Mika Törrön selviämistarina

 

Timo Kangasluoma: Härkä – Vangista vahvimmaksi. Mika Törrön tarina

Docendo 2021. 199 s.

 

Syksyllä 2018 osallistuin Joensuussa asunnottomien yöhön. Yksi tapahtumista oli kävelykierros kaupungin keskustassa, jonka oppaana toimi Mika Törrö. Hän johdatti uteliaan joukon keskuspuiston läpi joenrantaan, sieltä torille ja muutaman korttelin päähän keskustasta, jonne kierros päättyi. Osallistujat, itse heidän joukossa, olivat mykistyneitä ja liikuttuneita. Oppaan tunteet tarttuivat. Kierroksen aiheena oli kaupungin huume- ja päihderiippuvaisten, sen paljon puhutun ”kaupungin alamaailman” ajanviettopaikat. Jos aihe olisikin jäänyt siihen, olisi kenties vielä selvitty kuivin silmin. Mika kertoi siinä sivussa omasta elämästään, väkivaltaisesta taustasta, vankilakierteestä, riippuvuuksista ja voimailusta, joka lopulta koitui päihdeyhteisö Helpin lisäksi hänet pelastavaksi tekijäksi.

Nyt tämä kaikki on luettavissa elämäkerrasta. Kirjan kirjoittaja Timo Kangasluoma on itsekin voimailun aktiivinen toimija. Hän on esiintynyt muun muassa Gladiaattorit -viihdeohjelman Haukkana ja järjestänyt voimamieskisoja yhdessä Törrön valmentajan Ilkka Kinnusen kanssa. Myös Ilkka Kinnunen on esiintynyt samassa tv-showssa. Hän oli Barbaari, jos kiinnostaa. Kangasluoman käsistä on aikaisemmin lähtenyt myös Kalle Palanderin ja Marco Hietalan elämäkerrat. Törrön kanssa Ilkka Kinnunen osui yksiin, kun Mika oli Helpin porukan kanssa treenaamassa Ylämyllyn kuntokeskus Energyllä. Kinnunen pani merkille Törrön potentiaalin, miehestä voisi olla voimamieheksi. Raameja riittää. Kohtaaminen oli hieno käänne ja sitä seurasi vieläkin hienompia käänteitä, aina urheilugaalaan saakka. Jokaisesta niistä Törrö jaksaa olla erityisen otettu, eikä voi edelleenkään uskoa, että on päässyt kokemaan ne.

Samaa ei voi puhua kaikista käänteistä. Jos Mika Törröä, tai ”El Toroa”, voikin kutsua nykyään voimamieheksi, piilee hänessä myös äärimmäinen rikkinäisyys ja heikkous. Jälkikäteen ajateltuna niihin on päästy puuttumaan aivan liian myöhään. Ennen sitä hän joutunut elämään väkivaltaisen alkoholisti-isäpuolen terrorisoiman lapsuuden. ADHD ja tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriödiagnoosit tulivat vasta sitten kun huonot olivat jo housussa, jopa kirjaimellisesti. Mika kertoo kaiken, aina kouluajan raivokohtauksista yökasteluun ja rikoksiin, joita hän kuvaa varsin yksityiskohtaisesti. Viimeistään niistä lukiessa voi vetää turhan glorifioinnin vessanpöntöstä. Teot ovat hirvittäviä. Laitoskierre alkoi Tikkamäen psykiatriselta osastolta ja jatkui Vanamon lastenkodin kautta Kuopioon, siellä Alavan psykiatriselle osastolle ja sieltä perhekotiin Muhokseen, mikä toimi suorastaan oppikouluna. Joukosta löytyi monen sortin osaajaa. Törrö tuli moneen kertaan hakatuksi ja päätyi lopulta hakkaajaksi itsekin. Karkureissuja, autovarkauksia, pahoinpitelyjä, viinaa, huumeita monessa muodossa ja lopulta ensimmäinen vankilatuomio. Niitä kertyi kaikkiaan yhdentoista vuoden verran, kunnes viimeisellä reissulla Törrön vaihtoehtoina oli joko ripustautua kiikkuun, tai tehdä korjausliike. Törrö valitsi jälkimmäisen ja se päätös piti.

Kirjoitukseni tehtävä ei ole arvioida Mika Törröä ihmisenä. Silti jotain hänestä kertoo tapa, jolla hän kuvaa useita myöhemmässä elämässään kohtaamiaan ihmisiä; hyvä tyyppi, hyvää porukkaa, tosi ystävällinen, reilu. Hän luottaa ihmisiin, josta on koitunut pahaa, mutta ehkä sitäkin enemmän lopulta hyvää. Hän myös uskaltaa ilmaista tunteitaan, suorastaan ei voi sille mitään, mitä pidän ihailtavana. Paljonhan sitä nykyään puhutaan juurikin miesten tunteenilmaisusta. Tässä meille esikuva. Erityisesti on ihailtava hänen elämänmuutostaan. Sen soisi tapahtuvan kaikille vastaavien ongelmien kanssa taisteleville lapsille ja nuorille, miksei aikuisillekin. Haluan uskoa, että koskaan ei ole liian myöhäistä, jos siis puhutaan siitä mitä ratkaisuja teemme juuri nyt ja tästä eteenpäin. Tehtyihin tekoihin ei voi enää vaikuttaa ja niistä on vastattava niillä keinoin mitä on käytettävissä. Rangaistukset ovat ansaittuja ja niistä on opittava. Kun teot on sovitettu, on annettava mahdollisuus uuteen alkuun.

Paljon on vielä ihmisten asenteissa korjattavaa suhteessa entisiin rikollisiin ja eri riippuvuus- ja mielenterveysongelmaisiin. Jokaisen pitäisi ihan oikeasti kysyä itseltään, mistä asenteeni ja luuloni johtuvat, mikä on sen perimmäinen syy ja käsiteltävä se. Monia on varmasti satutettu henkilökohtaisesti ja menneisyys kummittelee. Tai voisiko olla, että me pelkäämme samoja piirteitä itsessämme? Törrö pohtii kirjassa, että meissä kaikissa on jokin alkukantainen kyky tehdä pahaa ja tuo sisäänrakennettu paha saadaan kasvamaan, jos sitä ruokkii. Tulee mieleen se internetissä pyörivä viisaus, jossa isoisä opettaa poikaa sisällämme elävän hyvän ja pahan suden ruokkimisesta. Omien asenteiden tarkistamisen voi aloittaa vaikka lukemalla tämän kirjan, Härkä – Vangista vahvimmaksi. Mika Törrön tarina.

Ai niin, unohdin mainita, että Mika Törrö on tämän hetken maamme menestynein voimamiehemme. Hän voittanut kolmesti Suomen vahvin mies -kilpailun ja sijoittunut kansainvälisen Strongman Champion Leaguen kilpailussa kärkeen. Ostin kirjan nimikirjoituksen kera ennakkotilaajana.