Muistokirjoitus esikoisdekkarilleni Väärin voitettu

 Ennen kuin vauhti kiihtyy muutaman viikon päästä ilmestyvän Dekkarin ympärillä, sana esikoisesta. Julkaisin pelijännärini Väärin voitettu ensimmäisen kerran vuonna 2008 kovakantisena Books on Demandin kautta ja myöhemmin 2013 pehmeäkantisena ja e-kirjana saman painopalvelun toimesta. Viime vuonna kirjaa meni kokonaista yksi kappaletta, joten on korkea aika päättää hyvä, arvokas ja vaikka ehkä kuulostankin turhan melodramaattiselta, niin jollain tasolla jopa elämäni muuttanut yhteistyö BoD:n kanssa.

Juureni ovat omakustantajana tai indiekirjailijana, niin kuin nykyään nimitetään ja olen ylpeä siitä. Ilolla olen seurannut omakustanteiden hiljalleen saavuttamaa näkyvyyttä ja arvostustakin. Ei nyt kuitenkaan lukematta enää paskaksi leimata, päinvastoin. Väärin voitetusta sain aikoinaan vain pari kritiikkiä (en osannut markkinoida), nämä molemmat positiivisessä hengessä. Oikeastaan Vv on ainoa kirja, josta olen käynyt keskustelua Helsingin kirjamessuilla, toki epävirallisesti lavojen ulkopuolella, kun kirjan arvioinut entinen Ruumiin kulttuurin päätoimittaja Keijo Kettunen otti teoksen itse puheeksi. Lukijapalautteet olivat ylistäviä muutenkin. "Vetää vertoja **** ******lle ja on paljon parempikin", vertasi eräskin lukija edelleen julkaisevaan yleisesti tunnustettuun suomalaiseen pitkän linjan menestyskirjailijaan. Tahdikkuuttani jätän nimen mainitsematta.

Kun ei osaa päästää irti, tilasin itselleni Väärin voitettua vielä pikkulaatikon. Ekan sellaisen avaaminen vuonna 2008 yksin kotona oli tunteikas. Nyt ympyrä sulkeutuu. Syy, miksi tulin julkisesti ulos tämän päätöksen kanssa, on yleisön palveleminen. Jos joku haluaa tehdä vielä viime hetken paniikkitilauksen ja uppoutua urheiluvedonlyöntiin vihjeitä toimittavan Tip Diggersin toimintaan, nyt on sen paikka. Kirjaahan myydään vielä hetken aikaa nettikirjakaupoissa ja voihan sitä tiedustella multa itseltänikin. Suoramyynnin kanssa on ihan kiva pelautua.

Kiitos BoD ja kiitos kaikki, jotka ovat jotain kautta Väärin voitettua hypistelleet ja lukeneet! Jäähän se toki kirjastoihin. Kiitokset siis myös suomalaiselle kirjastolaitokselle!

Kumipyörät vastaan potkurit

 

Marko Partanen: Ruukki

Suomen Ensihoidon Tiedotus Oy 2021. 316 s.

 

Kuvan taustasta kiitokset EPK 822

Palomies-kirjailija Marko Partasesta kuulin ensimmäisen kerran kai reilu kymmenisen vuotta sitten, kun tuttu ensihoitaja otti puheeksi kirjoja kirjoittavan pelastuspuolen tuttavuuden. Häpeäkseni vaati näin pitkän ajan päästä miehen sanan äärelle. Lopulta siihen tarvittiin ensihoidon erikoislehti Systolen kirja-arvostelu. En voinut enää pidätellä itseäni, vaan laitoin kirjailijan uusimman teoksen kirjastosta varaukseen. Hyvä päätös.

Paitsi että tämä romaani, Ruukki, tutustuttaa lukijansa Äänekosken paloaseman porukkaan, etupäässä ensihoitaja Edwin ”Ettan” Moukarin mukana, niin yhtä lailla se tekee saman myös Valtioneuvoston ministeririnkiin. Kirjan sivuilla riittää aihealueita aina lääkärihelikopteritoiminnan lobbauksesta koronapandemiaan, tästä luontevasti Huoltovarmuuskeskuksen maskihässäkkään ja poliittisten päätösten vaiettuihin vaikuttimiin. Eipä jäänyt lukiessa yhteen kertaan, kun sai huomata, että näinhän nämä menevät todellisessakin elämässä, valitettavasti.

Partasen tarinassa esiintyvän paloaseman väestä ei voi olla pitämättä, eikä kiinnostumatta. Alkuun ehkäpä hyvinkin tarkkaan stereotypioita noudattavien pelastajien ja ensihoitajien pinnan alta paljastuu yksilöitä. Heidän kuvauksensa muodostaa kaaren. Sellaisia on pitkin tarinaa, useita, osa juoneen liittyen, joka muuten onnistuu kaikkine käänteineen yllättämään ja suo lukijalle täyttymyksen. Aamen! Lukija pääsee mukaan todentuntuisille ensihoitotehtäville, kuin tositeeveessä, mutta rennommalla kerronnalla ja kuvitteellisilla henkilöhahmoilla, mikä taas ei poissulje tarkkaa elintoimintojen ja niissä esiintyvien häiriöiden todenperää. Sisältö hipoo paikoin jopa puhdasoppista terveysvalistusta.

Poliittisen jargonin Partanen vie ihan uudelle tasolle. Terveysministeri Pöntisen lavealle ja itseään toistavalle kerronnalle ei voi olla nauramatta. Tämä vain esimerkkinä Partasen komiikan tajusta. En muuten ollut vielä kuullutkaan mitä Kismet-potilaalla tarkoitetaan. Hänellehän on siis tapahtunut jotain sellaista, jota ei sanotuksi saa. Huumorin lailla yhtä luontevaa ja vahvaa on lähteiden käyttö. Kirjalle nimenkin antanut Äänekosken ruukin alue tulee koluttua hyvinkin huolella ja kiinnostavaan tyyliin. Samalla lailla ilman päälle liimauksen makua istuu tarinan mausteiksi viski- ja viinilajikkeet, ynnä muu tarjoilu. Ja kun kirja sisältää myös mystisen masokistin, ei sitä voi kuin suositella luettavaksi. Sitä vartenhan kirjat on kirjoitettu.

Ruukki on pelastustieto.fi sivujen mukaan Partasen kahdeksas teos.