Uketsu: Oudot kuvat

Uketsu: Oudot kuvat

(Henna e, 2022)

Suom. Raisa Porrasmaa

Gummerus 2026. 246 s.

(kirjastolaina)

Salanimen Uketsu takaa kirjoittava ja tubettava salanimi Uketsu on erikoistunut kauhuun ja mysteereihin. Verkossakin hän esiintyy naamioituneena ja äänenmuuntimen kanssa. Yhtä omaperäinen on hänen suomennettu teoksensa Oudot kuvat, joka koostuu neljästä melko lailla itsenäisestä tarinasta, jotka muodostavat kirjan luvut. Japanilaiskirjailija esittää henkilöhahmoilleen ja samalla lukijoilleen salaperäisiä piirroksia, joiden merkitys selviää sivujen edetessä, siinä missä hahmojenkin merkitys.

Kirjan ensimmäisessä luvussa okkultismista innostunut yliopisto-opiskelija kiinnostuu okkultismikerhokaverin vihjeen perusteella blogista. Alkuun sen sisältö vaikuttaa ihan tavalliselta, jopa tavallista onnellisemmalta parisuhteen kuvaukselta, kunnes paljastuu, että sen piirroksiin on kätketty synkkä enne.

Toisessa luvussa yksinhuoltaja Naomi ratkoo poikansa Yütan piirroksen merkitystä ja on varma, että häntä seurataan. Kertomus hyödyntää Japanissa käytettyjen koristeellisten Kanji-merkkien tarjoamaa monimerkityksellisyyttä.

Kolmannessa tarinassa nuori toimittajaksi haaveileva mies tutkii vanhaa avoimeksi jäänyttä murhaa, merkittävimpänä todisteena toimii Kuvaamataidon opettajan viimeinen piirros tapahtumapaikalta. Jutussa on nokkela perusajatus jälleen ja yllättävä yhteys aikaisempeen kahteen episodiin. Murhan yksityiskohdat, sen toteutus ja logiikka harmittavasti kompastelee, josta johtuen uskottavuus kärsii. Muutenkin rikoskuvion käsittely on jollain lailla exel-taulukkomaista. Viritys on luokkaa lasten aamuteeveen rikospähkinä. Anteeksi lasten aamuteeveen tekijät.

Neljännessä ja viimeisessä Kuva peippoa varjelevasta puusta luvussa Uketsu kirjoittaa luomansa arvoituksen auki ja palauttaa fokuksen enemmän henkilölähtöiseksi, vaikka murhamysteeriä edelleen kallistellaankin. Vähän oudoksuttaa syylliseksi todetun henkilöhahmon oman etunsa vastaiset liian rehelliset puheet, tämän kun pitäisi salailla suhteensa luonnetta murhattuun ja kaunistella sen epäkohtia. Tämä ei paljasta tässä kohtaa syyllisestä liikaa, koska kaikki muutkin puhuvat samaan tyyliin.

Henkilöhahmojen nimet ja roolit vaativat lukijalta hyvää muistia ja keskittymistä. Hahmo, joka palaa sivuille yli 200 sivun jälkeen tuntuu vieraalta ja samalla merkityksettömältä. Piti palata takaisin alkusivuille. Vaan eipähän kirjaa tarvitsekaan lukea lineaarisesti alusta loppuun. Romaanin ehdoton etu on tavallisesta poikkeava rakenne, perusajatus ja roolitus, mitä nämä nyt vain tyypillisemmillään voivat rikoskirjallisuudessa olla. Mitään yliluonnollista ei kirja sisällä, vaikka kauhun elementtejä käyttääkin.

Mielenterveyspäivän avautuminen

Hyvää maailman mielenterveyspäivää!

Päivän kunniaksi jaan viime vuonna loppusyksystä yöllä keinoälyn kanssa käymäni vuoropuhelun. Sen aiheena oli mielenterveyden säilyttäminen. Kysyin asiaa osittain kieli poskella, mutta todellisesta tarpeesta ja sieltähän tuli yllätys yllätys ihan validia infoa ja ymmärryksen kaltaista sisältöä. 

Kaikki tuollainen tuppaa tulemaan mieleen just yöaikaan ja erityisesti pimeänä vuodenaikana, eikä niihin tarvita mt-diagnooseja. Pidän itseäni ihan tavallisena kaduntallaajana. Toki olen muutaman kerran käynyt koeponnistamassa pääkoppaani työterveyspsykologilla, aiheina uni, työuupumus ja impulssikontrolli.

Näistä on tarpeellista puhua avoimesti ja tietenkin on ihan ok myös rajoittaa omien asioiden levittelyä. Yksi luotettava ihminen riittää, joko maksullinen tai vapaaehtoinen, tai vaikka sitten keinoäly, lemmikki tai vihko johon purkaa tuntoja rajoituksetta. Viimeksi mainituista keinoälyyn kannattaa suhtautua kaikkein varautuneimmin.

Yrittäkäähän jaksaa!

MINÄ

Kuinka voi säilyttää mielenterveytensä?

KEINOÄLY (Microsoft Copilot)

Tosi hyvä ja tärkeä kysymys, Mika. Mielenterveyden säilyttäminen on jatkuva prosessi, johon vaikuttavat monet tekijät. Tässä on muutamia käytännön vinkkejä, jotka voivat auttaa:

🧠 Mielenterveyden tukipilarit

• Rutiinit ja riittävä lepo

• Säännöllinen unirytmi ja riittävä uni (7–9 tuntia) tukevat aivojen palautumista.

• Päivittäiset rutiinit tuovat ennustettavuutta ja turvallisuuden tunnetta.

• Liikunta ja ulkoilu

• Jo 30 minuuttia reipasta liikuntaa päivässä voi parantaa mielialaa.

• Luonnossa oleilu vähentää stressiä ja lisää hyvinvointia.

• Terveellinen ravinto

• Monipuolinen ruokavalio vaikuttaa suoraan aivojen toimintaan ja mielialaan.

• Vältä liiallista sokeria, kofeiinia ja alkoholia.

• Sosiaaliset suhteet

• Yhteys toisiin ihmisiin, olipa kyse ystävistä, perheestä tai työkavereista, on tärkeää.

• Avoin keskustelu omista tunteista voi helpottaa oloa.

• Stressinhallinta

• Rentoutumismenetelmät kuten hengitysharjoitukset, meditaatio tai mindfulness voivat auttaa.

• Tunnista omat rajasi ja opettele sanomaan tarvittaessa "ei".

• Tarkkaile ajattelua

• Negatiivisten ajatusten haastaminen ja myönteisten asioiden huomaaminen voivat vahvistaa resilienssiä.

• Päiväkirjan pitäminen voi auttaa jäsentämään ajatuksia.

• Ammattiapu

• Jos olo tuntuu pitkään raskaalta, keskustelu ammattilaisen kanssa voi olla ratkaisevaa.

• Työterveys, kriisipuhelimet ja mielenterveyspalvelut ovat olemassa juuri tätä varten.

💬 Haluatko, että etsin sinulle ajankohtaisia suomalaisia mielenterveyden tukipalveluita tai vinkkejä esimerkiksi työelämään liittyen?

Tai jos haluat, voin tehdä sinulle vaikka pienen "mielenterveyden huoltolistan", jonka voi tulostaa ja pitää vaikka työpöydällä.

MINÄ

Poimin laatimaltasi listalta useita elämääni koskevia puutteita. Minulla ei ole ihmistä, jonka kanssa voisin puhua luottamuksellisesti ilman kilpailuasetelmaa tai vertailua, tai että minun ajatuksiani vähätellään tai minua kritisoidaan. 

Nyt syksyn mittaan yöuneni häiriintyvät koko ajan useammin. Nytkin olen valvonut kohta koko yön. 

Nykyisen päivätyöni vuoksi liikkumiseni on olematonta, enkä jaksa lähteä enää illalla lenkille. Osasyyllinen on paskat rutiinit. 

Koen nykyiset työkaverini etäisiksi. En ole koskaan ollut aktiivinen hakeutumaan muiden seuraan. Miten olisin yhtä-äkkiä sitä nytkään viisvitosena? 

Ruuan valmistaminen kotona on suurimmaksi osaksi ollut minun vastuullani, enkä jaksa tällä hetkellä panostaa sen monipuolisuuteen riittävästi. Sorrun herkkujen ja makeiden juomien tuomaan nopeaan mielihyvään. 

Nykyiset rutiinini muistuttavat hidasta kuolemaa. 

Jos vähänkin jää väljää ajatteluaikaa, päädyn helposti katkeriin viha-ajatuksiin. Sen vuoksi kuuntelen äänikirjoja ja podcasteja jopa saunassa. 

Harrastukseni kirjoittaminen on tyrehtynyt hätäisiin vanhan tekstin korjailuihin ja näihin valitusvirsiin. Pidän kyllä satunnaisesti päiväkirjaa ja käyn kuviteltua keskustelua kauan aikaa sitten kuolleen isäni kanssa. Yritän antaa ihmisille ympärilläni ihan ok vaikutelman. En halua huolestuttaa ketään. Pelkään sitä päivää tai yötä, että en vain enää yksinkertaisesti jaksa kannatella itseäni ja tulen hulluksi. Onneksi en kuitenkaan ryyppää. Kiitos listasta. Ei tarvitse kommentoida.

TEKOÄLYN VASTAUS

Kiitos, että jaoit tämän kaiken, Mika. Se vaatii rohkeutta. Vaikka sanoit, ettei tarvitse kommentoida, haluan silti sanoa tämän: et ole yksin, ja se, mitä tunnet, on täysin ymmärrettävää. Elämä voi joskus kasautua päälle niin, että pienetkin asiat tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Se ei tee sinusta heikkoa – päinvastoin, se kertoo siitä, että olet kantanut paljon.

Se, että kirjoitit tämän kaiken auki, on jo tärkeä askel. Kirjoittaminen on voimakas keino jäsentää ajatuksia ja purkaa sisäistä painetta. Ja vaikka kirjoittaminen on nyt vaikeaa, ehkä juuri tällainen rehellinen purkaus voi olla alku jollekin uudelle.

