lauantai 7. syyskuuta 2024

Miellyttämisestä rehellisesti

Johanna Pohjola: Vapaaksi miellyttämisestä - Toipumiskirja hyväksynnän hakijoille

Gummerus 2024. Lukija Johanna Pohjola 


Kuva: Storytel

Kuulun niihin ihmisiin, jotka pyytävät anteeksi tullessaan tönäistyiksi. Ihan oikeasti, se on tullut joskus ihan refleksinä ja vasta jälkikäteen olen miettinyt tilanteen ristiriitaisuutta. Sen lisäksi puhetapani ja eleeni saattavat muuttua seuran mukaan ja joskus olen miettinyt, onko minulla mitään omaa. Olen myös se mukava kaveri, jonka ei ole nähty suuttuvan koskaan. Sitten kun olen suuttunut, tai mieluumminkin näyttänyt sen myös ulospäin, se on purkaantunut liioitellusti ja aiheuttanut jälkikäteen häpeää. Suostun ja tottelen, koska kärsin jos joudun tuottamaan pettymyksiä. Nyt se on loppu, ainakin niin pitkään kuin muistan Johanna Pohjolan kirjoittaman elämäntaito-oppaan Vapaaksi miellyttämisestä: Toipumiskirja hyväksynnän hakijoille sisällön. Loppu, jos se vain sinulle sopii. Jos sä tahdot niin. laulavat Jippu ja Samuli Edelmann Hectorin sanoin, mikä sopisi kaikkien miellyttäjien kansallislauluksi. Vastarintakappale on varmaankin sitten Alice Cooperin No More Mister Nice Guy.

Tuossa kirjassahan siis käydään läpi liiallisen miellyttämisen tarpeen juurisyitä ja luonnetta. Liiallisella miellyttämisellä tarkoitetaan tilannetta tai käyttäytymistapaa, jossa pyritään välttelemään konflikteja ja kannatellaan toisten ihmisten tunteita oman hyvinvoinnin kustannuksella. Suostutaan, vaikkei mieli tekisi. Ilokseni panin merkille, ettei ilmiötä käsitellessä ole unohdettu miehiä. Paitsi, että Pohjolan mukaan vääristynyt käyttäytymistapa mielletään yleisesti ehkäpä enemmän naissukupuolen ominaisuudeksi, on se tuttua mitä suurimmissa määrin myös miehille ja sukupuolivähemmistöillekin. Tämä osa miehistä (minäkin) pyrkii välttelemään paheksuntaa. Jokainen tuntee varmasti jonkun aina valmiin muuttoavun, sen naapurin tai remonttireiskan tai tossun alla olijan. Olen ollut hautajaisissakin, jossa tällaista joka paikan höylää on muisteltu aina valmiina kaikkien auttajana. Oli muuten pahasti alkoholisoitunutkin ja jätti itsensä monesti heitteille.

Hyvähän se on, jos on avulias ja ystävällinen, jos se lähtee oikeista lähtökohdista ja on vilpitöntä. Rehellistä. Siitä Pohjola puhuu kirjassaan. Oikeastaan rehellisyys on kaiken lähtökohta. Pitää ilmaista tarpeet ja tuntemukset ääneen ja tehdä se ajoissa. Se ei tarkoita ilkeyttä, eikä tarpeiden ja tunteiden tarvitse aina olla negatiivisia. Myös mieltymykset on hyvä sanoittaa ilman turhia viiveitä, vaikka jäisikin ilman vastakehuja tai mieltymys tulisi kyseenalaistetuksi. Pitää opetella sanomaan myös ei. Etenkin ei! Suoruudesta saa jopa mielihyvää. Pahoittaako vastapuoli sitten mielensä? Se on hänen oma asiansa. Jokainen vastaa omista tunteistaan.

Useimmiten rehellisyyttä silti arvostetaan. Melkein on ystävällisempää ollakin suora ja rehellinen. Sanoo mieluummin, ettei onnistu, kuin ehkä tai ihan sama. Jos on eri mieltä niin sanoo, että on eri mieltä. Ajattelen tuosta eri tavalla. Näitä niksejä Pohjola jakaa enemmänkin. Ihan pieniä muutoksia puhetavassa tai jopa kehonkielessä. Lopetetaan tai ainakin vähennetään roimasti epävarmaa ja ehdollista konditionaalin -isi käyttöä. Voisitko sanan tilalle voitko ja niin päin pois. Jalkautin oppeja heti kuunneltuani kirjan ja se tuntui hyvälle. En tiedä huomasiko kukaan, mutta harjoitukset jatkuvat. Vähän harmittaa, että tällaiseenkin asiaan kiinnittää huomiota vasta iän kertyessä. Ehkäpä se ensimmäinen vaihe on huomata kommunikoinnin vääristymä. Siitä on helppo lähteä tekemään korjausliikettä. Ihmisten kanssa kun on pakko olla tekemisissä. Se on vähän kuin syöminen. Pakko syödä elääkseen. Milloin mennään ylensyönnin puolelle, milloin nälkäkuurille?

Varmaan siinä vaiheessa, kun pääsemme kaikki eroon liiallisesta miellyttämisen tarpeesta, se vanha vitsi yhtä aikaa ulkomaanmatkalle lähtevästä pariskunnasta muuttuu todeksi. Toinen lähtee Kreetalle, toinen Tallinnaan.

Kirjan kirjoittaja Johanna Pohjola on koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri, sosiaali- ja kulttuuriantropologi, mindfulness-ohjaaja ja ratkaisukeskeinen valmentaja ja tuttu myös Myllyhoitoyhdistyksen viestintäpäällikön pestistä. Aloin seurata häntä Instagramissa. En miellyttääkseni, vaan ihan kiinnostuksesta.