietoja. Jos jokin yksityiskohta ei ole asiatietojen perusteella mahdollista, jos vaikka lehmät eivär edelleenkään lennä paitsi hurrikaanielokuvissa, niin vuittu muutetaan se. 

Mitäpä tuumitte? Myös kommentit "mulle on aina kaikki ollut tosi vaivatonta" ovat täysin sallittuja. Oikeastaan haluaisin kuulla vaivattomuudesta lisää. Ja muuten tätä tekstiä en hautonut virheiden pelossa hetkeäkään, vaan pistin jakoon.

Joel Haahtela: Adelèn kysymys

Joel Haahtela: Adelèn tapaus

E-kirja. Otava 2019

Klassisten kielten opettajana Helsingin yliopistossa työskentelevä mies viettää sapattivapaata aikomuksenaan tehdä kesken jääneitä kirkkohistorian opintojaan. Hän matkustaa luostariin Pyreneille selvittämään 900 vuotta aikaisemmin tapahtunutta ihmettä. Silloin nuori nainen, Adelè, oli pudonnut vuoren jyrkänteeltä ja selvinnyt pudotuksesta luonnonlakien vastaisesti hengissä. Lopullinen kuolema koitti vasta myöhemmin, kuten hänen kanonisaationsakin. Naisen jäämistöllä, reliikeillä, huomattiin olevan parantava vaikutus.

Pyhimyselämäkertaan ja lammaspaimenten todistajalausuntoihin tutustumisen ajan mies elää luostariyhteisössä ja osallistuu neljäntoista veljen arkeen sen säännöllisine ruokailuhetkineen ja messuineen. Samalla hän palaa oman elämänsä kipeisiin ja osin käsittelemättömiin vaiheisiin. Joitain niistä hän elää edelleen ja ne odottavat koto-Suomessa. Jos odottavat, voisi vihjata. Pienoisromaanin kohdalla jättäisin paljastukset minimiin. Vaikka tietysti kaikki Haahtela-hullut ovat jo seitsemän vuotta sitten ilmestyneen kirjan lukeneet.

Kirjan tapahtumaympäristö on sadunhohtoinen. Haahtelan Ilmaisu on kaunista ja pohtivaa. Samalla se on selkeää, tarkoituksenmukaista ja vaivatonta lukea. Sanasto kohdillaan. Ei leuhota. Sellaisia ennakko-odotuksia tulee väkisin, kun arviot ylistävät kielellistä ilmaisua vaikkapa sitten lyyriseksi. Pitäisi päästä eroon tällaisista ajatusvääristymistä. Omalta osaltaan Haahtela auttaa tämän suhteen. Millään hirveän syvällä rintaäänellä en voi tätä sanoa, aikaisemmin kun olen kuunnellut hänen tuotannostaan vain Jaakobin portaat (lukija: Anssi Niemi) 

Adelèn kysymyksen luin e-kirjana. Ei tee pahaa ollenkaan lukijalle, joka kuluttaa pääasiassa dekkareita. Sitä paitsi eiväthän ne ole millään lailla toisiaan poissulkevia tekijöitä. Ratkaiseva tekijä, joka sai tämän kirjan pariin oli luostariympäristö ja tarinaan sisältyvä mystinen arvoitus. 

Henkisyyskin kiinnostaa ja kaiken sellaisen pohdiskelu. Jos muistan vain jotkin uutisoinnit oikein, ovat myös nuoret miehet ja pojat alkaneet kiinnostua hengellisyydestä. Piristävää. Onhan se stereotypioiden vastaista. Tämäkin voi olla vain omassa päässä. Hyvä huomata, niin voi muuttaa.

Kaksi vuotta työsuojelussa - nyt tuntuu

 

Kuva kasitalon vitoskerroksen parvekkeelta

Kaksi vuotta sitten 9.9.2024 nousin kasitalon viidenteen kerrokseen ja aloitin perehtymiseni työsuojelun ihmeelliseen maailmaan. Taakse jäi Yhteispäivystyksen elämänmakuinen akuuttityö ja joukko tärkeiksi käyneitä työkavereita. Oikeastaan heidän tärkeys selvisi vasta myöhemmin, kun en enää ollutkaan yksi heistä, ainakaan samalla tavalla kuin aikaisemmin. Älytöntä huomata, miten usein arvostaa tällaisiakin asioita vasta jälkikäteen.

