Samuli Antila: Marrassäkeet

 

Samuli Antila: Marrassäkeet

Osuuskumma 2023. 269 s.

 

Eletään vuotta 1731.Velkojiaan pakeneva pappi Isak ottaa vastaan työtarjouksen pienestä Taraksen kylästä. Kylä sijaitsee Vääksyn kuninkaanmailla Tammerkosken kartanon omistamassa korvessa. Leskirouva Amanda suree miehensä kuolemaa ja on saanut isänsä puodin taakakseen. Lisämurhetta aiheuttaa Antin, hänen sotilaspoikansa, katoaminen Olavinlinnan komennuksella. Isak ja Amanda kohtaavat kievarin kulmilla, tekevät toisiinsa vaikutuksen ja päätyvät myöhemmin yhteen. Kun Amanda saa kuulla vielä ilouutisen hänen poikansa löytymisestä ja vieläpä elävien kirjoissa, ei voisi enää parempaa toivoa. Pojan löytyminen on Maaria unenpuhujan ansiota. Maarialla on kyseenalainen maine. Puhuu useampaa kieltä ja osaa kirjoittaakin, mikä sotii hänen yleistä olemustaan vastaan. Yleisellä olemuksella tarkoitetaan vaatimatonta kerjäläisen vaatteisiin pukeutumista. Noita-korttiakin on vilauteltu.

Yhteiselon auvoa ei riitä alkua pidemmälle, kun meno muuttuu jo kummaksi. Tapahtumat kietoutuvat kylän ympärille. Luvassa on unia kuolleista lähimmäisistä, unihalvauksia, erikoisia näkyjä ja ääniä, joista osan haluaisi niin mielellään laittaa vaikka paloviinan piikkiin, kunnes alkaa tapahtua outoja sairastumisia, kuolemantapauksia ja selittämättömiä toipumisia. Lieneekö ruttoa, vaiko pelkkä iso väärinkäsitys? Niin tai näin, Isakin seurakunta uhkaa pienentyä olemattomiin. Niin kuin tuo Herran palvelija onkin vannonut Raamatun sanaan, on hänen taivuttava harkitsemaan jopa pakanallisia manöövereitä.

Samuli Antilan romaanin Marrassäkeet ehdoton vahvuus on Ruotsin vallan alla olevan korpi-Suomen ajankuva. Hanskassa on yhtä lailla miljöönkuvaus, kuin puhekielikin, siinä missä henkilöhahmojen ajatusmaailma, ruoka- ja juomakulttuuri, kuin pukeutuminenkin. Mennyt aika soluttautuu jopa kieliasuun ja lauserakenteisiin. Joskus on tullut kahlattua vanhoja klassikoita, joiden esitystapa on vaatinut isompaa tai vieläkin isompaa pinnistelyä, ennen kuin tavaamiseni on alkanut sujua. Tässä oli alkuun vähän samoja fiiliksiä. Silti uteliaisuutta riitti loppuun saakka. Palkittiinko sitten uteliaisuus? No, ihan kaikkea Antila ei kirjoita auki, tärkeimpänä se itse Paha. Mistä se tulee, missä se lymyilee ja miten se nappaa valtaansa? Se on kuin maaperässä elävä hermomyrkky. Odottaa vain sopivaa tartuntapintaa. Vaikkapa ensi yön unia.

Kirjan lievelehden mukaan alkujaan tamperelainen Samuli Antila asuu Helsingissä ja työskentelee majoitusalalla. Aikaisemmin häneltä on ilmestynyt useita novelleja ja romaaneja, joista olen lukenut vuonna 2020 Osuuskumman julkaiseman romaanin Rojuhauta, sekä kauhuantologiasta Kilkinkuoret ja muita äyriäiskauhukertomuksia (Nysalor, 2022) löytyvän novellin Maanalaiset. Linkki antologian arvioon. Nyt lukemani kirjan lainasin kirjastosta.

Tuomas Liuksen Sikojen lahti on kirjoitettu suomeksi - ei kiertoilmaisuja

 

Tuomas Lius: Etsivätoimisto Haka – Sikojen lahti

Crime Time 2023. 555 s.

