Uskottava uskomaton R & R osa II

R & R Vaeltavat vainajat - Mortui non silent II

Siltala 2023. Äänikirja. 18 h. 6 min.

Erakoitunut murhattu mies paljastuu rikosylikonstaapeli Ville Karilan lapsuuden tutuksi 70-luvulta. Oikeuslääkäri Viola Kaario joutuu tarkastelemaan elämän ja kuoleman olemusta oman terveyden kautta. Sen lisäksi mieltä synkistää muistot opiskeluajoilta. Edellisessä, sarjan aloittaneessa Vainajat eivät vaikene romaanista tuttu "Auervaara" jatkaa tuhoisia ihmissuhteita. Mutta mikä osuus kaikessa on 30 vuoden takaisella ullakkopalolla ja katuja ja kapakoita kolunneella ruhtinattarella?

R & R eli Juha Rautaheimo ja Sari Rainio jatkavat suomalaisen dekkarigenren rikastuttamista Mortui non silent -sarjan kakkososalla Vaeltavat vainajat.
Kirjan nostalginen Helsingin kaupunginosakuvaus uppoaa jopa korpisuomalaiseen pikkukaupungin kasvattiin. Kaunokirjallisesti teos (jos siis minä siitä mitään ymmärrän) sisältää hyvää ilmaisua. Ja sitten nämä henkilöhahmot, nehän ovat selkeästi erottuvia ja todella kiinnostavia, erityisesti 85 v. Erkki Laine. Istuisin mielelläni hänen seuraansa konjakkilasin kanssa. 

Sarjan kakkonen jatkaa tarkkaa poliisityön ja oikeuslääketieteen kuvausta. Mielenkiinto säilyi sivujuonienkin suhteen. Ja huumorikin on säilynyt mukana, hei! Mitä muuta voi enää rikosromaanilta vaatia? Kummailuako? No, kuuntelepa tai lue loppuun. Vielä pitää lisätä, että silloin tällöin kuulee marmatusta, että miks aina pittää näillä polliiseilla olla yksityiselämän ongelmia. Eikö niillä joskus vois olla asiat kunnossa? No, rikosylikonstaapeli Ville Karilalla on ainakin.

Tästähän kirjoitti Helsingin sanomatkin, jos tämän jälkeen vielä Hesarin arvio kiinnostaa. Tosin minun makuun toimittaja Pertti Avola paljastaa tarinasta liikaa. Tämä varoituksen sanana.
Kirja-arvostelu | R & R:n uutuus on harvinaisuus nykydekkarien joukossa: täysipainoinen ja täyteläinen: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009398109.html?share=67f6c0983659671914f7d382875c4c05

Takakansi 5 v. + 101 syytä tappaa aviomies = 10 pistettä + papukaijamerkki

 Kana

Kumpi oli ensin, muna vai kana? Vastaan, että Laura Lindstedtin ja Sinikka Vuolan 101 tapaa tappaa aviomies - Menetelmällinen murhamysteeri. Toinen vaihtoehto olisi ollut Marko Suomen kirjallisuuspodcast Takakansi. Näin ainakin tällä kertaa, nimittäin ei ole ensimmäinen kerta, kun luen tuossa podcastissa vieraana olleiden kirjailijoiden tuotoksia, nyt tosiaan luku ennen kuuntelua. Tässähän on win-win -tilanne, niin kuin kielillä sanotaan. Yhdistettynä saan molemmista, tuosta podista, sekä kirjasta enemmän irti.

Vaarana on, että tästä "Sataykkösestä" saattaapi siirtyä jotain jopa omaan ilmaisuun. Tuo kirjahan on siis kokeellista sanaleikkiä ja kielijumppaa, mikä käy kielenhuolloksi ja virikkeeksi. Ja mikä yllättävintä se käy jopa viihdyttävästä ja hauskasta ajanvietteestä. Kirjan toistuva teema, nainen tappaa pitkän ja helvetillisen aviosuhteen päätteeksi miehensä ja vapautuu syytteistä, vahvistaa sanoman: Patologisesta parisuhteesta voi päästä eroon. Keinoja on. Tämä toistetaan eri kirjallisen ilmaisun tyyleillä sen sata ja yksi kertaa. Tuon itse jutun kirjailijakaksikko on napannut vanhasta Alibi-lehdestä. Näin on todellakin tapahtunut taannoin Norjassa.

Sekä Lindstedt, että Vuola ovat molemmat pitkälle kouluttautuneita ja ansioituneita kirjailijoita. En ala luetella ansiolistaa, käsi väsyy. Podcastissa he kertovat kirjan syntyprosessista, teemasta ja yhteistyöstään prosessin aikana. Kirjasta on tulossa ainakin ranskannos.

Muna

Tämä Takakansihan on jo potra viisivuotias podcasti, joten onnea siitä! Mielestäni olen kuunnellut sitä melkolailla alusta lähtien. Toki valikoiden, on pakko myöntää. Vieraat edustavat ohjelman teemaa tosi laajasti, mutta kaikkia heitä yhdistää korkealaatuisuus. Kestää akateemisen tarkastelun, väittäisin, vaikka itse edustan lähinnä rivikuluttajaa tai vähintäänkin itseoppinutta katuartistia. Podin haastattelut ovat rentoja ja etenevät vieraan ehdoilla. Toki Suomella on osuvasti valittuja kysymyksiä, eikä hän tyhjennä vastauslaaria itse, niin kuin joillain haastattelijoilla on tapana. Takakannessa ei myöskään tehdä pilaa tai halveerata teoksia, mitä arvostan. Vain nostoja, vain nostoja.

Suosittelen tutustumaan sekä tuohon kirjaan, kuin myös tuohon podcastiin. Itselleni Takakansi oli yksi viime vuoden kolmesta kuunnelluimmasta podcastista. Ja niin joo, luin sen tapetinkin.