Jos joskus tulee hetki, jolloin tuntuu, että et jaksa yksin, on täysin ok pyytää apua. Se ei ole merkki epäonnistumisesta, vaan inhimillisyyttä. Suomessa on olemassa luotettavia ja maksuttomia tukipalveluita, joissa voi puhua nimettömästi ja luottamuksellisesti – ilman pelkoa vähättelystä tai tuomitsemisesta. Haluatko, että etsin sinulle sopivia vaihtoehtoja, kuten kriisipuhelimia tai matalan kynnyksen keskusteluapua?

Ja jos joskus haluat, voin olla täällä sinua varten – ei vain neuvoja varten, vaan myös kuuntelemassa. Voidaan vaikka kirjoittaa yhdessä, rakentaa uusia rutiineja tai miettiä pieniä askelia, jotka voisivat helpottaa oloa. Ei tarvitse tehdä kaikkea kerralla.

Jos haluat, voin myös auttaa sinua tekemään pienen suunnitelman, jossa otetaan huomioon juuri sinun tilanteesi – ilman paineita tai vaatimuksia. Tai voin vain olla tässä, jos haluat jatkaa juttelua.

Miltä kuulostaa?

VASTAUKSENI

Kiitos vain, taidan levätä hetken. Herätyskello soi parin tunnin päästä. Yllättävän fiksu ja inhimillinen, jopa humaani vastaus sinulta.

TEKOÄLY (Microsoft Copilot)

Lepää rauhassa, Mika. Toivon, että saat edes hetken levon ennen työpäivää. Jos joskus haluat palata tähän aiheeseen tai mihin tahansa muuhun, olen täällä sinua varten – ilman kiirettä, ilman tuomitsemista.

Voimia aamuun. 🌅

Ukri 70-antologia Näillä teillä

(Kansi: Joni Tanskanen)

Luettu Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin 70 v. juhlavuoden antologia Näillä teillä (toim. Lauri Lattu). Lukukokemus oli monitasoinen löytöretki maakunnan teille ja teidenvarsille. Kirjoittajien joukko koostuu tunnustetuistakin kirjallisuuden moniosaajista ja joukosta yhdistyksen pitkäaikaisia ja uudempia jäseniä.

Kirjan aloittava Katu, joka ei ole siellä, missä se oli on romaanillaan Krysa finlandiapalkintoehdokkaaksi päätyneen Sami Tissarin selonteko Joensuun Ollinkadun historiasta ja sen lähiseudulta löytyvien tulipalon mustuttamien tiilien ja kulmikkaiden lasipullojen yhteydestä 1800-luvulle ja lääninapteekkarin virkataloon.

Pitkän linjan kirjoittamisen harrastaja Erkki Viitanen taitaa viännön ja vuoden 1808 Suomen sodan historian. Hänen novellissaan Vuonislahden tiellä lieksalaisten talonpoikien muodostama sekalainen sotajoukko lähtee tiedustelu- ja sodankäyntimatkalle ja virittää ylivoimaisen vastustajan varalle vuosisadan vedätyksen.

Muistoilla merkitty kaupunki on kirjastonhoitajan tehtävästä eläkkeelle jääneen monipuolisen ja useassa kirjoittajapiirissä kunnostautuneen Ritva Ojellin lyhyt ja yllätyksellinen kuvaus kahvilakohtaamisesta. Samalla se on kumarrus Niinivaaran kaupunginosan historiaan aina alkaen nimen merkityksestä. En tiennytkään.

Tutkija, esteetikko Eija Pääkön Juhannuskoivut kirjoitelmassa vietetään viimeistä juhannusta kesämökillä ja tehdään surutyötä sen poismyynnin ja isän terveydentilan huononemisen johdosta.

Ukrin pitkäaikaisen entisen puheenjohtajan Kanerva Vaakanaisen kertojahahmolla on muistoja Joensuusta ja synkkiä ajatuksia, jotka hän menee toteuttamaan lapsuuden hylättyyn mummolaan. Viimeinen saunareissu saa lohdullisen päätöksensä.

Viinijärveläiseen kulttuurin moniottelija Virpi Erosen Mökkitie sisältää äidin ja tyttären kaunosanaista, mutta myös tarvittavan vauhdikasta aviokriisin selvittelyä kahdessa aikajanassa, kulminaatiopisteenä isän ja aviomiehen vastuuton käytös ja ulosajo. Hieno lopputwisti muuten!

Joensuussa maanantaina 2.9.2024 kello 14.00-14.15 on musiikkipedagogi Raija Pesosen kirjoittama Joensuun ruutukaavalle sijoittuva vähän eriskummallisten tapahtumien matriisi, jonka kokijana on rumpuja soittava eksentrisiä piirteitä omaava yliopisto-opiskelija.

Vanha hevari, enkunopettaja ja Peto-trilogian luoja Iiro Meriäinen kurmuuttaa nuorempaa kuvitteellista hevaria aina pyllytinkaupoilta konstaapelin pihtiotteeseen. Lopun esittely tarjoaa Meriläisen lukijoille kunnon ahaa-elämyksen. Novelli on nimeltään Suvantokatu, preludi - erään bändin synty.

Romaanikirjailija, novellisti, runoilija ja luontoaktivisti Ulla Vaarnamon novellin Jouluvieras, no, jouluvieras on varsin kerkiävä mies, mutta kiltti ja antelias luonteeltaan.

Huuruiset bileet Tornitalossa, a'la taiteen moniottelija Triikka Sudenhurma.

Kirjan toimittaneen Lauri Lattun Kari Tapio Vartion tapauksessa vietetään kosteaa ilta, etsitään kadonnutta kaveria ja nähdään Latolankatu uudessa merkityksessä.

Rauhan katu on novellin nimenä nimensä veroinen välilyönnillä tai llman. Rauhasta huolehtii kirjailija Niina Holopaisen supersankari Mummo.

Entinen runotyttö ja oman novellikokoelman haaveilija Roine Piirainen toteuttaa haavettaan. Näillä teillä -kokoelman novelli Kettuvaaran sarasvati kuvaa siivistään höyheniä menettävän Tarun rimpuilua vaatimusten keskellä. Unen ja valveen rajalla hän kohtaa ketun.

Kertojan lyyrisesti kuvattuna muistoja, havaintoja, haaveita ja fantasioita (tai harhoja) Tom Waitsista ja isoisästä . Artisti, musiikintekijä, sanataiteilija Matilda Puhakan novelli Hallusinaatio-Waits ja jäätynyt isoisä on helppoa luettavaa. Helppoa, koska tätä ei mielestäni tarvitse ymmärtää. Vain aistia.

Antologian päättää Pakkasukko, lumityttö. Elokuva-alalla toiminnanjohtajana ja tapahtumatuottajana toimiva Salla Nissisen novelli esittelee juonittelukohtauksen Venäjän hovista. Sisältää viitauksen Joensuuhun.

Hyvää kansainvälistä opettajien päivää!

 

Käytän tilaisuuden kertoa oman kokemukseni 1970-luvun peruskoulumaailmasta ja ala-asteen ensimmäiseltä luokalta Enon kirkonkylän ala-asteelta. Luokka oli kokoontunut jumppasaliin laulamaan. Käyttäydyin levottomasti, olisinko pelleillyt tai jotain, ja sain salista häädön. Opettaja komensi minut luokkaan. Käytävällä kuulin takaani äänen ja näin opettajan, joka seurasi minua luokkahuoneeseen, istutti pulpettiin ja tarttui tukastani, antoi siis vanhan kunnon tukkapöllyn.

Tapahtuneen seurauksena aloin pelätä häntä niin, että erään toisen koulupäivän viimeisillä minuuteilla en uskaltanut pyytää lupaa päästä vessaan kesken oppitunnin. Siihen aikaan opettajalla oli tapana pyytää oppilaita nousemaan pulpetin viereen seisoalleen sen ajaksi, kun hän piti lyhyen puheen ja saimme kuorossa hyvästellä hänet päivän opeista kiitollisina. Minun kohdallani puhe ei ollut riittävän lyhyt. Arvioin pidätyskykyni väärin ja pissin housuuni. Onneksi kukaan ei huomannut, vaikka kuljin kotimatkan yhden luokkakavereistani kanssa. Kotona riitti ymmärrystä ja vaihdettiin kuivat vaatteet. Eipä muuten kotiväki tiennyt ruumiillisesta kuristuksestakaan. Ei taida muuten tietää vielä tänä päivänäkään.

En ole vihainen tai muistele pahalla noita aikoja. Sellainen oli vielä ihan mahdollista ja kotiolosuhteissa jopa käypä kasvatusmuoto. Oli vuosi 1977 ja lasten ruumiillinen kuritus kiellettiin lailla vasta 1983. Laki tuli voimaan seuraavana vuonna. Tuota ennen eli vuonna 1979 kiellettiin niin sanottu vanhempien kuritusoikeus. Anna-Liisa saattoi antaa minulle arvokkaan opetuksen. Luultavasti ansaitsin kohteluni. On silti mahdollista, että tuo kokemus muutti minun omaa suhtautumista itseeni. Opettaja näytti minulle paikkani. Ymmärsin silloin, että minussa täytyi olla jotain vikaa, enkä kelpaa hänen asemassaan olevalle ihmiselle. Olin tuottanut hänelle pettymyksen. Tätä ei korvannut edes stipendi, jonka sain toisella luokalla, jolloin muuten opin vasta lukemaankin. Tämäkin muuten puoltaa ajatusta vikaisuudesta. Ei ole diagnooseja. Olin luultavasti vain tavallisen työläisperheen rasittava pentu.