 

Haka 2009, Laittomat 2010, Härkäjuoksu 2011, Lanka palaa 2019 ja nyt 2023 Sikojen lahti. Julia Noussairin ja Marko Pippurisen seikkailut jatkuvat. Aplodit sille seisoen.

Omalaatuinen, uniikki sankaripari Julia Noussair ja Marko Pippurinen jatkavat yhteistyötään tällä kertaa ei niin maailmoja syleilevien tapahtumien parissa. Noussairhan on siis entinen erikoisjoukotkin läpikäynyt ja kamppailulajit taitava poliisi ja Pippurinen viinijärveläinen moottoriturpa-luonnonlapsi-autonasentaja. Tuota viimeisintä ei tosin huomaa hänen omasta Ladastaan. He ovat perustaneet etsivätoimisto Hakan, jonka toimipiste on Liperissä. Liperi on pohjoiskarjalainen maaseutupitäjä, ruuhka-Suomen eläjille tiedoksi. Väkiluku: 11 953 (Wikipedia)

Arvata saattaa, että etsivätoimisto ei voi kehuskella kassavirralla, ei ainakaan ennen kuin ökyrikkaan grynderi Tapio Witkan poika tulee kaapatuksi ja etsintätehtävä päätyy etsivätoimisto Hakalle. Epäilyksen kohteena on militantti, itse itsensä ekoterroristiryhmäksi nimennyt Vihreä kaarti. Sivukeissiksi Pippurinen keinottelee kadonneen papukaijan etsintätehtävän, joka olisi kuulunut paikallisten nuorten perustamille Heppaetsiville. Eikä tuo tapaus Witkakaan olisi kuulunut alun perin Pippurisen ja Noussairin toimistolle. Sanotaan nyt vaikka niin, että Pippurinen teki toimeksiantojen eteen pari siirtoa. Vakavat kirjallisuuden harrastajat klikkaavat viimeistään tässä vaiheessa itsensä blogista ulos ja käyvät pesulla. Kyllä, Sikojen lahti ei tarjoa älyllistä haastetta, mutta niinpä ei tarjoa mindfulnesskaan. Kysymys on mielen tyhjentämisestä – vaihtamisesta vapaalle. On aika laskea sisäinen juntti hetkeksi laitumelle. Sitä on kaikissa meissä. Muu on pintaa.

Tämän kaltaisten kirjojen vuoksi aloin alun perin harrastaa lukemista. Hahmot ovat pääasiassa liioiteltuja karrikatyyrejä, varsinkin Pippurinen. Pippurinen on se työpaikan sonni, porsas, sekä apina. Pippurinen saadaan, kun yhdistetään yksi osa Eddie Murphya Beverly Hillsin kytästä, osa Sylvester Stallonea Rockysta, ripaus John Belushia Blues Brothersista, ja kuorrutukseksi Bruce Willisiä Die Hardista. Koristeeksi vielä muutama höyhen Aku Ankkaa. Julia Noussair edustaa kirjasarjan älyä, toimintaa ja vakavampaa osastoa elämäntragedioineen. On tragiikkaa Pippurisessakin. Jos oikein vakavissaan pohtii tuota hahmoa, häntä taitaa vaivata klovnin kyyneleet. Ainakin väsyneimmällä hetkellä. Sikailu, suorasanaisuus ja kaiken leikiksi pistäminen on peitto. Pippurisen omin sanoin: ”Mie oon kaupanpäällinen. Turha jätkä. Pölähys pahanhajuista ilmaa.” Rockyllakin oli omat epäilyksen hetkensä. Et ole. Olet aito, sydämellinen ja rakastettava poikkeus turhantärkeilevässä maailmassa.

Kirja tarjoaa herkullisia hahmoja, hyvää makua koettelevaa huumoria, asepornoa (jota olisi saanut olla enemmänkin), Itä-Suomen eksotiikkaa, siellä mielikuvitusta ruokkivia kohtausympäristöjä. Jotten etenisi liian loogisesti, mainitsen lopuksi kirjan alkunäytöksen, jossa etsiväpari vie haastetta Tohmajärven Kaurilassa asustelevalle huumetehtailija Nyrkki-Kyllikille. Kohtaus pitäisi saada peruskoulun äidinkielen ohjelmaan malliesimerkiksi oikeaoppisesta slapstick-komiikasta.

