Jaana Kapari-Jattan Poe-käännöstyön julkaisusta 20 vuotta

 

Edgar Allan Poe: Kootut kertomukset

(Suom. Jaana Kapari)

Teos 2006. 1028 s.

 

Päiväntarkkaan tasan kaksikymmentä vuotta sitten Jaana Kapari-Jatta kirjoitti esipuheen juuri päätökseen saamansa käännöstyön alkusivuille. Kirja sai nimekseen Kootut kertomukset ja se sisältää Edgar Allan Poen (1809-1849) kaikki julkaistut 66 novellia. Kääntäjä kertoo esipuheessaan kirjailijan elämästä ja merkityksestä useammankin genren isänä ja tarkoittaa tällä salapoliisi-, kauhu-, scifi- ja fantasiakirjallisuutta. Lähimpänä allekirjoittaneen sydäntä on Poen kolme Dupin-tarinaa, joita pidetään modernin salapoliisiromaanin mallina. Samaa mieltä oli muuten eräs Arthur Conan Doylekin omana aikanaan ja hänen jälkeen monet monet muutkin.

Mitä tulee kauhukirjallisuuteen, Poeta kiinnosti elämän ja kuoleman kysymykset ja kaikenlainen vastakkainasettelu ylipäätään. Hänen aikaan kuoleman toteaminen ei ollut samaa tasoa nykyajan kanssa, joten oli ihan perusteltuakin seurata suun eteen asetetun peilin huurtumista kahteenkin kertaan ennen haudanlepoon laskemista. Yllätyksiä seurasi senkin jälkeen, ainakin Poen tarinoissa. Novellien lisäksi häneltä ilmestyi useita kymmeniä esseitä ja artikkeleita, joukko runoja, yksi romaani ja lukuisia kirjallisuusarvosteluja ja -katsauksia. Näytelmäkin oli tekeillä, joka jäi sitten kesken. Häntä pidetään amerikkalaisen novellin uudistajana.

Kapari-Jatta on lisännyt kokoelmateoksen loppuun kronologian, johon hän on listannut Poen elämän merkityksellisimmät vuodet. Edgar Allan Poe syntyi Bostonissa, Yhdysvalloissa 19. tammikuuta 1809 näyttelijäperheeseen ja päätyi jo kolmevuotiaana vanhempien kuoltua adoptoitavaksi. Adoptioperheen mukana hän muutti Englantiin, Lontooseen, josta he palasivat takaisin vuonna 1820. Myöhemmin hän riitautui adoptiovanhempiensa kanssa, keskeytti yliopiston ja värväytyi armeijaan. Ongelmia oli ainakin pelaamisen kanssa. Ura julkaisevana kirjailija alkoi runokokoelmalla vuonna 1827, jonka hän julkaisi anonyymina. Pari vuotta myöhemmin ilmestyi ensimmäinen kokoelma kaupallisen kustantajan listoilta ja siitä taas seuraava kaksi vuotta myöhemmin.

Ihmisenä Poesta on saatavilla ristiriitaista tietoa. Kapari-Jattan lähteet kertovat Poen olleen tyyni, suoraryhtinen ja siististi pukeutunut mies. Jopa hänen katsettaan on muisteltu ja pidetty häntä toisaalta vilkassilmäisenä ja tuikkivakatseisena, mutta myös vilpittömänä ja vakavana, luonteeltaan taas miettivänä, mutta toisaalta taas vilkkaana ja hetkittäinen omiin ajatuksiinsa uppoutuvana. Muita kuvaavia sanoja ovat melankolinen, kohtelias, sivistynyt ja sydämellinen.

Juoruilua ja lokaamista harrastettuun tuohonkin aikaan. Poen alkoholin- ja oopiuminkäyttöä arvuuteltiin ja hänen mainettaan pyrittiin lokaamaan. Kuolinsyynkin vihjailtiin liittyvän viinaan. Tästä kirjoitti hänen entiseksi ystäväkseen osoittautunut Rufus Wilmot Griswold kirjailijan muistopuheessa ja senkin tämä näppäili The New York Tribuneen nimimerkin suojassa. Tosi reilu kaveri! Onneksi tämä ”kaveri” julkaisi lupauksensa mukaisesti sentään Poen teokset, nimellä The Works of E. A. Poe. Kokoelmaan liitettiin herrojen N. P. Willisin ja J. Russelin kirjoittama elämäkerta.

Niin kuin on nähty monen muunkin kirjallisuuden suurien persoonien kanssa, myös Poen suurin arvostus seurasi vasta hänen kuolemansa jälkeen. Vahingoniloisimmat ihmiset ylläpitivät hänestä synkän ja ystävättömän juoppohullun mielikuvaa. Tämä mielikuva selittäisi Poen ”oudot” jututkin.  Hän kuoli 7.10.1849. Kuolinsyynä pidettiin enkefaliittia. Vaiko sittenkin viinaa?

Luin Poen Kootut kertomukset pieninä annoksina. Ensimmäinen lukukerta keskeytyi liian vaikeana. Aloitin kirjan uudelleen 1.2.2024 ja sain sen päätökseen 23.8.2026. Kaksi ja puoli vuotta. Tiedän tämän näin tarkkaan, koska pidin entisessä Twitterissä, nykyisessä X:ssä lukupäiväkirjaa. Julkinen lukulupaus, sekä legenda kirjailijan edelläkävijän asemasta ja joidenkin hänen tarinoidensa maine kannustivat eteenpäin. Tv-sovituksetkin ovat tuttuja ja pidettyjä, vaikkapa Netflix-sarja The Fall of the House of Usher.

Poe ei ole helppoa luettavaa. Joitain novelleja jouduin aloittamaan alusta, jos minulla ei jostain syystä ollut mahdollista lukea sitä kerralla. Lisäksi luin paljon ääneen ja jouduin tankkaamaan samaa virkettä kaikkine sulkuihin kirjoitettuine huomautuksineen ja lukuisine sivulauseineen uudelleen, jotta sain siitä edes jonkinlaista selkoa. Tekstin rytmitys on paikoin täysin häiriintynyttä. Lukiessa palautui mieleen pahat puheet alkoholista ja oopiumista. Vastaan Edgarin puolesta Nykäsen Mattia lainaten: Ehkä otin, ehkä en. Onko väliä sen?

Vastaavia omalaatuisia kirjallisuuden tuottajia ei taidettaisi nykyaikana kaiken julkaisutoiminnan keskittyessä katsella. Luultavasti Poe olisi indie-kirjailija. Tässä en arvostele Poea, vaan nykyistä kustannustoimintaa.

Tässä vielä lyhyt kuvaus kaikista 66 novellista. Mitä muuten Edgar Allan Poe merkitsee sinulle?

1. Metzengerstein
Kahden unkarilaisen herraskartanon vihanpito kokee käänteen, kun seinävaatteen mystinen hevoshahmo muuttuu nuorelle paronille eläväksi. Sen on nähty pakenevan rajanaapurisuvun palavilta talleilta. Paronin ja hevosen välille muodostuu pakkomielteinen ja traaginen suhde.

2.Duc de l'Omelette
Herttua kuolee peltosirkun vuoksi ja päätyy loisteliaaseen helvetin saliin. Siellä hän pistää kortiksi Majesteetin (kai Saatana) kanssa ja vissiin voittaa, koska pääsee poistumaan. Kertomus on täynnä monitaiteellisia viitteitä jumaltaruihin ja kulttuuri-ilmiöihin, selviää suomentajan laatimasta selitysosiosta.
3. Tarina Jerusalemista
Kolme uhrilahjojen alikerääjää pyhässä Jerusalemin kaupungissa tebetin kymmenentenä, vuonna 3941. Työstressiä. Huolta pyhistä esineistä. Pientä kinaa karitsoista ja uhrilampaista. Sikamainen loppu.

4. Hengen puute
Vaimoon kohdistunut moiteryöppy katkeaa hengitysvaikeuteen. Alkaa jonkin määrittelemättömän etsintä. Ehkä mies etsii selityksiä ailahtelevalle käytökselleen - fantasioi kuolemansa ja ajautuukin kuolleena erikoislaatuisiin tilanteisiin, aina hirsipuuhun ja hautaholviin saakka, jossa hän saa toiselta vainajalta ylimääräisen hengen ja palaa vaimonsa "iloksi".

5. Bon-Bon
Kertojan runsain sanankääntein ylistämä filosofi ja metafyysikko tulee yhtä runsain sanankääntein kuvaillun pirun häiritsemäksi. Piru vertailee filosofeja, heidän sielujensa makua ja saa Bon-Bonin juomaan itsensä kaatokänniin.

6. Pullosta löytynyt käsikirjoitus
Minäkertojan kuvaus päätymisestään tuuliajolle ajautuneesta laivasta toiseen mystisempään alukseen, jonka miehistö ei tunnu huomaavan häntä. Aikoo viime hädässä sujauttaa kirjoituksensa pulloon, johon nimessäkin viitataan.

7. Sovittu tapaaminen
Ylevä tuntematon pelastaa lapsen kanaalista Venetsiassa. Lapsen äiti ja pelastaja vaihtavat peiteltyjä sanoja. Tapahtuman kuvaaja tarjoaa tuntemattomalle kyydin tämän residenssiin ja pääsee kurkistamaan sen loistoa juoman parissa. Vierailulla selviää oudon sananvaihdon järkyttävä merkitys.

8  Berenike
Synkän syviin mietteisiin taipuvaisen Egeuksen pirteänä tunnettu serkku sairastuu. Serkun hampaat tekevät Egeukseen vaikutuksen, jonka seurauksena hän vaipuu jonkinlaiseen transsiin. Tiedottomuuden aikana tapahtuu vaikeasti selitettäviä asioita, kuten kuolema, multaiset hyytyneen veren tuhrimat vaatteet ja perhelääkärille kuulunut rasia.

9. Neljä eläintä samassa; homokameleopardi
Kertoja kuvailee ja hämmästelee Antiokian kaupunkia ja kaupunkilaisia. Kesytetyt villit aikovat syödä palvotun kuninkaan kameleopardin, joka nousee kahdelle jalalle ja pakenee. Yli-inhimillinen ketteryys oikeuttaa voitonseppeleeseen. Siis mitä?!