Kuherruskuukaudet ovat nyt takana ja nykytyön todellinen luonne on alkanut paljastua kaikkine toisteisuuksineen ja vaihtelevuuksineen. On hyvää ja on huonoa. Luultavasti tätäkin tulen todella arvostamaan vasta sitten, kun olen siirtynyt eteenpäin, minne sitten suuntaankaan. Hyvää tässä on ehdottomasti mahdollisuudet vaikuttaa omaan työaikaan ja paljolti työn sisältöönkin. Sovin asioita ja järjestelen itse kalenteriani. Viikonloput ja arkipyhät ovat vapaita. Ihan kiva, tosin enemmän tätä olisi kaivannut silloin, kun tytöt olivat vielä pieniä ja kotona.

Samoin loma-ajat ovat sovittavissa lähimpien oman toimialueen kollegoiden kanssa. Kolmehan meitä tässä terveyspalveluiden toimialueella on ja he ovatkin tulleet kaikkein lähimmiksi työkavereiksi. Hyvää on myös kaiken uuden oppiminen ja haasteet selvittää monen sortin työsuojelukysymyksiä. Varsinkin kun niistä haasteista selviää.

Yli 28 vuoden käytännönläheisen työn jälkeen vaatii asennetta innostua vaikkapa kemikaaliluetteloista tai yhteistyöpalavereista. Isoa osaa tehtävistä voi luokitella jopa tylsäksi. Kokonaisia työpäiviä voi mennä niin, etten tapaa ensimmäistäkään ihmistä livenä, vaan pelkästään pallukkoina Teamsissä. Tai sitten soitan tai ylläpidän kirjeenvaihtoa sähköpostilla ja Teams-viesteillä.

Vaikka oman toimialueen valtuutetut ovat lähimpiä, saattaa heidänkin kanssa kulua päiväkausia, etten ole missään yhteydessä, kaikista muista valtuutetuista ja työsuojeluasiantuntijasta puhumattakaan. Tunnistan itsessäni eristäytymisen tuntemuksia. Hyvä etten käy vainoharhaiseksi tyyliin: jossain tapahtuu jotain, josta vain minä jään paitsi. Tätä tosin taisin rukoilla kaikkein epätoivoisimmissa hetkissä päivystyksessä, kun ihmispaljous ja loputtomat vaatimukset painoivat hartioita. Etätyö, jota tämä paljolti on, on todellakin kaksiteräinen miekka.

Päivätyön myötä en ole vieläkään saanut vapaa-ajankäyttöäni hallintaan. Jos aikaisemmin työajat olivat epäsäännöllisiä, oli tärkeimmät aktiviteettini eli kirjoittaminen ja liikkuminen säännöllisiä. Nyt se on toisin päin, liikuskelen ja kirjoittelen satunnaisesti ja aivan liian vähän. On liian helppoa upota illalla sohvan nurkkaan suoratoistopalveluiden pariin. Tyytymättömyys taitaa olla ikuista.

Kerroin 23.8.2024 työpäiväni sisällöstä päivystyksessä. Pääset lukemaan sen tästä. Listaan alle yhden työpäiväni sisällön nykyään. On vähän eroa. Voit vertailla, kummasta irtoaisi sinun mielestäsi enemmän työniloa.

Työsuojelupäivä

·       Katson edellisen vuorokauden vaaratilanneilmoitukset ja tarvittaessa olen yhteydessä yksikköihin. Katson, onko aikaisemmat vaaratilanneilmoitukset käsitelty ja onko niissä löydetty korjaavia toimenpiteitä.

·       Osallistun 24/7 -akuuttikeskuksen aamupalaveriin Teamsin kautta etänä.

·       Laitan työntekijälle sähköpostia. Vastaan hänen aikaisemmin esittämään kysymykseen.

·       Yksikön riskiarvion tarkistus ja tarvittaessa korjausehdotukset.

·       Valmistautuminen tulevaan työterveyshuollon yhteistyöpalaveriin, johon osallistuu työterveyden ja minun lisäkseni myös kohdeyksikön osastonhoitaja. Valmistautuminen tarkoittaa riskiarvion tarkastusta, vaaratilanneilmoitusten kokoamista, henkilöstökyselyn sisällön läpikäyntiä ja muita ajankohtaisia asioita.

·       Puhelu työterveyshoitajalta.

·       Teams-viestittelyä valtuutettukollegan kanssa.

·       Kemikaalirekisteriasiaa.

·       Palaveri koskien työterveyshuollon mennyttä ja tulevaa toimintasuunnitelmaa.

·       Seuraavan päivän kalenteriohjelman tarkistus ja tarvittaessa varautuminen. Yleensä olen jo tässä vaiheessa tehnyt tarvittavan taustatyön. Kotiläksyt tehty.

·       Käytetyn työajan tilastointi.