Tilastojen mukaan lukemisen aktiivisimmat harrastajat ovat pääkaupunkiseudulla asuvat ylemmät toimihenkilönaisoletetut. En suosittele Tuomas Liusta heille, suosittelen Liusta heidän puolisoilleen. Lukekaa, vaikka salaa. Ja kun olette lukeneet, sujauttakaa kirja jälkikasvullenne, varsinkin pojille. Pitää olla omia juttuja ja jaettuja salaisuuksia. Muistelen tilastokeskuksen tietoa, jonka mukaan esimurkuista poitsuista vain neljä prosenttia on lukenut edes yhden kirjan vuodessa. Korjatkaa ihmeessä, jos muistan väärin. Olisin mielelläni väärässä.

Nyt, tyhjentäkää mielenne ja keskittykää hetkeen Tuomas Liuksen Sikojen lahden (vai lahtauksen?) parissa.

Jännitysromaani Testinuket - hahmogalleriaa ja juonilinjoja vuosipäivän kunniaksi

 

Rakkauslapseni, alun perin omakustanteena julkaisemani jännitysromaanini Testinuket julkaisusta tulee tänään neljätoista vuotta. Ensimmäisenä se ilmestyi makuuhuoneeseemme. Viittaan tässä Facebook päivitykseen: Kirjat tuli. Nyt on makuuhuone ku kirjakaupan varasto. Tykkäyksiä postaukseni keräsi viisi kappaletta. Kiitos Petra, Elina, Lasse, Pirjo ja Jaana! Olen ihan äärettömän iloinen, että teos on myöhemmin löytänyt äänikirjamuodossa kaikista kirjoistani toiseksi eniten kuuntelijoita ja siitä on pidetty 3,5-3,7 tähden edestä.

Ajattelin juhlistaa merkkipäivää julkaisemalla listan kirjan henkilöhahmoista ja kertomalla lyhyesti heidän merkityksestään tarinassa. Pontimena tälle on äänikirjakuuntelijan ”S” antama palaute, jonka mukaan henkilöhahmoja on ”hirveästi”, niin kuin taustoja ja juontakin, eikä ”S” päässyt koko tarinan aikana sen kärryille. Kuuntelija on oikeassa. Näin jälkikäteen tarkasteltuna hahmogalleria on lievästi sanottuna runsas. Tuolloin halusin treenata useamman tapahtumalinjan kuljettamista yhtä aikaa. Kerron tässä ensin lyhyesti mitä eri tapahtumalinjoissa tapahtuu ja lopuksi listaan tärkeimmät henkilöhahmot. Pyrin välttämään juonipaljastuksia.

Kuva: Storytel

Tapahtumien keskiössä on itäsuomalaiset veljekset Ilpo ja Risto. Risto on ollut pari vuotta kuivilla huumeista, kunnes tulee käänne ja hän tapaa tutun menneiltä ajoilta. Hiski Tuunanen vaatii häntä maksamaan vanhoja velkoja ja kun niin ei tapahdu, järkkää tämä Riston Länsi-Suomessa toimivaan salaiseen testikeskukseen. Veljen kadottua Ilpo lähtee etsimään tätä. (juonilinja 1) Tämä on arvattavissa, eikä sitä ole syytä salata.

Riston isoveli Ilpon elämää synkistää melko tuore eroaminen ja varsinkin sen syyt. Lääkintävahtimestarina keskussairaalassa työskentelevä Ilpo on langennut hemaisevan apulaislääkäri Krista Vaajamaan pauloihin ja sortunut pikkujouluiltana naisen matkaan, joka johtaa Ilpon ja Annin eroamiseen. Tämä draama pääsee käsittelyyn, kun Ilpo osallistuu opintopäiville, joille myös tuo apulaislääkäri osallistuu. (juonilinja 2)