10. Morella
Mystisiin teoksiin kiintynyt naisystävä, Morella, kuolee ja synnyttää samalla tyttären, joka kasvaesseen alkaa muistuttaa äitiään. Leikittelyä uudelleensyntymisen ajatuksella.

11. Leijonan elämää
Entinen suurmies kertoo elämästään nenän ympärillä. Tai vaihtoehtoisesti nenästä elämän ympärillä. Joka tapauksessa selvästikin kirjoitettu oopiumipäissään. Listaustyyli niin överi, ettei voinut olla nauramatta.

12. Erään Hans Pfaalin verraton seikkailu
Juoppo ja velkaantunut palkeiden paikkaaja livistää kotikaupungistaan Rotterdamista ja kehittelee mielikuvituksellisen tarinan kuumailmapallomatkasta kuuhun.

13. Kuningas Rutto
Pari juoppoa livistää oluttuvasta maksamatta ja pakenee Lontoon syrjäkujalle, jossa he kohtaavat Ruton seurueineen ja ovat joutua tilille teoistaan. Sisältää allegorian, on Poe katsonut tarpeelliseksi selventää.

14. Varjo
Seitsenhenkinen porukka aateliskartanossa kokee ympärillään Ruton aikaan vaikeasti kuvailtavan sekä aineellisen ja henkisen raskaan ilmapiirin, joka kuvantuu lopulta selittämättömänä varjona. Juomingeilla epäilemättä osuutensa asiassa.

15. Mystifikaatio
Unkarilainen väittelyn taidoistaan ja lahjoistaan varma paroni saa ryyppyillan pikkutunneilla vastusta syvällisen metafyysisen ajattelijan maineessa olevasta Hermannista. Lopulta viinikarahvit lentävät ja kuvajaisia pirstoituu. Jälkipeli käydään kirjeenvaihdolla.

16. Ligeia
Miehen täydellinen elämänrakkaus kuolee. Hän aloittaa uuden suhteen. He muuttavat luostariin, jonka morsiuskamarissa alkaa tapahtua kummia. Myös uusi rakkauden kohde sairastuu ja aloittaa oudon on/off kuolinkamppailun, jonka lopputulos yllättää. Oopiumilla on oma osuutensa aistihavainnoissa. Tai sitten EI!

17. Miten kirjoittaa Blackwoodin artikkeli
Järjestöaktiivi saa aikakausilehden edustajalta ohjeita artikkelin kirjoittamiseen. Vaatii muun muassa kuolemankokemuksen.

18. Hiljaisuus - Faabeli
Paholainen kuvaa mantramaisesti Zäire-joen erityispiirteitä, kalliota joen partaalla ja miestä kalliolla.

19. Paholainen kellotornissa
Salahauska tarina, jossa outo muukalainen tulee sotkemaan hollantilaisen Vondervotteimitissin kylän oikean ajan ja hyvän kaalin täyttämän arjen tempauksellaan. Näpäytys pitkälle urautuneelle elämänmenolle.

20. Loppuun kulunut mies
Ylistys prikaatinkenraalin palvelusarvon saaneelle eversti A. B. C. Smithille, jonka todellista tilaa ei kertoja suostu näkemään, kunnes on paķko.

21. Usherin talon tuho
Talo, jolla on oma ruttoisen ja lyijynkarvaan lammen verhoama ilmakehä. Taloa asuttava vanha ystävä, jonka harhat ovat kovin tarttuvaa laatua. Sarja tuttu Netflixistä.

22. Eiraan ja Kharmionin keskustelu
Komeetta on iskenyt maahan ja ihmiskunta tuhoutunut. Eiras ja Kharmion kertailevat viime hetkiä ennen uutta olomuotoa.

23. William Wilson
Matkija varjostaa miestä aina kouluajoista aikuisuuteen. Vaiko sittenkin kaksoisolento? Tarina sisältää mielukuvituksellisen talon, kuin palatsin lukemattomine sopukoineen ja sivukäytävineen. Traaginen kohtalokas loppuratkaisu. Yksi tähän saakka nautittavimmista kirjan tarinoista.

24. Liikemies
Hauska ja nurinkurinen kuvaus päänvamman saaneesta miehestä, joka ylistää liiketoimintojensa järjestelmällisyyttä. Todellisuudessa toimet ovat päättömiä ja miehen realiteetit täysin hukassa.

25. Laumasielu
Toipilas tarkkailee kadulla liikkujia Lontoossa ja lähtee seuraamaan yhtä heistä. Seurattavan päämäärä ja tarkoitus onkin vain liikkua väkijoukossa ja kangistuu, jos väki ympärillä vähenee. Onko Poe halunnut näpäyttää ihmisiä, jotka eivät kykene yksinoloon?

26. Miksi pieni ranskalainen pitää kättään kantoliinassa
Koomisesti päättyvä leskirouvan kilpakosinta puhekielellä kirjoitettuna. Käännöksen murre viittaa ymmärtääkseni Tampereen seutuun.

27. Laskeutuminen kurimukseen.
Meriseikkailu Norjan rannikolta. Ennenaikaisesti vanhentunut merimies kertoo taistelustaan myrskyä vastaan ja täpärästä pelastumisestaan.

28. Rue Morguen murhat
Madame ja mademoiselle L'Espanayea on murhattu raa'asti. Tapahtumapaikalta ei ole voinut kukaan poistua. Tapausta selvittää analyyttisen ajattelun mestari, ristiriitainen monsieur C. Auguste Dupin.

29. Aikakauslehtivankilan salaisuuksia
Piruilevaan tyyliin kirjoitettu kirjailijaparan avautuminen lehtien ja niiden kustantajien saituudesta ja kirjailijaa kohtaan osoitetun arvostuksen puutteesta.

30. Keijun saari
Lyhyt retki- ja luontokuvaus saarelta, joka saa kertojan mielikuvituksen liikkeelle.

31. Monoksen ja Unan vuoropuhelu
Todennäköisesti jonkin mieltä kiihdyttävän stimulantin vaikutuksessa kirjoitettu fantasia kuolemasta.

32. Älä lyö pirun kanssa päästäsi vetoa
Sulattelutauon jälkeen luin taas Poea.
Koominen lyhyttarina, jonka alussa Poe pohtii moraalin esiintymistä kirjallisuudessa, siirtyy sitten Toby Tammitin kohtalon kuvaukseen. Äiti kuritti poikaa lyöden väärästä suunnasta, jonka myötävaikutuksesta tästä tuli holtiton vedonlyöjä.
33. Kolme sunnuntaita viikossa
Kertoja anoo naimalupaa sedältään. Bobby saa  mennä Katen kanssa naimisiin viikolla, johon mahtuu kolme sunnuntaita. Ratkaisu löytyy aikavyöhykkeistä ja maapallon pyörimissuunnasta.

34. Soikea muotokuva
Linnan syrjäisestä tornihuoneesta suojaa ja lepopaikkaa etsivälle kertojalle selviää sieltä löytyvän taulun kohteen hirvittävä kohtalo.

35. Punaisen surman naamionäytelmä
Ruhtinas Prospero eristää hovinsa linnaluostarin suojiin. Kaikki on hyvin ennen naamiaisia ja vieraan komeljanttarin ilmestystä. Eebenpuinen kello ilmoittaa lähestyvästä kohtalosta. Vaikuttava.

36. Arnheimin tila
Taiteen, luonnonkauneuden ja onnen pohdintaa. Suhteettoman rikas perijä Ellison tuunauttaa maiseman mieleisekseen paratiisiksi. Poe taisi tulla tietämättään kuvaamaksi tekoälyn luomuksen.

37. Marie Rogêt'n mysteeri
Nuori nainen on kokenut väkivaltaisen kuoleman ja tullut upotetuksi jokeen. Vai kuuluuko löytynyt ruumis edes Marielle? Chevalier C. Auguste Dupin tutkii. Pitkitetty itseään toistava murhamysteeri. Jopa kääntäjä Kapari on oikaissut itsestään selvyyksiä tarinan lopussa. Hyvä ratkaisu.

38. Kielivä sydän
Lyhyt tarina paloittelumurhasta. Kertoja kuvailee tuntojaan aina suunnittelusta tunnustukseen.

39. Kultakuoriainen
Oman ja sukunsa omaisuuden menettänyt William Legrand asuttaa lähes pelkästään merihiekkaa käsittävää saarta ja löytää sieltä ötökän, joka vaikuttaa sotkevan miehen pään. No ei. Ötökkä on muuttava miehen tulevaisuuden. Arvoitukseen sisältyy salakirjoitusta.

40  Musta kissa
Ennen niin sydämellisen ja eläinrakkaan ihmisen viinankatkuinen tunnustus.

41. Huijaus
Essee, jossa Poe määrittelee käsitteen huijaus ja luettelee esimerkkejä erilaista huijaustapahtumista.

42. Anastettu kirje
Dupin tutkii hovista anastetun arkaluonteisen kirjeen kohtaloa. Päähuomio on tutkijan nerokkaassa päättelykyvyssä ja sen monitieteellisissä vivahteissa.

43. Silmälasit
Nimensä muuttanut heikkonäköinen Simpson rakastuu ensi silmäyksellä Eugénie Lalandeen ja kärkkyy päästä vihille. Madame vaatii aamenen jälkeen nuorta herraa asettamaan silmilleen lornjetin, jolloin Eugenien todellinen olemus ja samalla verraton vedätys paljastuu.

44. Kertomus Rosovuorilta
Morfiiniin mieltynyt erikoinen nuori herra Bedloe eksyy Rosovuorille ja kertoo palattuaan kokemuksistaan kertojalle ja yksityislääkärilleen, joka uskoo mesmerismin magneettiseen voimaan. Kokemusten uskomaton todenperä paljastuu. Bedloen kohtaloon sisältyy mysteeri.

45. Ilmapalloankka
Selonteko kuumailmapallomatkasta Atlantin yli kolmessa päivässä. Melkein kuin olisi Tuulilasia lukenut.

46. Ennenaikainen hautaaminen
Klaustrofobinen kuvaus katalepsiaa sairastavan kertojan elävältä haudatuksi tulemisen kokemuksesta. Lopun käänne vähän tylsä.