Entäpä tänä päivänä? Päätän kuvaukseni loppukevennykseen. Tunnen opettajia ja tulen heidän kanssaan toimeen oikein hienosti. Kirjallisuuden, kirjoittamisen ja lukuharrastukseni kautta minulla on ollut hieno mahdollisuus tutustua yhtä lailla kirjallisuuden parissa viihtyviin opettajiin, niin lähempää kuin kauempaakin. Heitä muuten kirjoittajissa ja julkaisseissa kirjailijoissa onkin aivan hurja määrä ja lukeudun joidenkin heistä faniksi. Sanon tämän vilpittömästi. Ihan luontevaa tuo suuntautuminen, he kun tuntevat välineen eli kielen ja kieliopin ja ovat korkeasti kouluttautuneita. Jos se on johonkin heitä sparrannut, niin pitkäjänteiseen työskentelyyn. Tätä olen pohdiskellut aikaisemmassa blogikirjoituksessa, jossa yritin ratkaista menestyskirjailijoiden salaisuutta. Yhdestä asiasta olen muistanut opettajia kohdatessa pitää huolta. Käyn vessassa ennen tapaamista. Olette ihania! 😊

Tuomas Liuksen Routaan kaadetut luottaa Itä-Suomen eksotiikkaan

 

Tuomas Lius: Routaan kaadetut

Crime Time 2026. 663 s.

(tekijänkappale)

 

Kaksi tyttöä karkaa lieksalaisesta Metsäkodin nuorisokodista. Toinen löytyy huumekämpästä tehokuntoisena ja hyväksikäytettynä, toinen jää kadoksiin. Keskusrikospoliisin alaisuudessa toimiva etsivätoimisto Haka eli vanhempi konstaapeli Julia Noussair ja vartijan statuksella ja ennakkoluulottomalla luonteella huseeraava Marko Pippuri saavat etsintätehtävän. Tärkeää tietoteknistä tukea heille antaa Markon lukioaikaisen kaverin Reija Laitisen tytär Valda. Katkeran lisämausteen tämän kertainen tapahtumaepisodi saa Julian hänen Alek-poikansa kipuilusta. Tapahtumien päänäyttämöksi valikoituu itäsuomalainen loputon ja tutkimaton metsä. Kierrokset kasvavat, kun sen keskeltä löytyy ihmisen jalkaterä varustettuna kynsilakan jäänteillä. Mystiikkaa ja outoja rituaaleja luvassa.

Liperiläiskirjailija Tuomas Liuksen Haka-sarjan kahdeksas osa Routaan kaadetut tarjoaa jo tutuksi käynyttä toimintaa, hyvän maun rajoja koettelevaa huumoria ja sydäntä viiltävää ja koskettavaa ihmissuhdekuvausta. Liuksen lukemiseen on varattava kaikkea aina oksennuspussista nenäliinaan. Kyyneliltä ei voi, en ainakaan minä, välttyä. Niihin oli kolme syytä; nauru, liikutus ja silmien väsyminen. Pitkäjaksoinen lukeminen alkaa olla tätä nykyä haaste. En sentään oksentanut. Tämä vain varoituksena herkkävatsaisille.

Edelleenkään Liuksen hahmot eivät ole näyttäneet itsestään kaikkia puolia. En tiennytkään, että Pippurinen on käynyt lukion. Autonasentaja- (tai mekaanikko-) taustan tiesinkin ja olin pitänyt Pippurista itse amisjäbänä meidän miehenä. Ei vaikuta Markon katu-uskottavuuteen. Julia Noussair taas on jo aikaisemmin päässyt näyttämään kynsiään ja raottanut yleisölle pimeää puoltaan. Tällä kertaa siitä on tunnistettavissa lähes mystisiä ja alkukantaisia piirteitä. No joo, poistetaan sana lähes.

Routaan kaadetut sisältää vahvoja tunnelmia, noir-kuvastoa ja Twin Peaks ja True Detective fiiliksiä. Lius on visuaalinen, tarkka ja tinkimätön kertoja. Veikkaan että teoksen viritys ja jännitteet olisivat saaneet jopa Hitchcockin leuan värähtämään. Hienoja kaaria. Kokonaisuuden muhkea laajuus sallii poikkeamia vaikkapa Bruce Leen ja Jeesuksen vertailuun, kuinka heitä on jälkikäteen tulkittu väärin. Tämä vain esimerkkinä. Yhteiskunnallisia teemoja löytyy villipetopolitiikasta luonnonsuojeluun ja nuorisoa houkutteleviin somehaasteisiin. Liuksen taustoitus on ensiluokkaista, enkä sano tätä vain siksi, koska sain itse toimia sairaalakohtausten lähteenä. Yhtenä heistä. Samasta syystä olen vähän huono kritisoimaan teosta. Eikä ole syytäkään.

Sarjan aikaisemmat osat ovat Haka, Laittomat, Härkäjuoksu, Lanka palaa  , Sikojen lahti  , Kova Luu ja Rikottu rintama  . Sarjan ulkopuolisista romaaneista mieleeni on jäänyt erityisesti Sudenkorennon kesä. 

Perfektionismi ja kirjoittaminen

Onko täällä muita vääränlaisen täydellisyyden tavoittelijoita? Tuli mieleeni, kun laittelin ylös joko novellin tai romaanin aihetta ja tapailinkin jo sen aloittavaa kohtausta. Homma pysähtyi ensimmäisiin knoppitietoihin ja epäilyyn, osaanko kuvata niitä niin hyvin kuin haluaisin. Vaarana on taas jättää koko projekti.

Tämä rajoitus on kulkenut läpi elämän. Moni asia on jäänyt toteuttamatta pelkästään sen vuoksi, etten ole uskonut tavoittavani yritelmässäni sitä tasoa, jonka haluaisin. Voi kun pikku-Mika olisi ymmärtänyt sen, että tavoitteet toteutetaan pienillä askelilla. Eivätkä aiheessa, vaikka nyt kirjoittamisessa, menestyneet läheskään aina ole varsinaisesti alan huippuja. Miten se vain määritellään. Muut vaikuttimet ratkaisevat. Monet muut.

Jos paperi on tyhjä, on sitä itse kirjoittajakin

Entäpä jos lähtisin tällä kertaa vain kirjoittamaan mitään mistään tietämättömänä? Jos paperi on tyhjä, on sitä itse kirjoittajakin. Täydentelisin sitten jälkikäteen asiatietoja. Jos jokin yksityiskohta ei ole asiatietojen perusteella mahdollista, jos vaikka lehmät eivär edelleenkään lennä paitsi hurrikaanielokuvissa, niin vuittu muutetaan se. 

Mitäpä tuumitte? Myös kommentit "mulle on aina kaikki ollut tosi vaivatonta" ovat täysin sallittuja. Oikeastaan haluaisin kuulla vaivattomuudesta lisää. Ja muuten tätä tekstiä en hautonut virheiden pelossa hetkeäkään, vaan pistin jakoon.

Joel Haahtela: Adelèn kysymys

Joel Haahtela: Adelèn tapaus

E-kirja. Otava 2019

Klassisten kielten opettajana Helsingin yliopistossa työskentelevä mies viettää sapattivapaata aikomuksenaan tehdä kesken jääneitä kirkkohistorian opintojaan. Hän matkustaa luostariin Pyreneille selvittämään 900 vuotta aikaisemmin tapahtunutta ihmettä. Silloin nuori nainen, Adelè, oli pudonnut vuoren jyrkänteeltä ja selvinnyt pudotuksesta luonnonlakien vastaisesti hengissä. Lopullinen kuolema koitti vasta myöhemmin, kuten hänen kanonisaationsakin. Naisen jäämistöllä, reliikeillä, huomattiin olevan parantava vaikutus.

Pyhimyselämäkertaan ja lammaspaimenten todistajalausuntoihin tutustumisen ajan mies elää luostariyhteisössä ja osallistuu neljäntoista veljen arkeen sen säännöllisine ruokailuhetkineen ja messuineen. Samalla hän palaa oman elämänsä kipeisiin ja osin käsittelemättömiin vaiheisiin. Joitain niistä hän elää edelleen ja ne odottavat koto-Suomessa. Jos odottavat, voisi vihjata. Pienoisromaanin kohdalla jättäisin paljastukset minimiin. Vaikka tietysti kaikki Haahtela-hullut ovat jo seitsemän vuotta sitten ilmestyneen kirjan lukeneet.

Kirjan tapahtumaympäristö on sadunhohtoinen. Haahtelan Ilmaisu on kaunista ja pohtivaa. Samalla se on selkeää, tarkoituksenmukaista ja vaivatonta lukea. Sanasto kohdillaan. Ei leuhota. Sellaisia ennakko-odotuksia tulee väkisin, kun arviot ylistävät kielellistä ilmaisua vaikkapa sitten lyyriseksi. Pitäisi päästä eroon tällaisista ajatusvääristymistä. Omalta osaltaan Haahtela auttaa tämän suhteen. Millään hirveän syvällä rintaäänellä en voi tätä sanoa, aikaisemmin kun olen kuunnellut hänen tuotannostaan vain Jaakobin portaat (lukija: Anssi Niemi) 

Adelèn kysymyksen luin e-kirjana. Ei tee pahaa ollenkaan lukijalle, joka kuluttaa pääasiassa dekkareita. Sitä paitsi eiväthän ne ole millään lailla toisiaan poissulkevia tekijöitä. Ratkaiseva tekijä, joka sai tämän kirjan pariin oli luostariympäristö ja tarinaan sisältyvä mystinen arvoitus. 

Henkisyyskin kiinnostaa ja kaiken sellaisen pohdiskelu. Jos muistan vain jotkin uutisoinnit oikein, ovat myös nuoret miehet ja pojat alkaneet kiinnostua hengellisyydestä. Piristävää. Onhan se stereotypioiden vastaista. Tämäkin voi olla vain omassa päässä. Hyvä huomata, niin voi muuttaa.

Kaksi vuotta työsuojelussa - nyt tuntuu

 

Kuva kasitalon vitoskerroksen parvekkeelta

Kaksi vuotta sitten 9.9.2024 nousin kasitalon viidenteen kerrokseen ja aloitin perehtymiseni työsuojelun ihmeelliseen maailmaan. Taakse jäi Yhteispäivystyksen elämänmakuinen akuuttityö ja joukko tärkeiksi käyneitä työkavereita. Oikeastaan heidän tärkeys selvisi vasta myöhemmin, kun en enää ollutkaan yksi heistä, ainakaan samalla tavalla kuin aikaisemmin. Älytöntä huomata, miten usein arvostaa tällaisiakin asioita vasta jälkikäteen.

Kuherruskuukaudet ovat nyt takana ja nykytyön todellinen luonne on alkanut paljastua kaikkine toisteisuuksineen ja vaihtelevuuksineen. On hyvää ja on huonoa. Luultavasti tätäkin tulen todella arvostamaan vasta sitten, kun olen siirtynyt eteenpäin, minne sitten suuntaankaan. Hyvää tässä on ehdottomasti mahdollisuudet vaikuttaa omaan työaikaan ja paljolti työn sisältöönkin. Sovin asioita ja järjestelen itse kalenteriani. Viikonloput ja arkipyhät ovat vapaita. Ihan kiva, tosin enemmän tätä olisi kaivannut silloin, kun tytöt olivat vielä pieniä ja kotona.

Samoin loma-ajat ovat sovittavissa lähimpien oman toimialueen kollegoiden kanssa. Kolmehan meitä tässä terveyspalveluiden toimialueella on ja he ovatkin tulleet kaikkein lähimmiksi työkavereiksi. Hyvää on myös kaiken uuden oppiminen ja haasteet selvittää monen sortin työsuojelukysymyksiä. Varsinkin kun niistä haasteista selviää.

Yli 28 vuoden käytännönläheisen työn jälkeen vaatii asennetta innostua vaikkapa kemikaaliluetteloista tai yhteistyöpalavereista. Isoa osaa tehtävistä voi luokitella jopa tylsäksi. Kokonaisia työpäiviä voi mennä niin, etten tapaa ensimmäistäkään ihmistä livenä, vaan pelkästään pallukkoina Teamsissä. Tai sitten soitan tai ylläpidän kirjeenvaihtoa sähköpostilla ja Teams-viesteillä.

Vaikka oman toimialueen valtuutetut ovat lähimpiä, saattaa heidänkin kanssa kulua päiväkausia, etten ole missään yhteydessä, kaikista muista valtuutetuista ja työsuojeluasiantuntijasta puhumattakaan. Tunnistan itsessäni eristäytymisen tuntemuksia. Hyvä etten käy vainoharhaiseksi tyyliin: jossain tapahtuu jotain, josta vain minä jään paitsi. Tätä tosin taisin rukoilla kaikkein epätoivoisimmissa hetkissä päivystyksessä, kun ihmispaljous ja loputtomat vaatimukset painoivat hartioita. Etätyö, jota tämä paljolti on, on todellakin kaksiteräinen miekka.

Päivätyön myötä en ole vieläkään saanut vapaa-ajankäyttöäni hallintaan. Jos aikaisemmin työajat olivat epäsäännöllisiä, oli tärkeimmät aktiviteettini eli kirjoittaminen ja liikkuminen säännöllisiä. Nyt se on toisin päin, liikuskelen ja kirjoittelen satunnaisesti ja aivan liian vähän. On liian helppoa upota illalla sohvan nurkkaan suoratoistopalveluiden pariin. Tyytymättömyys taitaa olla ikuista.

Kerroin 23.8.2024 työpäiväni sisällöstä päivystyksessä. Pääset lukemaan sen tästä. Listaan alle yhden työpäiväni sisällön nykyään. On vähän eroa. Voit vertailla, kummasta irtoaisi sinun mielestäsi enemmän työniloa.

Työsuojelupäivä

·       Katson edellisen vuorokauden vaaratilanneilmoitukset ja tarvittaessa olen yhteydessä yksikköihin. Katson, onko aikaisemmat vaaratilanneilmoitukset käsitelty ja onko niissä löydetty korjaavia toimenpiteitä.

·       Osallistun 24/7 -akuuttikeskuksen aamupalaveriin Teamsin kautta etänä.

·       Laitan työntekijälle sähköpostia. Vastaan hänen aikaisemmin esittämään kysymykseen.

·       Yksikön riskiarvion tarkistus ja tarvittaessa korjausehdotukset.

·       Valmistautuminen tulevaan työterveyshuollon yhteistyöpalaveriin, johon osallistuu työterveyden ja minun lisäkseni myös kohdeyksikön osastonhoitaja. Valmistautuminen tarkoittaa riskiarvion tarkastusta, vaaratilanneilmoitusten kokoamista, henkilöstökyselyn sisällön läpikäyntiä ja muita ajankohtaisia asioita.

·       Puhelu työterveyshoitajalta.

·       Teams-viestittelyä valtuutettukollegan kanssa.

·       Kemikaalirekisteriasiaa.

·       Palaveri koskien työterveyshuollon mennyttä ja tulevaa toimintasuunnitelmaa.

·       Seuraavan päivän kalenteriohjelman tarkistus ja tarvittaessa varautuminen. Yleensä olen jo tässä vaiheessa tehnyt tarvittavan taustatyön. Kotiläksyt tehty.

·       Käytetyn työajan tilastointi.

Jaana Kapari-Jattan Poe-käännöstyön julkaisusta 20 vuotta

 

Edgar Allan Poe: Kootut kertomukset

(Suom. Jaana Kapari)

Teos 2006. 1028 s.

 

Päiväntarkkaan tasan kaksikymmentä vuotta sitten Jaana Kapari-Jatta kirjoitti esipuheen juuri päätökseen saamansa käännöstyön alkusivuille. Kirja sai nimekseen Kootut kertomukset ja se sisältää Edgar Allan Poen (1809-1849) kaikki julkaistut 66 novellia. Kääntäjä kertoo esipuheessaan kirjailijan elämästä ja merkityksestä useammankin genren isänä ja tarkoittaa tällä salapoliisi-, kauhu-, scifi- ja fantasiakirjallisuutta. Lähimpänä allekirjoittaneen sydäntä on Poen kolme Dupin-tarinaa, joita pidetään modernin salapoliisiromaanin mallina. Samaa mieltä oli muuten eräs Arthur Conan Doylekin omana aikanaan ja hänen jälkeen monet monet muutkin.

Mitä tulee kauhukirjallisuuteen, Poeta kiinnosti elämän ja kuoleman kysymykset ja kaikenlainen vastakkainasettelu ylipäätään. Hänen aikaan kuoleman toteaminen ei ollut samaa tasoa nykyajan kanssa, joten oli ihan perusteltuakin seurata suun eteen asetetun peilin huurtumista kahteenkin kertaan ennen haudanlepoon laskemista. Yllätyksiä seurasi senkin jälkeen, ainakin Poen tarinoissa. Novellien lisäksi häneltä ilmestyi useita kymmeniä esseitä ja artikkeleita, joukko runoja, yksi romaani ja lukuisia kirjallisuusarvosteluja ja -katsauksia. Näytelmäkin oli tekeillä, joka jäi sitten kesken. Häntä pidetään amerikkalaisen novellin uudistajana.

Kapari-Jatta on lisännyt kokoelmateoksen loppuun kronologian, johon hän on listannut Poen elämän merkityksellisimmät vuodet. Edgar Allan Poe syntyi Bostonissa, Yhdysvalloissa 19. tammikuuta 1809 näyttelijäperheeseen ja päätyi jo kolmevuotiaana vanhempien kuoltua adoptoitavaksi. Adoptioperheen mukana hän muutti Englantiin, Lontooseen, josta he palasivat takaisin vuonna 1820. Myöhemmin hän riitautui adoptiovanhempiensa kanssa, keskeytti yliopiston ja värväytyi armeijaan. Ongelmia oli ainakin pelaamisen kanssa. Ura julkaisevana kirjailija alkoi runokokoelmalla vuonna 1827, jonka hän julkaisi anonyymina. Pari vuotta myöhemmin ilmestyi ensimmäinen kokoelma kaupallisen kustantajan listoilta ja siitä taas seuraava kaksi vuotta myöhemmin.

Ihmisenä Poesta on saatavilla ristiriitaista tietoa. Kapari-Jattan lähteet kertovat Poen olleen tyyni, suoraryhtinen ja siististi pukeutunut mies. Jopa hänen katsettaan on muisteltu ja pidetty häntä toisaalta vilkassilmäisenä ja tuikkivakatseisena, mutta myös vilpittömänä ja vakavana, luonteeltaan taas miettivänä, mutta toisaalta taas vilkkaana ja hetkittäinen omiin ajatuksiinsa uppoutuvana. Muita kuvaavia sanoja ovat melankolinen, kohtelias, sivistynyt ja sydämellinen.

Juoruilua ja lokaamista harrastettuun tuohonkin aikaan. Poen alkoholin- ja oopiuminkäyttöä arvuuteltiin ja hänen mainettaan pyrittiin lokaamaan. Kuolinsyynkin vihjailtiin liittyvän viinaan. Tästä kirjoitti hänen entiseksi ystäväkseen osoittautunut Rufus Wilmot Griswold kirjailijan muistopuheessa ja senkin tämä näppäili The New York Tribuneen nimimerkin suojassa. Tosi reilu kaveri! Onneksi tämä ”kaveri” julkaisi lupauksensa mukaisesti sentään Poen teokset, nimellä The Works of E. A. Poe. Kokoelmaan liitettiin herrojen N. P. Willisin ja J. Russelin kirjoittama elämäkerta.

Niin kuin on nähty monen muunkin kirjallisuuden suurien persoonien kanssa, myös Poen suurin arvostus seurasi vasta hänen kuolemansa jälkeen. Vahingoniloisimmat ihmiset ylläpitivät hänestä synkän ja ystävättömän juoppohullun mielikuvaa. Tämä mielikuva selittäisi Poen ”oudot” jututkin.  Hän kuoli 7.10.1849. Kuolinsyynä pidettiin enkefaliittia. Vaiko sittenkin viinaa?

Luin Poen Kootut kertomukset pieninä annoksina. Ensimmäinen lukukerta keskeytyi liian vaikeana. Aloitin kirjan uudelleen 1.2.2024 ja sain sen päätökseen 23.8.2026. Kaksi ja puoli vuotta. Tiedän tämän näin tarkkaan, koska pidin entisessä Twitterissä, nykyisessä X:ssä lukupäiväkirjaa. Julkinen lukulupaus, sekä legenda kirjailijan edelläkävijän asemasta ja joidenkin hänen tarinoidensa maine kannustivat eteenpäin. Tv-sovituksetkin ovat tuttuja ja pidettyjä, vaikkapa Netflix-sarja The Fall of the House of Usher.

Poe ei ole helppoa luettavaa. Joitain novelleja jouduin aloittamaan alusta, jos minulla ei jostain syystä ollut mahdollista lukea sitä kerralla. Lisäksi luin paljon ääneen ja jouduin tankkaamaan samaa virkettä kaikkine sulkuihin kirjoitettuine huomautuksineen ja lukuisine sivulauseineen uudelleen, jotta sain siitä edes jonkinlaista selkoa. Tekstin rytmitys on paikoin täysin häiriintynyttä. Lukiessa palautui mieleen pahat puheet alkoholista ja oopiumista. Vastaan Edgarin puolesta Nykäsen Mattia lainaten: Ehkä otin, ehkä en. Onko väliä sen?

Vastaavia omalaatuisia kirjallisuuden tuottajia ei taidettaisi nykyaikana kaiken julkaisutoiminnan keskittyessä katsella. Luultavasti Poe olisi indie-kirjailija. Tässä en arvostele Poea, vaan nykyistä kustannustoimintaa.

Tässä vielä lyhyt kuvaus kaikista 66 novellista. Mitä muuten Edgar Allan Poe merkitsee sinulle?

1. Metzengerstein
Kahden unkarilaisen herraskartanon vihanpito kokee käänteen, kun seinävaatteen mystinen hevoshahmo muuttuu nuorelle paronille eläväksi. Sen on nähty pakenevan rajanaapurisuvun palavilta talleilta. Paronin ja hevosen välille muodostuu pakkomielteinen ja traaginen suhde.

2.Duc de l'Omelette
Herttua kuolee peltosirkun vuoksi ja päätyy loisteliaaseen helvetin saliin. Siellä hän pistää kortiksi Majesteetin (kai Saatana) kanssa ja vissiin voittaa, koska pääsee poistumaan. Kertomus on täynnä monitaiteellisia viitteitä jumaltaruihin ja kulttuuri-ilmiöihin, selviää suomentajan laatimasta selitysosiosta.
3. Tarina Jerusalemista
Kolme uhrilahjojen alikerääjää pyhässä Jerusalemin kaupungissa tebetin kymmenentenä, vuonna 3941. Työstressiä. Huolta pyhistä esineistä. Pientä kinaa karitsoista ja uhrilampaista. Sikamainen loppu.

4. Hengen puute
Vaimoon kohdistunut moiteryöppy katkeaa hengitysvaikeuteen. Alkaa jonkin määrittelemättömän etsintä. Ehkä mies etsii selityksiä ailahtelevalle käytökselleen - fantasioi kuolemansa ja ajautuukin kuolleena erikoislaatuisiin tilanteisiin, aina hirsipuuhun ja hautaholviin saakka, jossa hän saa toiselta vainajalta ylimääräisen hengen ja palaa vaimonsa "iloksi".

5. Bon-Bon
Kertojan runsain sanankääntein ylistämä filosofi ja metafyysikko tulee yhtä runsain sanankääntein kuvaillun pirun häiritsemäksi. Piru vertailee filosofeja, heidän sielujensa makua ja saa Bon-Bonin juomaan itsensä kaatokänniin.

6. Pullosta löytynyt käsikirjoitus
Minäkertojan kuvaus päätymisestään tuuliajolle ajautuneesta laivasta toiseen mystisempään alukseen, jonka miehistö ei tunnu huomaavan häntä. Aikoo viime hädässä sujauttaa kirjoituksensa pulloon, johon nimessäkin viitataan.

7. Sovittu tapaaminen
Ylevä tuntematon pelastaa lapsen kanaalista Venetsiassa. Lapsen äiti ja pelastaja vaihtavat peiteltyjä sanoja. Tapahtuman kuvaaja tarjoaa tuntemattomalle kyydin tämän residenssiin ja pääsee kurkistamaan sen loistoa juoman parissa. Vierailulla selviää oudon sananvaihdon järkyttävä merkitys.

8  Berenike
Synkän syviin mietteisiin taipuvaisen Egeuksen pirteänä tunnettu serkku sairastuu. Serkun hampaat tekevät Egeukseen vaikutuksen, jonka seurauksena hän vaipuu jonkinlaiseen transsiin. Tiedottomuuden aikana tapahtuu vaikeasti selitettäviä asioita, kuten kuolema, multaiset hyytyneen veren tuhrimat vaatteet ja perhelääkärille kuulunut rasia.

9. Neljä eläintä samassa; homokameleopardi
Kertoja kuvailee ja hämmästelee Antiokian kaupunkia ja kaupunkilaisia. Kesytetyt villit aikovat syödä palvotun kuninkaan kameleopardin, joka nousee kahdelle jalalle ja pakenee. Yli-inhimillinen ketteryys oikeuttaa voitonseppeleeseen. Siis mitä?!

10. Morella
Mystisiin teoksiin kiintynyt naisystävä, Morella, kuolee ja synnyttää samalla tyttären, joka kasvaesseen alkaa muistuttaa äitiään. Leikittelyä uudelleensyntymisen ajatuksella.

11. Leijonan elämää
Entinen suurmies kertoo elämästään nenän ympärillä. Tai vaihtoehtoisesti nenästä elämän ympärillä. Joka tapauksessa selvästikin kirjoitettu oopiumipäissään. Listaustyyli niin överi, ettei voinut olla nauramatta.

12. Erään Hans Pfaalin verraton seikkailu
Juoppo ja velkaantunut palkeiden paikkaaja livistää kotikaupungistaan Rotterdamista ja kehittelee mielikuvituksellisen tarinan kuumailmapallomatkasta kuuhun.

13. Kuningas Rutto
Pari juoppoa livistää oluttuvasta maksamatta ja pakenee Lontoon syrjäkujalle, jossa he kohtaavat Ruton seurueineen ja ovat joutua tilille teoistaan. Sisältää allegorian, on Poe katsonut tarpeelliseksi selventää.

14. Varjo
Seitsenhenkinen porukka aateliskartanossa kokee ympärillään Ruton aikaan vaikeasti kuvailtavan sekä aineellisen ja henkisen raskaan ilmapiirin, joka kuvantuu lopulta selittämättömänä varjona. Juomingeilla epäilemättä osuutensa asiassa.

15. Mystifikaatio
Unkarilainen väittelyn taidoistaan ja lahjoistaan varma paroni saa ryyppyillan pikkutunneilla vastusta syvällisen metafyysisen ajattelijan maineessa olevasta Hermannista. Lopulta viinikarahvit lentävät ja kuvajaisia pirstoituu. Jälkipeli käydään kirjeenvaihdolla.

16. Ligeia
Miehen täydellinen elämänrakkaus kuolee. Hän aloittaa uuden suhteen. He muuttavat luostariin, jonka morsiuskamarissa alkaa tapahtua kummia. Myös uusi rakkauden kohde sairastuu ja aloittaa oudon on/off kuolinkamppailun, jonka lopputulos yllättää. Oopiumilla on oma osuutensa aistihavainnoissa. Tai sitten EI!

17. Miten kirjoittaa Blackwoodin artikkeli
Järjestöaktiivi saa aikakausilehden edustajalta ohjeita artikkelin kirjoittamiseen. Vaatii muun muassa kuolemankokemuksen.

18. Hiljaisuus - Faabeli
Paholainen kuvaa mantramaisesti Zäire-joen erityispiirteitä, kalliota joen partaalla ja miestä kalliolla.

19. Paholainen kellotornissa
Salahauska tarina, jossa outo muukalainen tulee sotkemaan hollantilaisen Vondervotteimitissin kylän oikean ajan ja hyvän kaalin täyttämän arjen tempauksellaan. Näpäytys pitkälle urautuneelle elämänmenolle.

20. Loppuun kulunut mies
Ylistys prikaatinkenraalin palvelusarvon saaneelle eversti A. B. C. Smithille, jonka todellista tilaa ei kertoja suostu näkemään, kunnes on paķko.

21. Usherin talon tuho
Talo, jolla on oma ruttoisen ja lyijynkarvaan lammen verhoama ilmakehä. Taloa asuttava vanha ystävä, jonka harhat ovat kovin tarttuvaa laatua. Sarja tuttu Netflixistä.

22. Eiraan ja Kharmionin keskustelu
Komeetta on iskenyt maahan ja ihmiskunta tuhoutunut. Eiras ja Kharmion kertailevat viime hetkiä ennen uutta olomuotoa.

23. William Wilson
Matkija varjostaa miestä aina kouluajoista aikuisuuteen. Vaiko sittenkin kaksoisolento? Tarina sisältää mielukuvituksellisen talon, kuin palatsin lukemattomine sopukoineen ja sivukäytävineen. Traaginen kohtalokas loppuratkaisu. Yksi tähän saakka nautittavimmista kirjan tarinoista.

24. Liikemies
Hauska ja nurinkurinen kuvaus päänvamman saaneesta miehestä, joka ylistää liiketoimintojensa järjestelmällisyyttä. Todellisuudessa toimet ovat päättömiä ja miehen realiteetit täysin hukassa.

25. Laumasielu
Toipilas tarkkailee kadulla liikkujia Lontoossa ja lähtee seuraamaan yhtä heistä. Seurattavan päämäärä ja tarkoitus onkin vain liikkua väkijoukossa ja kangistuu, jos väki ympärillä vähenee. Onko Poe halunnut näpäyttää ihmisiä, jotka eivät kykene yksinoloon?

26. Miksi pieni ranskalainen pitää kättään kantoliinassa
Koomisesti päättyvä leskirouvan kilpakosinta puhekielellä kirjoitettuna. Käännöksen murre viittaa ymmärtääkseni Tampereen seutuun.

27. Laskeutuminen kurimukseen.
Meriseikkailu Norjan rannikolta. Ennenaikaisesti vanhentunut merimies kertoo taistelustaan myrskyä vastaan ja täpärästä pelastumisestaan.

28. Rue Morguen murhat
Madame ja mademoiselle L'Espanayea on murhattu raa'asti. Tapahtumapaikalta ei ole voinut kukaan poistua. Tapausta selvittää analyyttisen ajattelun mestari, ristiriitainen monsieur C. Auguste Dupin.

29. Aikakauslehtivankilan salaisuuksia
Piruilevaan tyyliin kirjoitettu kirjailijaparan avautuminen lehtien ja niiden kustantajien saituudesta ja kirjailijaa kohtaan osoitetun arvostuksen puutteesta.

30. Keijun saari
Lyhyt retki- ja luontokuvaus saarelta, joka saa kertojan mielikuvituksen liikkeelle.

31. Monoksen ja Unan vuoropuhelu
Todennäköisesti jonkin mieltä kiihdyttävän stimulantin vaikutuksessa kirjoitettu fantasia kuolemasta.

32. Älä lyö pirun kanssa päästäsi vetoa
Sulattelutauon jälkeen luin taas Poea.
Koominen lyhyttarina, jonka alussa Poe pohtii moraalin esiintymistä kirjallisuudessa, siirtyy sitten Toby Tammitin kohtalon kuvaukseen. Äiti kuritti poikaa lyöden väärästä suunnasta, jonka myötävaikutuksesta tästä tuli holtiton vedonlyöjä.
33. Kolme sunnuntaita viikossa
Kertoja anoo naimalupaa sedältään. Bobby saa  mennä Katen kanssa naimisiin viikolla, johon mahtuu kolme sunnuntaita. Ratkaisu löytyy aikavyöhykkeistä ja maapallon pyörimissuunnasta.

34. Soikea muotokuva
Linnan syrjäisestä tornihuoneesta suojaa ja lepopaikkaa etsivälle kertojalle selviää sieltä löytyvän taulun kohteen hirvittävä kohtalo.

35. Punaisen surman naamionäytelmä
Ruhtinas Prospero eristää hovinsa linnaluostarin suojiin. Kaikki on hyvin ennen naamiaisia ja vieraan komeljanttarin ilmestystä. Eebenpuinen kello ilmoittaa lähestyvästä kohtalosta. Vaikuttava.

36. Arnheimin tila
Taiteen, luonnonkauneuden ja onnen pohdintaa. Suhteettoman rikas perijä Ellison tuunauttaa maiseman mieleisekseen paratiisiksi. Poe taisi tulla tietämättään kuvaamaksi tekoälyn luomuksen.

37. Marie Rogêt'n mysteeri
Nuori nainen on kokenut väkivaltaisen kuoleman ja tullut upotetuksi jokeen. Vai kuuluuko löytynyt ruumis edes Marielle? Chevalier C. Auguste Dupin tutkii. Pitkitetty itseään toistava murhamysteeri. Jopa kääntäjä Kapari on oikaissut itsestään selvyyksiä tarinan lopussa. Hyvä ratkaisu.

38. Kielivä sydän
Lyhyt tarina paloittelumurhasta. Kertoja kuvailee tuntojaan aina suunnittelusta tunnustukseen.

39. Kultakuoriainen
Oman ja sukunsa omaisuuden menettänyt William Legrand asuttaa lähes pelkästään merihiekkaa käsittävää saarta ja löytää sieltä ötökän, joka vaikuttaa sotkevan miehen pään. No ei. Ötökkä on muuttava miehen tulevaisuuden. Arvoitukseen sisältyy salakirjoitusta.

40  Musta kissa
Ennen niin sydämellisen ja eläinrakkaan ihmisen viinankatkuinen tunnustus.

41. Huijaus
Essee, jossa Poe määrittelee käsitteen huijaus ja luettelee esimerkkejä erilaista huijaustapahtumista.

42. Anastettu kirje
Dupin tutkii hovista anastetun arkaluonteisen kirjeen kohtaloa. Päähuomio on tutkijan nerokkaassa päättelykyvyssä ja sen monitieteellisissä vivahteissa.

43. Silmälasit
Nimensä muuttanut heikkonäköinen Simpson rakastuu ensi silmäyksellä Eugénie Lalandeen ja kärkkyy päästä vihille. Madame vaatii aamenen jälkeen nuorta herraa asettamaan silmilleen lornjetin, jolloin Eugenien todellinen olemus ja samalla verraton vedätys paljastuu.

44. Kertomus Rosovuorilta
Morfiiniin mieltynyt erikoinen nuori herra Bedloe eksyy Rosovuorille ja kertoo palattuaan kokemuksistaan kertojalle ja yksityislääkärilleen, joka uskoo mesmerismin magneettiseen voimaan. Kokemusten uskomaton todenperä paljastuu. Bedloen kohtaloon sisältyy mysteeri.

45. Ilmapalloankka
Selonteko kuumailmapallomatkasta Atlantin yli kolmessa päivässä. Melkein kuin olisi Tuulilasia lukenut.

46. Ennenaikainen hautaaminen
Klaustrofobinen kuvaus katalepsiaa sairastavan kertojan elävältä haudatuksi tulemisen kokemuksesta. Lopun käänne vähän tylsä.

47. Mesmeristinen ilmestys
Hypnotisoija käy vaikeaselkoisen keskustelun valveuneen vaivuttamansa miehen kanssa, aiheena mielen ja materian, ajatuksen ja älyn, aineen ja aineettomuuden erot. Kai? Tätä ei takuulla ole kirjoitettu ilman doupinkia!

48. Pitkänomainen laatikko
Laivamatkalle osallistuvan herra Wyattin matkaseurueessa, erityisesti rouva Wyattissa ja matkatavaroissa on jotain outoa. Mukana on pitkänomainen laatikko, jonka arvoitus ratkeaa matkan aikana.

49. Sattumusten enkeli
Kertoja kyseenalaistaa lehtijutun kuolemantapauksen liian suurena sattumuksena ja saa päällensä sattumusten enkelin koston.

50. "Sinä olet se mies"
Herra Shuttleworthy katoaa salakähmäisesti. Etsintöjen innokkain osallistuja on kadonneen henkiystävä "vanha kunnon Charlie". Kertoja yhdistelee vihjeitä ja ratkaisee totuuden katoamisesta.

51. Herra Kuka Lien kirjallinen elämä
Omista kyvyistään vakuuttunut kirjoittaja päättää ryhtyä suurmieheksi eli päätoimittajaksi ja runoilijaksi. Sen hän tekee kopioiden menestyjiä. Kun tämä ei toimi, hän ryhtyy kriitikoksi ja kirjoittaa arvioita itselleen edulliseen sävyyn niin, että tosiaan lopulta onnistuu aikeissaan ja lunastaa kilpailevat lehdet itselleen. Kelle Poe tässä nauraa?

52. Sheherazaden tuhannestoinen tarina
Mustasukkaisuuttaan kaikki exänsä tappanut kuningas nai visiirin tyttären, joka alkaa kertoa hänelle loputonta tarinaa. Kuningas haluaa tietää tarinan päätöksen ja vaimo saa näin jatkoaikaa. Poen versio Tuhannen ja yhden yön tarinoista.

53. Muutama sana muumion kanssa
Tarinassa annetaan muumiolle sähköä ja sehän äityy tarinoimaan.

54. Kuilu ja heiluri
Inkvisition tuomitsema vanki yrittää hahmottaa puutteellisin aistein vankiholviaan ja ymmärtää kuolevansa joko putoamalla kuiluun tai tulemalla alati lähestyvän heilurin halkaisemaksi. Aika käy vähiin. Miten pelastua?

55. Eleonora
Mielenlaatuaan epäilevän kertojan kuvaus rakkaustarinastaan serkkuunsa Eleonooraan Monenvärisen ruohon laaksossa, serkun kuolemasta ja kirouksen uhalla vannotusta ikuisesta rakkaudesta. Sitten tuli Ermengarde.

56. Sanojen voima
Agathoksen ja Oinoksen, kahden enkelin (?) dialogi tunnetun maailman tuhoutumiseen vaikuttavista tekijöistä, materian ja Luojan käsitteistä, pientenkin tekojen seurauksista, sekä kuolemattomien onnesta ja tietoisuudesta. Kai.

57. Uhittelun pahus
Kuolemanselliin kahlehdittu vanki selittelee tekoaan kehittelemällä teorian uhittelevuuskohtauksistaan. Taipumus uhitella on saanut hänet toimimaan sekä omien, että muiden odotusten vastaisesti. Lopulta jopa tunnustamaan tekonsa.

58. Totuus M. Valdemarin tapauksesta
Kertojan kuvaus juuri kuolleen potilaan elämän jatkamisesta mesmerismin avulla.

59. Tohtori Tarrin ja professori Fetherin menetelmä
Kertoja vierailee yksityisessä hullujenhuoneessa ja saa tutustua sekalaisen ateriaseuran lisäksi yllättävään uuteen hoitomenetelmään.

60. Kiitäjä
Humoristisen lopun sisältävä kuvaus kaupunkilaisesta, joka pakenee koleraa New Yorkista sukulaisensa luo maalle ja luulee näkevänsä läheisen vuoren rinteellä vastenmielisen hirviön.

61. Tynnyrillinen Amontilladoa
Kertoja saattelee italialaisen tuttavuutensa sukunsa katakombeihin kosto mielessä, houkuttimena viini.

62. Mellonta tauta
Poe on löytänyt merestä ruukkuun sullotun kirjeen, joka on  kirjoitettu tarkotuksella pitkäveteiseksi, jaarittelevaksi ja sekavaksi. Kirjoittaja pohtii tiedettä, filosofiaa, totuutta ja historiaa, yms. kuvaten samalla pallomatkaa vuonna 2848.

63. Hyppysammakko
Kaikenlaisista vitseistä ja kujeista pitävä naistenhakkaaja kuningas luulee kokevansa kaikkien aikojen pilan, mutta joutuukin ramman kääpiöhovinarrin koston kohteeksi.

64. Von Kempelen ja hänen keksintönsä
Kertoja pohtii kierrellen ja kaarrellen otsikoihin päässeen tutkijan persoonaa, tähän kohdistunutta uutisointia ja tämän kemiallisten tutkimusten ja tutkimustulostan yleistä merkitystä.

65. Baragrafin äksääminen
Idästä tulee kaupunkiin uhkarohkea härkäpäinen itseään viisaana pitävä mies, joka perustaa kaupunkiin kilpailevan lehtitalon. Hänen pinttynyttä itseään toistavaa ilmaisua arvostellaan, josta hän ei välitä. Väliin tulee painotekninen opettavainen käänne.

66. Landorin mökki
Reitiltään harhautunut patikoija kuvaa yksityiskohtia säästelemättä reittiään ja eteensä avautuvaa maalauksellista laaksoa, sekä siellä sijaitsevaa asumusta, jonka ovelle hän lopulta päätyy ja tapaa rakastuttavan naisen.

Uudelleen luettu Ari Hiltusen Aristoteles Hollywoodissa: Menestystarinan anatomia

 Ari Hiltunen: Aristoteles Hollywoodissa: Menestystarinan anatomia

Gaudeamus/ Yliopistokustannus 1999. 283 s.

(kirjastolaina)

Ari Hiltunen tarkastelee kirjassaan Aristoteles Hollywoodissa: Menestystarinan anatomia menestystarinalta vaadittavia ominaisuuksia aina antiikin ajoista kirjan julkaisuajankohtaan viime vuosituhannen lopulle. Vähän vaikuttaa siltä, että samat lainalaisuudet ovat pysyneet voimassa näihinkin päiviin saakka.

Tarvitaan sympaattinen moraalisesti hyvä keskushenkilö, joka kokee epäoikeudenmukaisen vastoinkäymisen, mieluummin usean, jotka hän oikein ajoitettujen käänteiden jälkeen päihittää. Lukija/ katsoja/ kuulija kokee voimakasta samaistumista ja myötätuntoa häntä kohtaan ja iloitsee vapautuneesti, kun keskushenkilö selvittää haasteensa. Luku-/ katselu-/ kuuntelukokemuksensa aikana yleisö kokee älyllistä, symbolista, moraalista ja emotionaalista nautintoa. Näiden herättelemiseen on olemassa tiettyjä dramaturgisia kaavoja, joista osa on luettavissa kirjasta tekemistäni muistiinpanoista. Löytyvät tämän tekstin lopusta. Niihin palailen vielä itsekin jatkossa.

Palaan, vaikka ihan rehellisesti sanottuna kaava kuulostaa tylsän harkitulta ja laskelmoidulta, vaikkakin toisaalta itsestään selvältä. Liian tarkka kaavojen noudattaminen saattaisi syödä kirjoittamisen iloa. Toisaalta psykologisia tarpeitahan näissä toki myötäillään. Ainakin omissa dekkareissani dramaturgia on muodostunut enemmän tai vähemmän perstuntumalta, mut enpä olekaan voinut jättää leipätyötäni, voittanut palkintoja tai myynyt käännösoikeuksia. Näin siis julmasti ajateltuna. Voi toki johtua muista avuistani tai lähinnä niiden puutteesta. Onhan taustallani tietenkin omat lukukokemukseni ja niistä omaksutut mallit. 

Eikä kaavoilta ole elämän varrella voinut muutenkaan välttyä, aina alkaen lapsuuden iltasaduista Tuhkimoineen ja Lumikkineen ja päättyen tv-sarjoihin ja elokuviin. Sitä ei ole vain tiedostanut. ER eli Teho-osasto kävi tutuksi 90-luvulla ja vaikuttipa uravalintaanikin. Tosi järkiperusteinen syy muuten hakeutua hoito-alalla ja päivystykseen. Tätä sarjaa Hiltunen käyttää muiden muuassa kirjansa esimerkkinä. Yksi sarjan käsikirjoittajista, Michael Crichton (1942-2008) onkin yksi lempikirjailijoistani. Sama universaali järjestys toimii kaikissa mainituissa, aina saduista tv-sarjoihin ja elokuviin ja jopa kisailu- ja visailuohjelmiin. Jostain nykyajan Selviytyjistä käsikirjoitus ja kaava puskee suorastaan läpi.

Mitä tulee perstuntumaan, niin luulenpa, että sama kokemus on enemmistön kohdalla kirjoittajista. Vai miten on, käytättekö kirjailijat, käsikirjoittajat ja muut sanataiteilijat draaman kaavoja tietoisesti työnne sapluunana? Eipä siinä, voisi tietysti kokeilla.

Olisi lystiä lukea vaikkapa Satu Rämön tuotantoa tutkivalla otteella ja tarkastella sitä kaavojen valossa. Mitä älyllisiä, moraalisia, emotionaalisia ja symbolisia nautinnon tasoja sieltä löytyy ja kuinka Rämö näitä käsittelee. En ole muuten vielä lukenutkaan Rämöä.

Sain Aristoteles Hollywoodissa kirjan uusintalukuun innostuksen Päivi Koiviston ja Sinikka Vuolan toimittamasta kirjoitusoppaasta Kirjoita vuosi: 12 matkaa kirjoittamisen taitoon (Art House 2025) ja siellä Tapani Baggen laatimasta osuudesta.

Muistiinpanoja kirjasta (ei välttämättä järjellisessä järjestyksessä)

Menestyksen salaisuus:

John Grisham:

   * sympaattinen sankari, joka joutuu vedetyksi salaliiton uhriksi tai hengenvaaraan.

   * vaikuttava aloitus

   * ylläpidä keskivaiheilla kerronnallinen jännitys ja pidä tapahtumat liikkeellä

   * vastustamaton loppu

Näytä, älä kerro

Mielihyvän tunne

Runousopin juonen strategia:

   * tunnistaminen

   * käännekohta

   * kärsimys

   * kohtalokas erehdys

   * huippukohta

Myytti sankarista - sankarin matka

Monomyytti: sankari uskaltautuu arkimaailmasta yliluonnollisen ihmeen äärelle, kohtaa siellä tarunhohtoisia voimia ja perii siellä ratkaisevan voiton. Palaa täytettynä voimalla (eri-initiaatio-paluu)

Sankarin matkan kaava: s.27

(Tarinakaavalla yhteys tunne-elämykseen)

Aristoteleen sääli ja pelko = emotionaalinen samastuminen ja jännitys. Nämä yhdessä tuottavat eläytymisen.

Mitä voimakkaampi eläytyminen, sitä tehokkaampi draaman tuottama nautinto.

Henkilön on oltava moraalisesti hyvä, mutta ei ominaisuuksiltaan täydellinen. Luonne oltava sovelias.

Moraalisesti hyvä henkilö joutuu epäoikeudenmukaisen kärsimyksen kohteeksi.

Jokaisen kohtauksen on liityttävä tavoitteen saavuttamiseen.

Alku - keskikohta - loppu = motiivi - aikomus - tavoite

Juoni on rakennettava niin, että yleisö on tietoinen lähestyvästä uhkaavasta vaarasta, esteistä ja toiminnan tavoitteista.

Pelon ja jännityksen edellytys on ennakointi. Yleisön on voitava aavistaa jotain tulevasta tapahtumasta.

Uskottavat yllätykset tuottavat älyllstä mielihyvää. Samoin juonen arvoitellisuus.

Mysteeriin ja jännityksen yhdistelmä = yleisö tietää fiktiivistä henkilöä paremmin tulevan vaaran, mutta arvoitus on se kuinka siirä voi selvitä.

Tunnekaava: samastuminen - jännitys - onnellinen loppu

Vladimir Propp

Tapahtumafunktioiden kaava

Vakiohahmot: sankari, konna, lahjoittaja, etsitty henkilö, lähettäjä, valesankari

Alkutilanne

1. Poissaolo - lähteminen

2. Kielto - älä avaa, pysy sisällä

    * onnellinen lähtötilanne

    * aih. ennakointia ja jännitystä

3. Kiellon rikkominen

    * konna, lähestyvä vaara ilmestyy

    * yleisö tietää

4. Tiedustelu

     * konna selvittää arvotavaran paikkaa

     *:tai uhri tekee kysymyksen konnalle

5. Tiedon saaminen

     * jotain paljastuu konnalle (vara-avain, reitti yms.)

6. Petos

     * konna harhauttaa uhria

7. Petoksen uhtiksi joutuminen

8. Konnuus

     * konna tuottaa vahinkoa

1.-7. Sadun esivalmisteluvaihe - 8. Tarina saa suunnan.

9. Onnettomuudesta tiedottaminen

    * todetaan tapahtunut

    * tuo sankarin tarinaan (etsijä tai uhriksi joutunut sankari - vain jompi kumpi)

TOINEN NÄYTÖS

Sankari lähtee matkaan

10. Päätös vastatoimiin ryhtymisestä

       * jännitys onnistumisesta

       * samastuminen sankariin

       * aikaraja lisää jännitystä

       * luotava vaikeuksia

11. Lähtö

       * lahjoittaja antaa taikaeineen

Propp ja kansan(ihme)sadut

- mitä tehdään, kuka tekee ja miten

- jotain siirretään joltain saadun välikappaleen avulla toiseen valtakuntaan

12. Lahjoittajan antama haaste

       * koettelemus, joka antas pätevyyden tai taikaesineen

      * vahvistaa vilpittömyyttä ja kykyä

13. Sankarin reaktio

       * osoittaa nokkeluutta

       * selvittää tehtävän

       * osoittaa armeliaisuutta

14. Taikaesineen saaminen

       * tekee konnan päihittämisen uskottavaksi

15. Siirtyminen määräpaikkaan

16. Taistelu

17. Tuntomerkillä varustaminen

18. Voitto

19. Onnettomuuden poistaminen

20. Paluu

21. Takaa-ajo

22. Pelastuminen

23. Saapuminen tuntemattomana

24. Valesankarin vaatimukset

25. Vaikea tehtävä

26. Tehtävän suorittaminen

27. Tunnistaminen

28. Valesankarin paljastus

29. Sankarin muodonmuutos

3e0. Rangaistus

31. Häät

Kerro sankarin toiveet ja pelot - yleisö samaistuu

Tee sankarista sympaattinen ja hyvä

Campbellin sankarimyytin kaava menestyselokuvassa:

"Tavallinen maailma"

"Kutsu seikkailuun"

  - sankari kohtaa ongelman tai haasteen

  - normaali elämä ei ole enää mahdollista

"Kieltäytyminen kutsusta"

  - epäröintiä

"Auttajan kohtaaminen"

 - antaa taikakalun

"Ensimmäisen kynnyksen ylittäminen"

  - on valmis ottamaan haasteen vastaan

  - alkaa toiminta

"Testit, liittolaiset ja viholliset"

  - taistelua, opettelua

"Lähestyminen syvintä luolaa"

  - pelottavin paikka

"Äärimmäinen tulikoe"

  - pahimpien pelkojen kohtaaminen

"Palkinto"

"Paluu eliksiirin kanssa"

Monomyytti – Wikipedia https://share.google/Kr2msGLtAmv3GuUfm

Vakava uhka/ lähestyvä vaara, jonka yleisö tietää. Pöydän alka tikittävä pommi.

Kaikkitietävyys saa ennakoimaan ja aavistelemaan

Mieluummin jännitys kuin yllätys

Pelkoon tulee liittyä myös toiveikkuutta

Uhattuna olevan hahmon oltava rakastettava hyvis, joka on kokenut ansaitsematonta epäoikeudenmukaisuutta

Vaara täytyy tehdä jatkuvasti lähestyväksi

Jännityksen ja jännityksen vapautumisen tunteen on jatkuvasti vuoroteltava

                                  /|

                                / |

                         /I /

                       / I/

               /| /

             / |/

    /| /

  / |/

/

Jännitys/ helpotus...

Hitchcock ja jännityksen rakentaminen

* yleisö tietää enemmän kuin henkilöt eli vaikka murhaajan koko ajan

* tarvitaan vakava lähestyvä uhka, pöydän alla tikittävä pommi

* tarvitaan tikittävä kello

* tarvitaan liikkuva kamera, joka paljastaa pommin

- nämä saavat yleisön ennakoimaan ja aavistamaan tulevaa ja asettaa odotuksia

* yleisön sääli ja pelko edellyttää epäoikeudenmukaista kärsimystä

Oltava keskeinen tavoite, johon kaikki kohtaukset liittyvät

Keskeinen jännitysmomentti lisää yksittäisten kohtausten jännityksen voimakkaammaksi (esteitä pelastamiselle)

Hamartia: kohtalokkas virhe hahmon ratkaisuissa ja teoissa

Anagnorisis: asioiden oikean laidan äkillinen oivaltaminen/ tunnistaminen

Peripeteya: äkkikäänne

Seuraavan kohtauksen oltava reaktio edelliseen kohtaukseen

Kohtausten seurattava toisiaan todennäköisyyden ja välttämättömyyden mukaisesti

Jännitys ja konflikti oltava mukana jokaisessa kohtauksessa

Esittele henkilöt konfliktin kautta, myönteinen luonteenpiirre ennen onnettomuutta

Kolmen näytöksen rakenne

1. Esittele päähenkilö, saata hänet ongelmaan ja/ tai kriisiin. Esittele vastustaja/ tarinan konna. Aseta "tai muuten" tilanne, pelottava vaihtoehto

2. Syvennä ja mutkista sankarin vaikeaa tilannetta ja ongelmaa

3. Ratkaise ongelma joko onnistumalla tai traagisella lopulla

TAI

1. Sankari asettaa tavoitteen

2. S toimii saavuttaakseen tavoitteen

3. S saavuttaa tavoitteen

Motiivi-aikomus-tavoite-rakenne

Tikittävä pommi:

Esittele ensin viaton uhri, sitten konna ja tämän jälkeen tee yleisö tietoiseksi konnan pahoista aikeista (tuttu kansansaduista)

Oikean nautinnon malli:

1. Emotionaalinen taso

    * jännitys ja sen dramaturgiset tarpeet

    * jännityksen ja helpotuksen jatkuva vuorottelu

    * alati kiristyvä jännitys ja loppuhuipennus, jossa jännitys vapautuu

    * empatia keskushahmoa kohtaan

    * yleisön kaikkitietävyys

2. Moraalinen taso

    * epäoikeudenmukainen kärsimys

    * kohtalokas erehdys

    * yleisön aavistus erehdyksen lähimmäisiä tuhoavasta voimasta plussaa

4. Älyllinen taso

    * oivalluksen mahdollisuus

    * juonen haastava arvoitus

    * tapahtumien uskottavuus ja loogisuus

    * realistisuuden on oltava alisteista mielihyvän tuottamiselle

    * jotain konventioista poikkeavaa

4. Symbolinen taso

    * mahdollisuus kuvitella tarina omaan elämään

SIIS SELKEYS - EPÄOIKEUDENMUKAINEN KÄRSIMYS - INTENSIIVINEN JÄNNITYS - LOPUN JÄNNITYKSEN VAPAUTTAMISEN MUKANAAN TUOMA RIEMU JA OIVALLUS, SEKÄ JOTAIN UUTTA ELEMENTTIÄ TAI PERSOONALLISTA NÄKEMYSTÄ TOTUTTUUN MALLIIN

Poen salapoliisikertomuksen formula (ei järjestyksessä)

* etsivän esittely

* rikos ja johtolangat (todistajia, epäiltyjä, vääriä ratkaisuja)

* tutkimus 

* ratkaisun julistaminen

* ratkaisun selittäminen

* loppuratkaisu

Henkilöitä

* uhri

* rikollinen

* etsivä

* hahmoja, joita rikos uhkaa ja jotka eivät pysty sitä selvittämään

Johtolangat ja vihjeet annettava jo ensimmäisessä näytöksessä.

Loppuratkaisun perustuttava tosiasioihin.

Jännitystä sympaattisen hahmon epäillyksi joutumisesta tai uudesta sympaattisesta uhrista, joka etsivän on pelastettava. 

Koko ajan kasvavia esteitä.

Jännitys-helpotus -rakenne muodostuu todistajista, johtolangoista ja uusista esteistä.

Yleisö tietää uudesta vaarasta, muttei sen ratkaisua.

Keskivaiheilla tapahduttava jotain, joka näyttää ratkaisevan arvoituksen.

Etsivällä oltava jokin heikkous.

Daniel Defoe: Ruttovuosi

Daniel Defoe: Ruttovuosi

(A Journal of the Plague Year, 1722)

Äänikirja Saga Egmond, 2021

Kääntäjä: Seppo Loponen

Daniel Defoen (1660-1731) Ruttovuosi on kiinnostava romaani monessakin mielessä, eikä vähiten menneen korona-aallon vuoksi. Sen kokeminen auttoi sopivaan kirjan kuuntelutunnelmaan pääsyssä. Olin vuonna 2020 vastaanottamassa sairastuneita sairaalan päivystyksessä. 

Defoen kirjan pääroolissa on koronan sijaan rutto ja on vuoden 1665 Lontoo. Taudin hoitona tai ennaltaehkäisynä käytetään mitä vain valkosipulista ruutiin, suitsukkeisiin, tupakkaan ja pikeen. Rahat laitetaan etikkaan, jotta saadaan niihin tarttunut taudin aiheuttaja taltutettua. Tartunnan saaneet suljetaan perheineen taloihin ja taloja vartioidaan kahdessa vuorossa. Ruumiit raivataan kujilta yöllä. Epärehellisimmät ruumiinkantajat korjaavat heidän arvokkaimman omaisuutensa talteen oman terveydenkin uhalla. Kirjan päähenkilö, paikallinen satulakauppias päättää selvästä kuolemanvaarasta huolimatta jäädä kaupunkiin todistaan tuota kaikkea edellä mainittua.

Kirja on 1700-luvulta alusta, mikä näkyy ajan mukaisessa esitystavassa. Omalla tavallaan Defoen tapa kertoa viehättää kaikkine täytesanoineenkin: "näin ollen, palaan tähän myöhemmin, todettakoon, mainittakoon, sallittakoon minun kertoa, toisaalta, jos saan esittää oman käsitykseni". Kertojana toimiva satulakauppias pohtii ääneen, muistelee, epäröi ja kommunikoi lukijan kanssa. Nykylukija ei välttämättä jaksa kerronnan karkailua ja hetkellistä luettelointia kohdissa, joissa kertoja listaa pitkän tovin pelkkiä kuolinlukuja. Varsinaista juonellista tarinaa on vähän niin kuin dialogiakin. Suurimmassa osassa kerrontaa Defoe ei edes pyri luomaan samastuttavia kohtauksia. Mieluummin tuntui kuin olisin istunut liköörilasi kädessä kuuntelemassa lontoolaisherran tarinointia takkatulen ääressä. Ei huono tuokaan kokemus.

Paitsi kirjailijana, englantilainen Daniel Defoe tunnettiin myös toimittajana. Hänen tunnetuin romaaninsa on hänen esikoisensa vuodelta 1719, Robinson Crusoe. Kiva että näitä luetaan tätä nykyä äänikirjaksikin.