Samoihin aikoihin Länsi-Suomessa (käytin muuten Seinäjokea esikuvakaupunkina) nuori huumeidenkäyttäjä Jani Lepistö on velkaantunut diilerille. Tuo diileri, Anssi ”Kosu” Koskimaa vaatii Janilta omiaan korkojen kera. Viimeisenä ansaintakeinonaan Jani ottaa yhteyttä lääketieteelliseksi asiantuntijaksi itsensä esitelleeseen Kaj Erikssoniin, jolta hän on aikaisemmin saanut työtarjouksen. Kun hänelle selviää töiden luonne, on jo myöhäistä pakittaa. Jopa kirjaimellisesti. (juonilinja 3)

Oman juonilinjasta (4) saa myös kolaritestauskeskuksen porukka, heistä tärkeimpänä jo mainittu asiantuntija Kaj Eriksson, joka värvää testikuljettavaksi vapaaehtoisia, ja ei niin vapaaehtoisia huumeaddikteja testiauton rattiin. Eriksson on niin sanottu likainen lääkäri.

Viides (5) juonilinja keskittyy länsisuomalaisen sairaalan porukkaan, siellä Ilpo Tolosen entisen työkaverin Petteri Marttilan ja saman sairaalan osastolla työskentelevän Mirka Perälän ympärille. He toimivat linkkinä, kun juonilinjoja yhdistetään. Myöhemmin Marttila osallistuu aktiivisen osapuolena Ilpon veljen etsintöihin.

Mainitsen vielä lyhyen juonilinjan (6), jossa Risto Tolosen työnantaja autofiksaamoyrittäjä Reijo Pitkänen pyrkii Ilpon lailla tavoittaa Ristoa ja siitähän ei hyvä seuraa.

Nämä nyt ainakin. Sitten lista toimijoista. Ota vaikka kuvakaappaus tueksesi, jos kiinnostuit kirjan kuuntelusta ja antaudu tarinan vietäväksi.

 

Ilpo Tolonen: lääkintävaksi, jonka pikkuveli päätyy testikeskukseen

Risto Tolu Tolonen: Ilpon pikkuveli 2 vuotta kuivilla huumeista.

Piia Heiskanen: Riston avopuoliso. Odottaa vauvaa

Hiski Tuunanen: Riston entinen tuttu huumepiireistä. Järjestää Riston kuseen

Petteri Marttila: Ilpon entinen työkaveri, töissä Länsi-Suomessa päivystyksessä

Reijo Pitkänen: autofiksaamoyrittäjä, palkannut Riston juokseviin hommiin

Kaj Eriksson testikeskuksen lääketieteellinen asiantuntija, värvää kuskeja

Toimi Repo: testikeskuksen paatunut tutkimusinsinööri

Jani Lepa Lepistö: velkaantunut huumeiden käyttäjä Länsi-Suomessa

Jussi Kivistö: Janin kaveri, huumeiden käyttäjä Länsi-Suomessa

Anssi Kosu Koskimaa: autokauppias Länsi-Suomessa. Huumediileri. Perii velkoja

Jorma Palander: Anssi Kosun Koskimaan autokuski

JP Lindi Lindfors Anssi Kosu Koskimaan katukauppias Länsi-Suomessa

Krista Vaajamaa apulaislääkäri, femme fatale, Ilpon hairahdus

Mikko Veräjätupa: pubin omistaja Länsi-Suomessa

Rudolf Broich: kolaritestauksen isokiho Saksasta

Elina Sinkkonen: Ilpon vähän ilkeä työkaveri päivystyksessä

Mirka Perälä: sairaanhoitaja vuodeosastolla Länsi-Suomessa

Tuomo Simanen: kirran polin lääkintävaksi. Sutinaa Krista Vaajamaan kanssa

Merja Kukkonen: Ilpon kiva työkaveri päivystyksessä

Joni Pietilä: Ilpon nykyinen työkaveri päivystyksessä

Riitta Keränen: osastonhoitaja

Anni Hukka: Ilpon exä. Muuttanut Norjaan

Reino Hukka: Ilpon exän isä
Tuula Hukka: Ilpon exän äiti

+ muita, joilla ei ole tarinan kannalta isompaa merkitystä.

Kuvakaappaus: Nextory