47. Mesmeristinen ilmestys
Hypnotisoija käy vaikeaselkoisen keskustelun valveuneen vaivuttamansa miehen kanssa, aiheena mielen ja materian, ajatuksen ja älyn, aineen ja aineettomuuden erot. Kai? Tätä ei takuulla ole kirjoitettu ilman doupinkia!

48. Pitkänomainen laatikko
Laivamatkalle osallistuvan herra Wyattin matkaseurueessa, erityisesti rouva Wyattissa ja matkatavaroissa on jotain outoa. Mukana on pitkänomainen laatikko, jonka arvoitus ratkeaa matkan aikana.

49. Sattumusten enkeli
Kertoja kyseenalaistaa lehtijutun kuolemantapauksen liian suurena sattumuksena ja saa päällensä sattumusten enkelin koston.

50. "Sinä olet se mies"
Herra Shuttleworthy katoaa salakähmäisesti. Etsintöjen innokkain osallistuja on kadonneen henkiystävä "vanha kunnon Charlie". Kertoja yhdistelee vihjeitä ja ratkaisee totuuden katoamisesta.

51. Herra Kuka Lien kirjallinen elämä
Omista kyvyistään vakuuttunut kirjoittaja päättää ryhtyä suurmieheksi eli päätoimittajaksi ja runoilijaksi. Sen hän tekee kopioiden menestyjiä. Kun tämä ei toimi, hän ryhtyy kriitikoksi ja kirjoittaa arvioita itselleen edulliseen sävyyn niin, että tosiaan lopulta onnistuu aikeissaan ja lunastaa kilpailevat lehdet itselleen. Kelle Poe tässä nauraa?

52. Sheherazaden tuhannestoinen tarina
Mustasukkaisuuttaan kaikki exänsä tappanut kuningas nai visiirin tyttären, joka alkaa kertoa hänelle loputonta tarinaa. Kuningas haluaa tietää tarinan päätöksen ja vaimo saa näin jatkoaikaa. Poen versio Tuhannen ja yhden yön tarinoista.

53. Muutama sana muumion kanssa
Tarinassa annetaan muumiolle sähköä ja sehän äityy tarinoimaan.

54. Kuilu ja heiluri
Inkvisition tuomitsema vanki yrittää hahmottaa puutteellisin aistein vankiholviaan ja ymmärtää kuolevansa joko putoamalla kuiluun tai tulemalla alati lähestyvän heilurin halkaisemaksi. Aika käy vähiin. Miten pelastua?

55. Eleonora
Mielenlaatuaan epäilevän kertojan kuvaus rakkaustarinastaan serkkuunsa Eleonooraan Monenvärisen ruohon laaksossa, serkun kuolemasta ja kirouksen uhalla vannotusta ikuisesta rakkaudesta. Sitten tuli Ermengarde.

56. Sanojen voima
Agathoksen ja Oinoksen, kahden enkelin (?) dialogi tunnetun maailman tuhoutumiseen vaikuttavista tekijöistä, materian ja Luojan käsitteistä, pientenkin tekojen seurauksista, sekä kuolemattomien onnesta ja tietoisuudesta. Kai.

57. Uhittelun pahus
Kuolemanselliin kahlehdittu vanki selittelee tekoaan kehittelemällä teorian uhittelevuuskohtauksistaan. Taipumus uhitella on saanut hänet toimimaan sekä omien, että muiden odotusten vastaisesti. Lopulta jopa tunnustamaan tekonsa.

58. Totuus M. Valdemarin tapauksesta
Kertojan kuvaus juuri kuolleen potilaan elämän jatkamisesta mesmerismin avulla.

59. Tohtori Tarrin ja professori Fetherin menetelmä
Kertoja vierailee yksityisessä hullujenhuoneessa ja saa tutustua sekalaisen ateriaseuran lisäksi yllättävään uuteen hoitomenetelmään.

60. Kiitäjä
Humoristisen lopun sisältävä kuvaus kaupunkilaisesta, joka pakenee koleraa New Yorkista sukulaisensa luo maalle ja luulee näkevänsä läheisen vuoren rinteellä vastenmielisen hirviön.

61. Tynnyrillinen Amontilladoa
Kertoja saattelee italialaisen tuttavuutensa sukunsa katakombeihin kosto mielessä, houkuttimena viini.

62. Mellonta tauta
Poe on löytänyt merestä ruukkuun sullotun kirjeen, joka on  kirjoitettu tarkotuksella pitkäveteiseksi, jaarittelevaksi ja sekavaksi. Kirjoittaja pohtii tiedettä, filosofiaa, totuutta ja historiaa, yms. kuvaten samalla pallomatkaa vuonna 2848.

63. Hyppysammakko
Kaikenlaisista vitseistä ja kujeista pitävä naistenhakkaaja kuningas luulee kokevansa kaikkien aikojen pilan, mutta joutuukin ramman kääpiöhovinarrin koston kohteeksi.

64. Von Kempelen ja hänen keksintönsä
Kertoja pohtii kierrellen ja kaarrellen otsikoihin päässeen tutkijan persoonaa, tähän kohdistunutta uutisointia ja tämän kemiallisten tutkimusten ja tutkimustulostan yleistä merkitystä.

65. Baragrafin äksääminen
Idästä tulee kaupunkiin uhkarohkea härkäpäinen itseään viisaana pitävä mies, joka perustaa kaupunkiin kilpailevan lehtitalon. Hänen pinttynyttä itseään toistavaa ilmaisua arvostellaan, josta hän ei välitä. Väliin tulee painotekninen opettavainen käänne.

66. Landorin mökki
Reitiltään harhautunut patikoija kuvaa yksityiskohtia säästelemättä reittiään ja eteensä avautuvaa maalauksellista laaksoa, sekä siellä sijaitsevaa asumusta, jonka ovelle hän lopulta päätyy ja tapaa rakastuttavan naisen.

Uudelleen luettu Ari Hiltusen Aristoteles Hollywoodissa: Menestystarinan anatomia

 Ari Hiltunen: Aristoteles Hollywoodissa: Menestystarinan anatomia

Gaudeamus/ Yliopistokustannus 1999. 283 s.

(kirjastolaina)

Ari Hiltunen tarkastelee kirjassaan Aristoteles Hollywoodissa: Menestystarinan anatomia menestystarinalta vaadittavia ominaisuuksia aina antiikin ajoista kirjan julkaisuajankohtaan viime vuosituhannen lopulle. Vähän vaikuttaa siltä, että samat lainalaisuudet ovat pysyneet voimassa näihinkin päiviin saakka.

Tarvitaan sympaattinen moraalisesti hyvä keskushenkilö, joka kokee epäoikeudenmukaisen vastoinkäymisen, mieluummin usean, jotka hän oikein ajoitettujen käänteiden jälkeen päihittää. Lukija/ katsoja/ kuulija kokee voimakasta samaistumista ja myötätuntoa häntä kohtaan ja iloitsee vapautuneesti, kun keskushenkilö selvittää haasteensa. Luku-/ katselu-/ kuuntelukokemuksensa aikana yleisö kokee älyllistä, symbolista, moraalista ja emotionaalista nautintoa. Näiden herättelemiseen on olemassa tiettyjä dramaturgisia kaavoja, joista osa on luettavissa kirjasta tekemistäni muistiinpanoista. Löytyvät tämän tekstin lopusta. Niihin palailen vielä itsekin jatkossa.

Palaan, vaikka ihan rehellisesti sanottuna kaava kuulostaa tylsän harkitulta ja laskelmoidulta, vaikkakin toisaalta itsestään selvältä. Liian tarkka kaavojen noudattaminen saattaisi syödä kirjoittamisen iloa. Toisaalta psykologisia tarpeitahan näissä toki myötäillään. Ainakin omissa dekkareissani dramaturgia on muodostunut enemmän tai vähemmän perstuntumalta, mut enpä olekaan voinut jättää leipätyötäni, voittanut palkintoja tai myynyt käännösoikeuksia. Näin siis julmasti ajateltuna. Voi toki johtua muista avuistani tai lähinnä niiden puutteesta. Onhan taustallani tietenkin omat lukukokemukseni ja niistä omaksutut mallit. 

Eikä kaavoilta ole elämän varrella voinut muutenkaan välttyä, aina alkaen lapsuuden iltasaduista Tuhkimoineen ja Lumikkineen ja päättyen tv-sarjoihin ja elokuviin. Sitä ei ole vain tiedostanut. ER eli Teho-osasto kävi tutuksi 90-luvulla ja vaikuttipa uravalintaanikin. Tosi järkiperusteinen syy muuten hakeutua hoito-alalla ja päivystykseen. Tätä sarjaa Hiltunen käyttää muiden muuassa kirjansa esimerkkinä. Yksi sarjan käsikirjoittajista, Michael Crichton (1942-2008) onkin yksi lempikirjailijoistani. Sama universaali järjestys toimii kaikissa mainituissa, aina saduista tv-sarjoihin ja elokuviin ja jopa kisailu- ja visailuohjelmiin. Jostain nykyajan Selviytyjistä käsikirjoitus ja kaava puskee suorastaan läpi.

Mitä tulee perstuntumaan, niin luulenpa, että sama kokemus on enemmistön kohdalla kirjoittajista. Vai miten on, käytättekö kirjailijat, käsikirjoittajat ja muut sanataiteilijat draaman kaavoja tietoisesti työnne sapluunana? Eipä siinä, voisi tietysti kokeilla.

Olisi lystiä lukea vaikkapa Satu Rämön tuotantoa tutkivalla otteella ja tarkastella sitä kaavojen valossa. Mitä älyllisiä, moraalisia, emotionaalisia ja symbolisia nautinnon tasoja sieltä löytyy ja kuinka Rämö näitä käsittelee. En ole muuten vielä lukenutkaan Rämöä.

Sain Aristoteles Hollywoodissa kirjan uusintalukuun innostuksen Päivi Koiviston ja Sinikka Vuolan toimittamasta kirjoitusoppaasta Kirjoita vuosi: 12 matkaa kirjoittamisen taitoon (Art House 2025) ja siellä Tapani Baggen laatimasta osuudesta.

Muistiinpanoja kirjasta (ei välttämättä järjellisessä järjestyksessä)

Menestyksen salaisuus:

John Grisham:

   * sympaattinen sankari, joka joutuu vedetyksi salaliiton uhriksi tai hengenvaaraan.

   * vaikuttava aloitus

   * ylläpidä keskivaiheilla kerronnallinen jännitys ja pidä tapahtumat liikkeellä

   * vastustamaton loppu

Näytä, älä kerro

Mielihyvän tunne

Runousopin juonen strategia:

   * tunnistaminen

   * käännekohta

   * kärsimys

   * kohtalokas erehdys

   * huippukohta

Myytti sankarista - sankarin matka

Monomyytti: sankari uskaltautuu arkimaailmasta yliluonnollisen ihmeen äärelle, kohtaa siellä tarunhohtoisia voimia ja perii siellä ratkaisevan voiton. Palaa täytettynä voimalla (eri-initiaatio-paluu)

Sankarin matkan kaava: s.27

(Tarinakaavalla yhteys tunne-elämykseen)

Aristoteleen sääli ja pelko = emotionaalinen samastuminen ja jännitys. Nämä yhdessä tuottavat eläytymisen.

Mitä voimakkaampi eläytyminen, sitä tehokkaampi draaman tuottama nautinto.

Henkilön on oltava moraalisesti hyvä, mutta ei ominaisuuksiltaan täydellinen. Luonne oltava sovelias.

Moraalisesti hyvä henkilö joutuu epäoikeudenmukaisen kärsimyksen kohteeksi.

Jokaisen kohtauksen on liityttävä tavoitteen saavuttamiseen.

Alku - keskikohta - loppu = motiivi - aikomus - tavoite

Juoni on rakennettava niin, että yleisö on tietoinen lähestyvästä uhkaavasta vaarasta, esteistä ja toiminnan tavoitteista.

Pelon ja jännityksen edellytys on ennakointi. Yleisön on voitava aavistaa jotain tulevasta tapahtumasta.

Uskottavat yllätykset tuottavat älyllstä mielihyvää. Samoin juonen arvoitellisuus.

Mysteeriin ja jännityksen yhdistelmä = yleisö tietää fiktiivistä henkilöä paremmin tulevan vaaran, mutta arvoitus on se kuinka siirä voi selvitä.

Tunnekaava: samastuminen - jännitys - onnellinen loppu

Vladimir Propp

Tapahtumafunktioiden kaava

Vakiohahmot: sankari, konna, lahjoittaja, etsitty henkilö, lähettäjä, valesankari

Alkutilanne

1. Poissaolo - lähteminen

2. Kielto - älä avaa, pysy sisällä

    * onnellinen lähtötilanne

    * aih. ennakointia ja jännitystä

3. Kiellon rikkominen

    * konna, lähestyvä vaara ilmestyy

    * yleisö tietää

4. Tiedustelu

     * konna selvittää arvotavaran paikkaa

     *:tai uhri tekee kysymyksen konnalle

5. Tiedon saaminen

     * jotain paljastuu konnalle (vara-avain, reitti yms.)

6. Petos

     * konna harhauttaa uhria

7. Petoksen uhtiksi joutuminen

8. Konnuus

     * konna tuottaa vahinkoa

1.-7. Sadun esivalmisteluvaihe - 8. Tarina saa suunnan.

9. Onnettomuudesta tiedottaminen

    * todetaan tapahtunut

    * tuo sankarin tarinaan (etsijä tai uhriksi joutunut sankari - vain jompi kumpi)

TOINEN NÄYTÖS

Sankari lähtee matkaan

10. Päätös vastatoimiin ryhtymisestä

       * jännitys onnistumisesta

       * samastuminen sankariin

       * aikaraja lisää jännitystä

       * luotava vaikeuksia

11. Lähtö

       * lahjoittaja antaa taikaeineen

Propp ja kansan(ihme)sadut

- mitä tehdään, kuka tekee ja miten

- jotain siirretään joltain saadun välikappaleen avulla toiseen valtakuntaan

12. Lahjoittajan antama haaste

       * koettelemus, joka antas pätevyyden tai taikaesineen

      * vahvistaa vilpittömyyttä ja kykyä

13. Sankarin reaktio

       * osoittaa nokkeluutta

       * selvittää tehtävän

       * osoittaa armeliaisuutta

14. Taikaesineen saaminen

       * tekee konnan päihittämisen uskottavaksi

15. Siirtyminen määräpaikkaan

16. Taistelu

17. Tuntomerkillä varustaminen

18. Voitto

19. Onnettomuuden poistaminen

20. Paluu

21. Takaa-ajo

22. Pelastuminen

23. Saapuminen tuntemattomana

24. Valesankarin vaatimukset

25. Vaikea tehtävä

26. Tehtävän suorittaminen

27. Tunnistaminen

28. Valesankarin paljastus

29. Sankarin muodonmuutos

3e0. Rangaistus

31. Häät

Kerro sankarin toiveet ja pelot - yleisö samaistuu

Tee sankarista sympaattinen ja hyvä

Campbellin sankarimyytin kaava menestyselokuvassa:

"Tavallinen maailma"

"Kutsu seikkailuun"

  - sankari kohtaa ongelman tai haasteen

  - normaali elämä ei ole enää mahdollista

"Kieltäytyminen kutsusta"

  - epäröintiä

"Auttajan kohtaaminen"

 - antaa taikakalun

"Ensimmäisen kynnyksen ylittäminen"

  - on valmis ottamaan haasteen vastaan

  - alkaa toiminta

"Testit, liittolaiset ja viholliset"

  - taistelua, opettelua

"Lähestyminen syvintä luolaa"

  - pelottavin paikka

"Äärimmäinen tulikoe"

  - pahimpien pelkojen kohtaaminen

"Palkinto"

"Paluu eliksiirin kanssa"

Monomyytti – Wikipedia https://share.google/Kr2msGLtAmv3GuUfm

Vakava uhka/ lähestyvä vaara, jonka yleisö tietää. Pöydän alka tikittävä pommi.

Kaikkitietävyys saa ennakoimaan ja aavistelemaan

Mieluummin jännitys kuin yllätys

Pelkoon tulee liittyä myös toiveikkuutta

Uhattuna olevan hahmon oltava rakastettava hyvis, joka on kokenut ansaitsematonta epäoikeudenmukaisuutta

Vaara täytyy tehdä jatkuvasti lähestyväksi

Jännityksen ja jännityksen vapautumisen tunteen on jatkuvasti vuoroteltava

                                  /|

                                / |

                         /I /

                       / I/

               /| /

             / |/

    /| /

  / |/

/

Jännitys/ helpotus...

Hitchcock ja jännityksen rakentaminen

* yleisö tietää enemmän kuin henkilöt eli vaikka murhaajan koko ajan

* tarvitaan vakava lähestyvä uhka, pöydän alla tikittävä pommi

* tarvitaan tikittävä kello

* tarvitaan liikkuva kamera, joka paljastaa pommin

- nämä saavat yleisön ennakoimaan ja aavistamaan tulevaa ja asettaa odotuksia

* yleisön sääli ja pelko edellyttää epäoikeudenmukaista kärsimystä

Oltava keskeinen tavoite, johon kaikki kohtaukset liittyvät

Keskeinen jännitysmomentti lisää yksittäisten kohtausten jännityksen voimakkaammaksi (esteitä pelastamiselle)

Hamartia: kohtalokkas virhe hahmon ratkaisuissa ja teoissa

Anagnorisis: asioiden oikean laidan äkillinen oivaltaminen/ tunnistaminen

Peripeteya: äkkikäänne

Seuraavan kohtauksen oltava reaktio edelliseen kohtaukseen

Kohtausten seurattava toisiaan todennäköisyyden ja välttämättömyyden mukaisesti

Jännitys ja konflikti oltava mukana jokaisessa kohtauksessa

Esittele henkilöt konfliktin kautta, myönteinen luonteenpiirre ennen onnettomuutta

Kolmen näytöksen rakenne

1. Esittele päähenkilö, saata hänet ongelmaan ja/ tai kriisiin. Esittele vastustaja/ tarinan konna. Aseta "tai muuten" tilanne, pelottava vaihtoehto

2. Syvennä ja mutkista sankarin vaikeaa tilannetta ja ongelmaa

3. Ratkaise ongelma joko onnistumalla tai traagisella lopulla

TAI

1. Sankari asettaa tavoitteen

2. S toimii saavuttaakseen tavoitteen

3. S saavuttaa tavoitteen

Motiivi-aikomus-tavoite-rakenne

Tikittävä pommi:

Esittele ensin viaton uhri, sitten konna ja tämän jälkeen tee yleisö tietoiseksi konnan pahoista aikeista (tuttu kansansaduista)

Oikean nautinnon malli:

1. Emotionaalinen taso

    * jännitys ja sen dramaturgiset tarpeet

    * jännityksen ja helpotuksen jatkuva vuorottelu

    * alati kiristyvä jännitys ja loppuhuipennus, jossa jännitys vapautuu

    * empatia keskushahmoa kohtaan

    * yleisön kaikkitietävyys

2. Moraalinen taso

    * epäoikeudenmukainen kärsimys

    * kohtalokas erehdys

    * yleisön aavistus erehdyksen lähimmäisiä tuhoavasta voimasta plussaa

4. Älyllinen taso

    * oivalluksen mahdollisuus

    * juonen haastava arvoitus

    * tapahtumien uskottavuus ja loogisuus

    * realistisuuden on oltava alisteista mielihyvän tuottamiselle

    * jotain konventioista poikkeavaa

4. Symbolinen taso

    * mahdollisuus kuvitella tarina omaan elämään

SIIS SELKEYS - EPÄOIKEUDENMUKAINEN KÄRSIMYS - INTENSIIVINEN JÄNNITYS - LOPUN JÄNNITYKSEN VAPAUTTAMISEN MUKANAAN TUOMA RIEMU JA OIVALLUS, SEKÄ JOTAIN UUTTA ELEMENTTIÄ TAI PERSOONALLISTA NÄKEMYSTÄ TOTUTTUUN MALLIIN

Poen salapoliisikertomuksen formula (ei järjestyksessä)

* etsivän esittely

* rikos ja johtolangat (todistajia, epäiltyjä, vääriä ratkaisuja)

* tutkimus 

* ratkaisun julistaminen

* ratkaisun selittäminen

* loppuratkaisu

Henkilöitä

* uhri

* rikollinen

* etsivä

* hahmoja, joita rikos uhkaa ja jotka eivät pysty sitä selvittämään

Johtolangat ja vihjeet annettava jo ensimmäisessä näytöksessä.

Loppuratkaisun perustuttava tosiasioihin.

Jännitystä sympaattisen hahmon epäillyksi joutumisesta tai uudesta sympaattisesta uhrista, joka etsivän on pelastettava. 

Koko ajan kasvavia esteitä.

Jännitys-helpotus -rakenne muodostuu todistajista, johtolangoista ja uusista esteistä.

Yleisö tietää uudesta vaarasta, muttei sen ratkaisua.

Keskivaiheilla tapahduttava jotain, joka näyttää ratkaisevan arvoituksen.

Etsivällä oltava jokin heikkous.

Daniel Defoe: Ruttovuosi

Daniel Defoe: Ruttovuosi

(A Journal of the Plague Year, 1722)

Äänikirja Saga Egmond, 2021

Kääntäjä: Seppo Loponen

Daniel Defoen (1660-1731) Ruttovuosi on kiinnostava romaani monessakin mielessä, eikä vähiten menneen korona-aallon vuoksi. Sen kokeminen auttoi sopivaan kirjan kuuntelutunnelmaan pääsyssä. Olin vuonna 2020 vastaanottamassa sairastuneita sairaalan päivystyksessä. 

Defoen kirjan pääroolissa on koronan sijaan rutto ja on vuoden 1665 Lontoo. Taudin hoitona tai ennaltaehkäisynä käytetään mitä vain valkosipulista ruutiin, suitsukkeisiin, tupakkaan ja pikeen. Rahat laitetaan etikkaan, jotta saadaan niihin tarttunut taudin aiheuttaja taltutettua. Tartunnan saaneet suljetaan perheineen taloihin ja taloja vartioidaan kahdessa vuorossa. Ruumiit raivataan kujilta yöllä. Epärehellisimmät ruumiinkantajat korjaavat heidän arvokkaimman omaisuutensa talteen oman terveydenkin uhalla. Kirjan päähenkilö, paikallinen satulakauppias päättää selvästä kuolemanvaarasta huolimatta jäädä kaupunkiin todistaan tuota kaikkea edellä mainittua.

Kirja on 1700-luvulta alusta, mikä näkyy ajan mukaisessa esitystavassa. Omalla tavallaan Defoen tapa kertoa viehättää kaikkine täytesanoineenkin: "näin ollen, palaan tähän myöhemmin, todettakoon, mainittakoon, sallittakoon minun kertoa, toisaalta, jos saan esittää oman käsitykseni". Kertojana toimiva satulakauppias pohtii ääneen, muistelee, epäröi ja kommunikoi lukijan kanssa. Nykylukija ei välttämättä jaksa kerronnan karkailua ja hetkellistä luettelointia kohdissa, joissa kertoja listaa pitkän tovin pelkkiä kuolinlukuja. Varsinaista juonellista tarinaa on vähän niin kuin dialogiakin. Suurimmassa osassa kerrontaa Defoe ei edes pyri luomaan samastuttavia kohtauksia. Mieluummin tuntui kuin olisin istunut liköörilasi kädessä kuuntelemassa lontoolaisherran tarinointia takkatulen ääressä. Ei huono tuokaan kokemus.

Paitsi kirjailijana, englantilainen Daniel Defoe tunnettiin myös toimittajana. Hänen tunnetuin romaaninsa on hänen esikoisensa vuodelta 1719, Robinson Crusoe. Kiva että näitä luetaan tätä nykyä äänikirjaksikin.

Sappivaiva ja sankarimyytti

 

Kirjoittelin osastohoidon ratoksi sappikivitaudistani. Mukailen kuvauksessani yhdysvaltalaisen professori-kirjailija Joseph Campbellin (1904-1987) tutkimaa sankarimyyttiä. Siinähän siis tarinan keskushahmo lähtee matkalle ja kokee sen varrella seikkailun, josta hän palaa takaisin voittajana ja mahdollisesti muuttuneena. Tähtien sota -elokuvaahan pidetään muuten malliesimerkkinä tän sapluunan käytöstä. 

Kirjoitukseni paikoittainen paatoksellisuus ja melodraama menee kirjoitushetkeä edeltäneen vain muutamaa tuntia aiemmin tapahtuneen operatsionin ja hyyyyvien lääkkeiden piikkiin. Good shit, man!

"Tavallinen maailma"

Suunnittelen kesälomani iloisena omista vaikutusmahdollisuuksistani. Voisikin pitää tänä kesänä kahdessa osassa. Nythän se onnistuu.

"Kutsu seikkailuun"

Ensimmäisen lomajakson päätteeksi saan voimakkaita mahakipuja. Tiedän, miltä kuulostaa. Juonipaljastus: ei johdu ryyppäämistä lomalla vaan sappikivistä. 

(Sankari kohtaa ongelman tai haasteen. Normaali elämä ei ole enää mahdollista.)

"Kieltäytyminen kutsusta"

Otan kipulääkettä ja seuraan josko kivut menisivät ohi. Yö menee kotona valvoessa.

(Epäröintiä)

"Auttajan kohtaaminen"

Menen aamulla päivystykseen. Kipuja tutkitaan ja todetaan sappikivet. Päädyn osastolle antibioottitippaan ja leikkausjonoon.

(Antaa taikakalun)

"Ensimmäisen kynnyksen ylittäminen"

Käsittelen muuttunutta terveystilannetta. Harmittelen pilalle menneitä lomasuunnitelmiani. Leikkausaika osuu toiselle suunnittelemalleni lomajaksolle. Operaatio on tavallista haastavampi uusintaleikkaus. Lähellä isoja verisuonia ja arpikudosta. Avoleikkauksen mahdollisuus fifty-fifty.

(On valmis ottamaan haasteen vastaan. Alkaa toiminta)

"Testit, liittolaiset ja viholliset"

Hyväksyn muuttuneen loppukesän ohjelman ja teen kaikki rehkimistä vaativat kotihommat alta pois. Ehdin tavata vastasyntyneen lapsenlapsenikin ja käydä parin kaverin kanssa Kotkan Meripäivillä. Käsittelen kuolemanpelkoa ja terveyttä. Liikun ja syön tavoitteena hyvä leikkauskuntoisuus. Ymmärrän yksittäisten kohtaamisten merkityksen ja näen ihmiset ympärilläni. Suhteutan terveydentilani ja lähestyvän toimenpiteen isompaan kuvaan. Onhan minulle tärkeä ja läheinen ihminen käynyt läpi sydänsiirronkin. On myös vaivoja, jotka eivät parane. Lopetan liian dramatisoinnin. Paitsi tässä.

(Taistelua, opettelua)

"Lähestyminen syvintä luolaa"

Leikkauspäivä ja sitä edeltävä valvottu yö. (Pelottavin paikka.)

"Äärimmäinen tulikoe"

Sairaalareissu, leikkaus. Body horroria, letkuja, piuhoja, dreeni, pientä lämmön nousua, kipuja, lääkkeitä.

(Pahimpien pelkojen kohtaaminen.)

"Palkinto"

Leikkaus menee hyvin. Aloitan toipumisen.

"Paluu eliksiirin kanssa"

Ymmärrän etten oikeasti loppujen lopuksi voi vaikuttaa muuttuviin elämäntilanteisiini, en edes todellakin vähäpätöisten lomien ajankohtaan. Voin pyrkiä siihen, mutta lopulta elämä noudattaa ihan omia suunnitelmiaan. 

Arvostan kaikkein arkisimmiltakin tuntuvia hetkiä ja nautin yksinkertaisimmistakin asioista, vaikkapa kivuttomuudesta. Jos maailmankaikkeuden tuntemattomilla voimilla on valtaa heitellä minua pikkukivillä, on niillä valtaa suoda minulle myös onnistumisia, ilon hetkiä ja toteutuneita tavoitteita ja unelmia.

Joseph Campbellin sankarimyytti on lainaus Ari Hiltusen kirjasta Aristoteles Hollywoodissa: menestystarinan anatomia (Gaudeamus 1999. 283 s.)

Asiantuntijan vinkkejä työväkivallan ehkäisyyn sosiaali- ja terveydenhuollossa

 Johanna M. Pulkkinen: Turvallinen arki - Työväkivallan hallinta sosiaali- ja terveydenhuollossa

Priimaaco 2025. 146 s.

Filosofian tohtori (työterveyshuolto), työelämän kehittämisen moniosaaja Johanna M. Pulkkinen on kirjoittanut tietokirjan työväkivallan hallinnasta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Turvallinen arki -kirjassaan hän määrittelee, mitä työväkivallalla tarkoitetaan, millaisia vaikutuksia sillä on ja millaiset asiat ovat avainasemassa sen ehkäisyssä ja seurausten minimoinnissa. Voin paljastaakin yhden tärkeimmistä, se on esihenkilötyö ja johtaminen ylipäätään. Tärkeintä on suhtautuminen. Kaikkein hirvein tilanne on, jos väkivallan kohtaaminen hyväksytään osaksi ihan tavallista arkea. Pulkkinen ottaa esille riskejä, joiden on tutkitusti todettu lisäävän aggressioiden pintaan nousua, etunenässä kiire, kuormitus, epäselvät roolit ja puutteellinen tuki.

Turvallinen arki on siinä mielessä pätevä teos, ettei kirjoittaja jätä sen sisältöä pelkäksi vikalistaksi, jos vikalistaksi ollenkaan, vaan hän käy läpi koko sosiaali- ja terveydenhuollon kaikkine sektoreineen ja onpa Pulkkinen löytänyt käytännön ratkaisuja jopa mahdottomilta vaikuttaviin tilanteisiin. Yllätys, yllätys, ratkaisut tulevat itse käytännöntyön tekijöiltä. Ai esimerkkejäkö?  No, vaikkapa vaikeasti muistisairaiden hoidosta. Hoitokodin asukkaan iltakäytös oli todettu toistuvasti haasteelliseksi. Ratkaisu löytyi moniammatillisen tiimin pohdinnan lopputuloksena. Tiimiin kuului luonnollisesti myös asukkaan omainen. Yksinkertaisesti siirrettiin iltapäivälevon ajankohtaa aiemmaksi. Ilta-ajan impulsiivisuus korjaantui. Se on joskus pienestä kiinni.

Aggressioiden kehittyminen ja niihin vastaaminen on monen tekijän summa. Rauhallinen kohtaaminen, henkilöresursointi, tilaratkaisut, hälytysjärjestelmät, perehdytys,  asiakkaan oikea hoitopaikka, yhtenäiset toimintatavat ja ajantasainen riskien arviointi. Eikä nykyaikana pidä unohtaa digitaalisenkaan väkivallan mahdollisuutta, joka voi tulla somessa eteen työntekijän maalittamisena ja vainoamisena. 

Kun rikoksen merkit täyttyvät, joudutaan miettimään syytteen nostamista, johon kirja pyrkii myös vastaamaan vähintään karkeilla suuntaviivoilla. Ainahan näitä joutuu miettimään tapauskohtaisesti. Sen suhteen esihenkilö ja työnantaja ovat tärkeässä asiassa. On hyvä muistaa, että vakavissa väkivaltatilanteissa työnantaja on suorastaan velvollinen kääntymään virkavallan puoleen. Työnantajan tekemään rikosilmoitukseen on olemassa omat kriteerinsä, jotka perustuvat kirjan mukaan työntekijän vamman vakavuuteen. Koskaan nämä eivät ole yksiselitteisiä.

Sain tietää kirjasta ammattiyhdistyksen työsuojelupäivillä Helsingissä, jossa Johanna M. Pulkkinen oli yksi luennoijista. Pulkkisen erityisosaamisaluetta on henkilöstön hyvinvointi, työkyky ja turvallisuus ja näiden johtaminen. Kirjaa voi suositella ainakin työhyvinvoinnin ja työsuojelun toimijoille, sekä sosiaali- ja terveydenhuollon esihenkilöille.

Lukemani kirja on Vaarakirjaston omaisuutta.

Kirjoita vuosi kirjoitusoppaan kesäkuussa juonitaan Tapani Baggen opastuksella

 

Päivi Koivisto, Sinikka Vuola (toim.): Kirjoita vuosi – 12 matkaa kirjoittamisen taitoon

Arthouse 2025. 312 s.

Kesäkuu

Palasin sittenkin Päivi Koiviston ja Sinikka Vuolan toimittaman kirjoitusoppaan Kirjoita vuosi – 12 matkaa kirjoittamisen taitoon pariin. Se on vähän sama homma kuin hedelmien ja liikkumisen kanssa. Jos haluat lisätä hedelmien syöntiä tai liikkumista, pidä omenat ja lenkkarit kodissasi näkyvillä. Se toimi myös kirjoitusoppaan kanssa. Nyt mietinkin jo, että onko pöytälaatikkoromaanikäsikirjoitukseni päätynyt pöytälaatikkoon, koska dekkarin rakennepiirustuksen mukainen toisen jakson viimeinen vaihe eli ”musta hetki” onkin minun sepityksessäni ensimmäisen jakson lopussa. Siinähän pitäisi olla ”ei enää paluuta” vaihe. Tapauksessani ”ei enää paluuta” aloittaakin toisen jakson, jonka alussa pitäisi olla taas ”ei tuloksia” vaihe.

Tuo omasta mielestäni pähkähullun professorin pakkomielteisiä aatoksia muistuttava pohdinta on yksi kirjoitusoppaan kesäkuun osion tehtävistä, jotka on laatinut suomalaisen dekkarikirjallisuuden peruskivi Tapani Bagge. Bagge puhuu juonen kehittelystä ja esittelee aiheeseen liittyviä kaavoja ja lainalaisuuksia, jotka ovat lähtöisin aina Aristoteleen ajalta. Tämä viimeksi mainittu kaverihan on tunnettu Runousopistaan. Tehän tiedätte. Asui Kiihtelysvaarassa linja-autoasemaa vastapäätä (kuhan vitsailen).

Muita menneisyyden nimiä ovat esimerkiksi amerikanunkarilainen räätäli Lajos Egri, joka tulkitsi Aristotelesta ja olipa joissain asioissa eri linjoillakin. Aristoteles ajatteli juonen kuljettavan henkilöhahmoja, kun taas Egri ajatteli asian olevan toisinpäin. Tämä tapahtui 1900-luvun alkupuolella. Egrin omat näytelmäkirjoitukset eivät ottaneet oikein tuulta alleen, mutta hän oli hiton hyvä neuvomaan, jopa niin, että Broadway ja lopulta Hollywoodkin otti vinkit työkalupakkiin. Ovatkos venäläinen satututkijaVladimir Propp tai Disneyn dramaturgi Christopher Vogler tuttuja? Myös heillä on oma tärkeä osansa juonikuvioiden kehityksessä. Käykää lukemassa. Ei liikaa keinopaljastuksia.

Baggella on mistä ammentaa, aina alkaen armottomasta rutiinista. Malleja elokuvakäsikirjoittamisesta, dekkarikirjallisuuden klassikkoteoksista ja ihan omasta tuotannostaankin, joka on laajuudessaan hurja. Hauskin sitaatti tulee Ross Macdonaldin neuvosta: ”Mitä tehdään, kun teksti on mennyt täysin pieleen? Aloitetaan alusta.” Vai olisiko se sittenkin nyky-Hollywoodin käsikirjoittaja-tuottaja J. Michael Straczynskin toteamus: ”Jos et tiedä mitä teet, räjäytä jotain.” Tämän on varmaan D. Trump ottanut itselleen ohjenuoraksi.

Pelkällä peräkkäin listatuilla tapahtumilla ei pötkitä vielä pitkälle. Tarvitaan hyvät henkilöhahmot ja hyvin tehty taustatyö nyt ainakin. Bagge ohjeistaa muun muassa kirjoittamaan henkilöhahmoille omat erilliset monologit, joista löytyy matkan varrella tarvittavat hahmoja koskevat vastaukset.

Poikipa Baggen lähdeluettelo kirjastovarauksenkin, vaikka oli lähteissä toki paljon tuttujakin teoksia ja löytyvätpä jotkut niistä käsikirjastostanikin, kuten Baggen oma Se murhaa joka osaa: Dekkarin tekemisen taito, sekä Miten rikoskirjani ovat syntyneet: Suomalaiset dekkaristit kertovat, jonka ovat toimittaneet Paula Arvas ja Kirsi Luukkainen, sekä tietenkin Anders Vacklinin ja Janne Rosenvallin Käsikirjoittamisen taito. Odottelen nyt, että Karsikon kirjastoon toimitellaan Lieksan kirjastosta Ari Hiltusen Aristoteles Hollywoodissa: menestystarinan anatomia. Jo nyt on ihme, jos ei ala kohta onnistua!

Kit Karisma -dekkarisarjan osa 10, Häikäilemättömät - dekkari alkuperäisessä elämänmuodossaan

Ari Wahlsten: Häikäilemättömät

Crime Time 2026. 272 s.

(Kansi: Timo Numminen)

Kävin kirjaostoksilla Helsingissä. Sain Ari Wahstenin Kit Karisma -dekkarisarjan kymmenennen osan Häikäilemättömän julkkarihintaan. Sitä ei tietenkään lasketa kuluihin, että yövyin hotellissa, matkustin Joensuusta pääkaupunkiin junalla ja kannatin Kallion ravintola-alaa runsaskätisesti. Kirjoittamisen aihetta olisi ihan riittävästi ilman kirjaakin, mutta jos nyt jokin sana myös siitä, vaikka väitän ettei kellekään, joka sattuu lukemaan tätä, ole Kit Karisma enää vieras käsite. Kirjaan tutustumisen sijaan halutaan verrata omaa lukukokemusta kirjabloggarin kokemaan, että löysikö toinen lukija samoja vivahteita vai jäikö itseltään jotain huomaamatta. Jos haluat oikaista suoraan tuon vastaukseen, vieritä loppuun. Muussa tapauksessa jatka lukemista.

Homma käynnistyy tällä kertaa mystisellä kirjeellä. Tuntemattomaksi jättäytyvä asiakas on lähettänyt yksityisetsivän Vallilan toimistoon kirjeen, jonka mukana on valmiina runsas palkkio ja kommunikointia varten vanhanmallinen Nokian puhelin. Asiakas haluaa, että Kit seuraa diplomi-insinööri Tuomas Helkesaloa viiden vuorokauden ajan. Erityisesti tilaajaa kiinnostaa kontaktit vastakkaiseen sukupuoleen. Raportointi tapahtuu puhelimen avulla, mutta tämäkin tilaajan ehdoilla. Anonyymiä kontaktia lukuun ottamatta keikka kuulostaa tavallistakin tavallisemmalta, mutta osoittautuu tietenkin aivan joksikin muuksi. 

Seurattava kohde toimii drooneja valmistavan firman kehitysjohtajana ja hänen verkostonsa ulottuu ympäri maailmaa, muun muassa Kiinaan ja Yhdysvaltoihin, jotka saavat tapahtumien melskeeseen omat edustajansa. Ei ole salaisuus, että kehitysjohtaja murhataan. Kohteen kuoltua Kit Karisma vedetään verityön ympärillä vellovaan törkykeitokseen niin, että puhdistaakseen maineensa hänen on selvitettävä ensinnäkin seurannan tilaaja ja toiseksi mielellään myös murhaaja tai murhan taustalla piilevät tahot. Motiiveja löytyy aina sotateollisuudesta ihmissuhdesolmuihin.

Wahlsten on takonut tapahtumat aikajärjestyksessä alusta loppuun ja ne noudattavat lajityypin selkärankaan asettuneita primitiivivaistoja, eli taistele tai pakene. Näistäkin voi Karisman kohdalla raakata jälkimmäisen pois. Karisma seuraa ja puhuttaa eri tahoja heidän arvoaan tai asemaansa nöyristelemättä, pistää nokkansa asioihin jotka eivät hänelle kuulu ja tunkeutuu paikkoihin joihin hänellä ei olisi mitään asiaa. Kun luontainen charmi ja kahiseva eivät riitä, hän turvautuu nyrkkeihin ja aseeseen.

Kit Karisma -sarja puolustaa alati laajenevan rikoskirjallisuusgenren alkuperäistä elämänmuotoa. Vaikka uusimmassa näytteessä on teknotrillerin piirteitä, säilyy tietty perusvire kirjasta toiseen, tässäkin. Sen aistii kaikesta, koko esillepanosta miljöineen, henkilöhahmoineen, käänteineen ja puhekielineen. Vaikka Wahlsten marssittaa toimijoita näyttämölle jonkin verran, epäiltyjä kun tarvitaan, ei missään vaiheessa nouse ajatusta, että kukas hemmetti tämä nyt on. Varmaankin he poikkeavat tyyppeinä toisistaan riittävästi ja esiintyvät selvästi tunnistettavassa hahmoon liittyvässä asiayhteydessä. No, tämä oli tällaista itsekin tarinaa tuottaneen ihmisen pohdintaa. Teknotrilleripiirteistä puheen ollen, Wahlsten on tehnyt läksynsä. Osuuksia ei muotoilla pelkällä kekseliäisyydellä ja hyvällä suomenkielen taidolla. Tämä on tosin kuminauhalennokkien aikaan lapsuutensa viettäneen maallikon tulkinta.

Niin, se vastaukseni koskien lukukokemustani: Tämän kaltaisen kirjallisuuden vuoksi kiinnostuin esipuberteetti-ikäisenä lukemisesta. Kovaksi keitetty dekkari nollaa menttaalitason hetkeksi. Nykymaailman informaatioähkyssä se on enemmän kuin tarpeen. Onneksi on asioita, jotka eivät koskaan muutu. Ihan hiton hyvä!

Häikäilemättömät muissa blogeissa (tähän saakka):

https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/haikailemattomat/

https://kirjojahyllystani.blogspot.com/2026/07/ari-wahlstenin-kymmenes-kit-karisma.html

Yhden sivuhenkilön alkusysäys

Käykö muille kirjoittajille koskaan niin, että tapaatte mielenkiintoisen tyypin, tai kuulette tai luette sellaisesta ja sellaisen kohtalosta ja tuumitte sen olevan hyvää henkilöhahmomatskua? Niin minullekin, esimerkiksi tämän 13.4. 2013 sanomalehti Karjalaisen jutun kanssa, jossa kerrottiin lähes 30 vuotta erakkona asuneesta amerikkalaismiehestä. 

Tarina ja sen erakko toimi esikuvana dekkarini Dekkari päähenkilö Kari Jontkan isälle, joka tosin esiintyy kirjan sivuilla hyvin pienessä, lähes ainoastaan käsitteellisessä roolissa. Jontka muuten käy isänsä kanssa merkittävän keskustelun nuotion äärellä ja tuo tilannehan päätyi sitten jopa kansikuvaksi. Kansikuvataiteesta vastasi J. T. Lindroos.

Vaatimattomasta osuudestaan huolimatta tuokin isähahmo vaati minulta melko laajan prosessoinnin. Semmoisesta kiinnostuneille puran alemmaksi alun perin käsin kirjoittamani yhden hengen aivoriihen. Siitähän ei lopulta jäänyt muuta jäljelle kuin idea kuolleeksi oletetusta isästä, joka vaikuttaa paljastuvan lopulta metsän keskellä edelleen eläväksi erakoksi. Siis vaikuttaa, tämähän on yksi kirjan arvoituksista. Parhaimman käsityksen tuon riihen lopputuotoksesta saa, jos on jo sattunut lukemaan Dekkarin. Eikä se ole koskaan myöhäistä vieläkään. Äänikirjana sitä ei valitettavasti ole tosin saatavana. Muistiinpanot ovat jostain 2013-2015 väliltä.

Aivoriihi

Miksi hypännyt oravanpyörästä? Mitä tapahtunut? Samanlaisen tyypin voisi sijoittaa Pamilonkosken ympäristöön. Patikkaporukka eksyy opastetulta polulta. Yhdellä heistä henk. koht. motiivi "eksymiselle" - haluaa löytää kadonneen isänsä. 30 v. aikaisemmin tämä kadonnut pahamaineiselle koskelle ja todettu jälkien perusteella kuolleeksi. Porukan jäsen kuullut huhuja erakosta. Hänen on saatava selvyys, onko erakko isä.

  - porukan sisälle konflikteja

  - selviytymisen kuvausta

  - ympäristöä

  - uskomuksia

  - historiaa

  - erakon tarina takaumineen

  - paikalliset äreitä ja salamyhkäisiä

  - erakko jää metsään

  - poika tekee yllättävän ratkaisun

  - isä pelastaa katalalta ryhmän jäseneltä.

  - jää metsään.

Yllyke koskelle lähtöön voisi olla vaikka jokin paikallislehden uutinen tai omakustannekirjailijan kirjoitus, epämääräinen lähde. Päähenkilö tunnistaa jotain isälleen ominaislaatuista. Joku tietää kertoa paikallisten uskomuksista. Retkiläisten muonista häviää tavaraa.

- joku voisi pilailla "löytöretkestä". Yrittää perustella, miksi ei järkeä. Lähtee mukaan. Vetoaa erätaitoihinsa.

Tuohon omakustannekirjailijaan ph voisi törmätä esim. baarissa. Kauppaisi innokkaasti teostaan. Myöhemmin ph:n mieleen voisi tulla jokin kirjailijan käyttämä lainaus, joka jäänyt vaivaamaan. Palaa baariin. Kyselee kirjailijaa. Omistaja ostanut yhden kappaleen kirjaa säälistä. Ph löytää lainatun kohdan. Tunnistaa lisää tuttua. Tarjoutuu ostamaan kirjan. Kävelee kirjan kanssa ulos. Paljastetaan, että ph:n isä käytti samoja täytesanoja. Kirjassa kuvatussa erakossa jokin yhteinen piirre isän kanssa. Isän, jonka kuolemasta on yli 20 v.

Herää kysymyksiä: Mihin isä kuoli? Voiko erakko olla isä?

Henkilöhahmoksi ja päähenkilön lähteeksi omakustannekirjailija, jonka pitäisi asua paikkakunnalla. Kirjailija käyttänyt kirjansa lähteenä henkilöä, joka sopii puheidensa ja tuntomerkkiensä perusteella ph:n isäksi. Kirjailija tietenkin outo, huvittava, mutta samaan aikaan uhkaava.

Tuntematon nimi vastaa tiedusteluihin Twitterissä. Varoittaa sekaantumasta sellaiseen, joka ei itselle kuulu.

(Riihi päättyy)

Siinäpä se. Kiinnostaisi kuulla muiden kirjailijoiden henkilöhahmojen erikoisista lähtölaukauksista. Kommentoikaa. Hyvä kirja henkilöhahmojen synnystä on muuten Sinikka Vuolan ja Tommi Melenderin ihan tänä vuonna julkaistu tietoteos Romaanihenkilön elämä (WSOY). Kerroin teoksesta aikaisemmin blogissa. Pääset tuotokseeni tästä.

Jose Riikonen: Kun mieli hajoaa: Lyytin tarina

Jose Riikonen: Kun mieli hajoaa: Lyytin tarina

Like 2026. Äänikirja 6 t. Lukija: Ronja Keiramo

Jose Riikosen Kun mieli hajoaa: Lyytin tarina kertoo, no, Lyytin tarinan. Voiko aiheen tämän paremmin sanoa?

Vaikka kirjassa käsitelläänkin diagnooseja, kuten vaikeaa psykoottista masennusta, epävakaata persoonallisuushäiriötä tai skitsoaffektiivista häiriötä, niin sitäkin enemmän Riikonen kuvaa ihan vain Lyytin elämää pienestä lapsesta nuoreksi aikuiseksi. Tämän aikuiseksi varttuvan ihmisen elämään nyt sattuu vain kuulumaan arvostelevia ja itsetuhoisuuteen yllyttäviä harhoja, jotka ovat esimerkiksi ajattaneet hänet yli 700 kertaa ambulanssilla päivystykseen.

Ihastuin kirjassa moneenkin asiaan alkaen inhimillisestä ja ymmärtävästä käsittelytavasta. Ei Riikonen säästele itseäänkään, vaan kertoo avoimista myös omista peloistaan ja pakkomielteistään. Yksi kiinnostava nosto on Keroputaan malli, josta tekee mieli etsiä tietoa lisää. Sen mukaan mielenterveyden ongelmista kärsivien oirehdinta on oikeastaan ihan normaali reaktio haastaviin elämäntilanteisiin. Kaikkihan me otetaan vastoinkäymiset vastaan vähän eri tavalla ja omallakin kohdalla suojamekanismit ja heikot kohdat vaihtelevat vanhetessa ja elämänkokemusten kertyessä.

Ja Ultra Brasta olen Riikosen kanssa ihan samaa mieltä.

Kaarina Griffiths: Nummen peto

 

Kaarina Griffiths: Nummen peto

Otava 2026. 399 s.

(Arvostelukappale) 

Myrsky, kummitustalon maineessa oleva syrjäinen majatalo keskellä nummea, puron partaalta löytyvä ihmiskallo. Mitä muuta enää tarvitaan lisää härkkimään jännityksennälkäisten lukijoiden mielikuvitusta? Vaikkapa murha ja suljettu piiri epäiltyjä. Vai onko teon takana sittenkin nummen peto? Legendan mukaan tuo peto olisi iso koira tai pantteri, tai joidenkin tarinoiden mukaan jättiläismäinen mies, joka vaeltaa nummella etsien seuraavaa uhriaan.

Näistä lähtöasetelmista starttaa Kaarina Griffithsin neljäs Cornwall-mysteeri Nummen peto, kun profiloija Antti Honkasen ja Truron poliisiaseman poppoon ratsastusretki keskeytyy ensinnäkin porukan uusimman tulokkaan konstaapeli Ivy Green hevosonnettomuuteen ja toiseksi jo mainittuun sääilmiöön. Suojaa he hakevat Jamaica Inn -pubista. Anniskelupaikan ja majatalon asiakaskunta edustaa yhteiskuntaa minikoossa. On rikollisia, on poliiseja (itse asiassa kokonainen murharyhmä), pappi, lääkäri, toimittaja, sisällöntuottaja ja joukko turisteja. Nämä ainakin. Poikkeusolojen antikliimaksina toimii yhden asiakkaan katoaminen ja hänen myöhempi löytyminen surmattuna. Haiskahtaa suljetun paikan mysteeriltä. Mutta veriteko ei jääkään ainoaksi, vaan aloittaa murhasarjan, jonka tutkintavastuun ottaa tuttuun tapaan rikostarkastaja Paul Diggins.

Tämäkään rikosromaani ei tuota Griffithsin nimeen vannoville dekkarihulluille pettymystä. Teos sisältää taas kerran kiinnostavia taustatarinoita ja viittauksia aiemmin ilmestyneiden romaaninen tapahtumiin ja paikkakunnan historiaan. Ehkä tärkein on tässä kohtaa Daphne du Maurierin vuonna 1936 ensimmäisen kerran ilmestynyt romaani Jamaica Inn, johon Nummen pedossa viitataan. Paikkakunta ja edelleen oikeasti olemassa oleva pubi ovat siis inspiroineet kirjailijoita jo pidempäänkin.

Truron poliisiaseman työyhteisö on tervehenkinen ja toisiaan tukeva. Vaikka itse rikostutkinta noudattaa lajityypillistä kaavaa, välttelee teos monessa muussa kohtaa totuttua dekkareille tavanomaista esillepanoa. Malliesimerkkinä päätutkija Diggens ja hänen mieltymyksensä kirjoittaa runoja, nauttia sitruunakeksejä ja hoitaa puutarhaa. Kaikilla tärkeimmillä henkilöhahmoilla on jokin viehättävä, ellei eksoottinen piirre. Profiloija Antti Honkasen sukutaustasta löytyy šamaanin vikaa. Antille läheiseksi muodostunut etsivä Sarah Hayden tulee taas noitasuvusta ja uudella tulokkaalla rikoskonstaapeli Ivy Geenillä painaa taustalla poliisi-isän kohtalo. Tutkinnan ja yksityiselämän hyvänmielen kuvaukset ovat pysytelleet kirjailijan näppäimistöllä tasapainossa. Kun päätutkija hoitaa puutarhaa tai pulahtaa Antti Honkasen kanssa saunan kuumuudesta vilpoisaan mereen, laskeutuvat lukijankin hartiat ja hengitys vapautuu, kunnes taas päästään jännittämään missä ja millä lailla sarjamurhaaja seuraavaksi toteuttaa itseään.

Ihan kuin tämän olisi kirjoittanut psykoterapeutti, paitsi niinhän todella onkin. Viimeistään tutkijoiden palauttavat keskusteluhetket sopivien juomien ja syötävien äärellä paljastavat kirjailijan erikoisalan luovan kirjoittamisen ulkopuolelta. Kirjailija, terapeutti ja toimittaja Kaarina Griffiths asustelee Cornwallissa ja hyödyntää oivalliseen tapaan tienoon legendoja. Aikaisemmin sarjassa on ilmestynyt teokset Meren syliin  (2023, 399 s.), Lintumies  (2024, 284 s.) ja Tuulisolmut  (2025, 399 s.). Kirja vuodessa ja huom.  Lintumiestä lukuun ottamatta tasan samassa sivumäärässä. Pedanttista.

JP Koskinen: Ruoveden paholainen

 

JP Koskinen: Ruoveden paholainen

Vinhan kustantamo, 2026. 299 s.

 

Eletään syyskuuta 1895. Taiteilija Axel Gallénin ja hänen Mary-rouvansa hirsitalon ja samalla Axelin erämaa-ateljeen rakentaminen vaarantuu, kun työmaan muurari Mustalampi löytyy julmasti murhattuna. Veriteossa on viitteitä pakanallisiin menoihin ja tietyt yksityiskohdat antavat ymmärtää, että tekijällä on jotain taiteilijaa vastaan. Kaikki eivät ole ilahtuneita hänen rakennusprojektistaan tai maalauksistaan ja niitä on pidetty outoina. Vähintään yhtä outoja tuotoksia valmistuu Axelin kisällin Hugo Simberginkin siveltimestä. Joka tapauksessa Axel ei ole turvassa, ennen kuin tekijä on nimismies Johan Seikun sellissä.

Tapauksen tutkintaan vaikuttaa ajankuva ja uskomukset, eikä Axel itsekään ole koko aikaa varma, onko hänen ahdistelijansa tästä maailmasta, nimittäin lähimetsikössä vaikuttaa liikkuvan ihmistä muistuttava hoikka sarvipää. Suolistetun muurarin löytänyt Kustaa Wilenius jututtaa erakoitunutta selvännäkijää Vartti Aatamia. Mukana on Gallénien piika Idakin. Tämän Aatamin näkijänkyvyt ovat osoittautuneet joskus jopa osuviksi. Mitä enemmän paloviinaa ja sieniä, sitä parempi osumatarkkuus. Niin tälläkin kertaa, vaikkei aluksi siltä näytäkään. Aatamin jutut korpeista ja synneistä saavat tarinan edetessä lihaa ympärilleen.

Oikeastaan Idalla ja Kustaalla on tapauksen ratkaisemisessa suurempi rooli kuin nimismiehellä. Ennen arvoituksen ratkeamista se poikii monenlaista teoriaa ja Sherlock Holmeskin tulee mainittua. Sen verran on lukutaito levinnyt Ruovedellekin, ainakin Kustaan tapauksessa. Nuori mies varsin ihannoi Sir Arthur Conan Doylen hahmoa.

Ruovesi noir -sarjan aloittava Ruoveden paholainen noudattelee arvoitusromaanin kaavaa. Poikkeukselliseksi sen tekee tapahtuma-aika ja varsinkin tunnetut suomalaisen taidehistorian hahmot, jotka luovat tapahtumille todentuntua. Samalla lailla todentuntua tuo puhekieli ja käsitteet, jotka menivät ainakin minunkaltaiseen lukijaan kuin väärä raha. Okei, kävin hakemassa tietoa Gallénista ja kumppaneista. En sillä, että olisin jotenkin epäillyt Koskisen taustatyötä. Kiinnosti vain yhtymäkohdat. Hämeenlinnalaiskirjailija on tullut tunnetuksi monipuolisesta genrejä rikkovasta osaamisestaan, on tunnustettu tekijä ja kirjailijoiden ja kirjallisuuden väsymätön puolestapuhuja. Koskisen kokonaistuotantoon nähden olen lukenut häntä vähän, mutta poikkeuksetta ne kirjat, jotka olen ottanut käsittelyyn, ovat olleet nautittavia. Niin tämäkin.

Lukemani kirja on kirjastolaina Outokummun kirjastosta.

Jussi Seppänen: Suomirockin statistit

 

Jussi Seppänen: Suomirockin statistit

WSOY 2026. 209 s.

 

”…Jos Jeesus olisi tarpeeksi karismaattinen, ihmeitä ei tarvittaisi… Mutta hän ei ole, hän korkeaääninen jännittäjä…”

Tämä kaikille tutun historian hahmon kuvitteellinen tulkinta on Jussi Seppäsen kirjasta Suomirockin statistit ja siellä tarinasta nimeltään Rigor Morkkis, joka taas on saanut innoituksensa Juice Leskisen kappaleesta Jeesuksen mummu. Seppäsen tarinakokoelman idea on just siinä, että hän on valikoinut siihen 15 suomeksi julkaistua biisiä ja tarkastelee niiden sanoituksissa esiintyviä sivuhahmoja, vaikkapa Eppujen Urheiluhullussa vilahtavaa jääkiekkoilijaa tai lastenlaulussa Saku Sammakko esiintyvää Matias Myyrää. Viimeksi mainitusta Seppänen on vääntänyt hervottoman parisuhdesotkun, jonka käsittely on jatkunut vuosia. Kuka olikaan ja kenen kanssa? En tule enää koskaan kuuntelemaan tuokaan laulua samoin korvin.

Entä miten kävi Jaakko Tepon Hilma ja Onnin käännekohdan jälkeen, kun Hilma on tehnyt valintansa ja alkuperäisen sanoituksen kertojahahmo on jäänyt murehtimaan menetettyä rakkauttaan. Kaikki Tepon sävel- ja sanataideteoksen kuulleet tietävät, että häissä pieraistiin, mutta siinä ei ollut läheskään kaikki. Entä oliko Hilman elämä auvoisempaa sitten ravattisonnin matkassa? Ei juonipaljastuksia.

Kirjailijan omaehtoisuudesta olisi esittää useampiakin esimerkkejä. Tarkalleen viisitoista. Yhden viidestätoista hän jättää kokonaan kertomatta. Hän säilyttää sitä taskussaan ja esittää kuulemma kiinnostuneille pyydettäessä. Katsotaan, saanko sille tilaisuuden. Vielä on yksi suosikki mainittava, J. Karjalaisen sävellyksen ja sanoituksen Telepatiaa pohjalta laadittu riiuuyön kuvaus Uskotko yliluonnolliseen?. Mummo jatkaa yskimistään ja pöytää yritetään siirtää telepatian voimalla, mutta mitä mummon puolella todella tapahtuikaan? Seppäsen versio tapahtumista on, siis mitä, uskomaton. Oikeastaan kirjasta kokonaisuudessaan voi aistia kirjailijan nauttineen luomistyöstään. Se välittyy. Suomirockin statistit on hyvänmielenkirja. Ei kirjallisuuden tarvitse aina olla niin ryppyotsaista ja paatoksellista. Toki sillekin lähestymistavalle on tilauksensa.

Muita kirjassa esiintyviä vielä mainitsemattomia musiikintekijöitä tai bändejä ovat Miljoonasade, Tuomari Nurmio, Juliet Jonesin sydän, Maija Vilkkumaa, Tapio Rautavaara, Jenni Vartiainen, Saa Kiljua, Olavi Uusivirta, Tapani Kansa ja Rauli Somerjoki. Sanoitus- ja sävellystiedot löytyvät kirjan lopusta luettelosta. Kiinnostuin teoksesta Jussi Seppäsen tv-esiintymisen ansiosta. Esiintymisen ja kirjan lievelehden tietojen mukaan hän on paitsi kirjailija, niin myös sarjakuvakäsikirjoittamisen ja luovan kirjoittamisen opettaja. Hänen esikoisteoksensa Kymmenottelu ilmestyi 2015 ja pääsikin heti Runeberg-palkinnon, Vuoden urheilukirjan ja Helsingin sanomien kirjallisuuspalkinnon ehdokkaaksi. Hänen toisen teoksensa Jussi Seppänen (2020) nappasinkin jo kuuntelujonoon äänikirjapalvelusta.

Lukema nide on Vaarakirjaston omaisuutta.