Uskalias, mutta sitäkin onnistuneempi DELTA-sarjan kolmonen

 

Arttu Tuominen: Vaiettu

WSOY 2021 e-kirja

 

Kuvan lähde: Storytel

Arttu Tuomisen DELTA-sarjan kolmas rikosromaani Vaiettu keskittyy kahteen ikämieheen kohdistuneisiin väkivallantekoihin. Pian täysiä satasia hipovalla teräsvaari Albert Kangasharjulla ja Klaus Halmisella on muitakin yhdistäviä tekijöitä kuin eläkeläisalennukset, tulee selviämään Porin poliisin etsivä Jari Paloviidalle, Linda Toivoselle ja Henrik Oksmanille. Tapahtumien vyörytys alkaa, kun virkavalta saa hälytyksen palvelutalon läheiselle puistoalueelle. Siellä iltatapoihinsa pinttynyt Kangasharju on joutunut kesken rollaattorilenkin päällekarkauksen uhriksi ja välttynyt nipin napin kuolemalta. Kun niin käy toistamiseen ja puistoalueelta löytyy päiväaikaan suunnitelmallisuuden merkkejä, ei väkivallanteko voi olla sattumanvarainen. Miksi joku haluaa määrätietoisesti tappaa harmittoman ja hyvämaineisen papan? Lisävihjeitä poliisit saavat Klaus Halmisen tapauksesta, sekä molempien veteraanien menneisyydestä SS-vapaaehtoisena.

Nyt tähän seis. En halua kertoa yhtään enempää juonen etenemisestä. Sanon vain, että ajanjakson joulukuun 1941 - maaliskuun 1942 sotatoimilla, Ukrainalla ja kansainvälisellä rikollisuudella on merkittävä osuus nykyajan tapahtumiin. Jopa niin merkittävä, että Tuominen on kirjoittanut nuo vaiheet itsenäiseksi tapahtumasarjaksi. Melkein sanoisin, ettei voida puhua B-juonesta. On kuin tuijottaisi kuva-arvoitusta, joka ensi näkemältä näyttää rikosromaanilta, mutta pienellä lisävihjeellä tajuaa tuijottavansa sotakirjaa. Jutun keskiö paikallistuu miesten sota-ajan tekoihin ja tekemättä jättämisiin.

Porilaiskirjailijan julkaisutahdissa on tehoja, mikä kielii tinkimättömästä työmoraalista ja rutiineista, puhutaan kuitenkin edelleen arkisessa päivätyössä viihtyvästä perheellisestä ympäristöteknologian yamk-insinööristä. Näin siitäkin huolimatta, vaikka hän on saanut viimeisinä vuosina pitää kirjoitusvapaata apurahojen turvin. Se taas tarkoittaa, että hänet on tunnustettu vakavasti otettavaksi prosaistiksi myös kulttuurivaikuttajien taholta. Miksipä ei. DELTA-sarjan aikaisemmat osat Verivelka ja Hyvitys ilmestyivät 2019 ja 2020. Verivelalle myönnettiin dekkariseuran Vuoden johtolanka -palkinto ja se kisaa Suomen edustajana yhteispohjoismaisen rikosromaanipalkinto Lasiavaimen voitosta. Tämän suhteen mulla on hyvä kutina. Lieneekö tuo kisa minkään vedonlyöntitoimiston kohde? All in!

DELTA-sarjaa aikaisemmin Tuomiselta on ilmestynyt neliosainen Labyrintti-dekkarisarja (2015-2018, Myllylahti). Itse olen kaiken ajankäyttöni puitteissa tutustunut vain myöhempään DELTAAN, mutta pystyn jo sen perusteella sanomaan, että Tuominen tuottaa harkittua, hyvin suunniteltua ja yksityiskohtien suhteen huoliteltua jännityskirjallisuutta, jonka ei tarvitse häpeillä vakavamielistenkään lukukirjojen rinnalla. Voisi jopa väittää, että kertomakirjallisuudessa maalataan monissa tapauksissa paksummalla pensselillä, mutten väitä. Vertailu ei ole kivaa.

Tuominen on maininnut joissain haastatteluissa yhdeksi esikuvakseen Väinö Linnan. Tämä näkyy Vaitetussa. Pidän itsekin Linnan tuotannosta. Jostain syystä päähäni on jäänyt Täällä pohjantähden alla trilogian kakkososan päätössanat: Isä oli tullut kotiin. Tiedän, että lukijat löytävät melko usein omia merkityksiä lukemastaan. En poikkea tässä suhteessa. Luulen löytäneeni Arttu Tuomisen vastineen tuolle hienolle Linnan kohtaukselle, kun Paloviita palaa rankkojen moraalisten päätösten jälkeen kotiinsa ja saa varsin tunteikkaan ja vilpittömän vastaanoton, kuinkas muuten kuin lapsiltaan. Paloviita oli kotona.