Kumpi oli ensin, muna vai
kana? Vastaan, että Laura Lindstedtin ja Sinikka Vuolan 101 tapaa
tappaa aviomies - Menetelmällinen murhamysteeri. Toinen vaihtoehto olisi
ollut Marko Suomen kirjallisuuspodcast Takakansi. Näin ainakin tällä kertaa,
nimittäin ei ole ensimmäinen kerta, kun luen tuossa podcastissa vieraana
olleiden kirjailijoiden tuotoksia, nyt tosiaan luku ennen kuuntelua. Tässähän
on win-win -tilanne, niin kuin kielillä sanotaan. Yhdistettynä saan molemmista,
tuosta podista, sekä kirjasta enemmän irti.
Vaarana on, että tästä
"Sataykkösestä" saattaapi siirtyä jotain jopa omaan ilmaisuun. Tuo
kirjahan on siis kokeellista sanaleikkiä ja kielijumppaa, mikä käy
kielenhuolloksi ja virikkeeksi. Ja mikä yllättävintä se käy jopa viihdyttävästä
ja hauskasta ajanvietteestä. Kirjan toistuva teema, nainen tappaa pitkän ja
helvetillisen aviosuhteen päätteeksi miehensä ja vapautuu syytteistä, vahvistaa
sanoman: Patologisesta parisuhteesta voi päästä eroon. Keinoja on. Tämä
toistetaan eri kirjallisen ilmaisun tyyleillä sen sata ja yksi kertaa. Tuon itse
jutun kirjailijakaksikko on napannut vanhasta Alibi-lehdestä. Näin on
todellakin tapahtunut taannoin Norjassa.
Sekä Lindstedt, että
Vuola ovat molemmat pitkälle kouluttautuneita ja ansioituneita kirjailijoita. En ala luetella ansiolistaa, käsi väsyy. Podcastissa he kertovat kirjan syntyprosessista, teemasta ja yhteistyöstään
prosessin aikana. Kirjasta on tulossa ainakin ranskannos.
Tämä Takakansihan on jo
potra viisivuotias podcasti, joten onnea siitä! Mielestäni olen kuunnellut sitä
melkolailla alusta lähtien. Toki valikoiden, on pakko myöntää. Vieraat
edustavat ohjelman teemaa tosi laajasti, mutta kaikkia heitä yhdistää
korkealaatuisuus. Kestää akateemisen tarkastelun, väittäisin, vaikka itse
edustan lähinnä rivikuluttajaa tai vähintäänkin itseoppinutta katuartistia. Podin haastattelut
ovat rentoja ja etenevät vieraan ehdoilla. Toki Suomella on osuvasti valittuja
kysymyksiä, eikä hän tyhjennä vastauslaaria itse, niin kuin joillain
haastattelijoilla on tapana. Takakannessa ei myöskään tehdä pilaa tai
halveerata teoksia, mitä arvostan. Vain nostoja, vain nostoja.
Suosittelen tutustumaan
sekä tuohon kirjaan, kuin myös tuohon podcastiin. Itselleni Takakansi oli yksi viime
vuoden kolmesta kuunnelluimmasta podcastista. Ja niin joo, luin sen tapetinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti