Psykologinen ihmissuhdetrilleri, dystopia Saksasta

 

Zoë Beck: Minun silmäni näkevät

(Paradise City, 2020)

Suom. Anne Kilpi

Kustantamo Huippu 2022. 300 s.

Saksalaiskirjailija Zoë Beckin romaani Minun silmäni näkevät esittää tulevaisuuden näkymän, joka ei ehkä olekaan hirveän kaukaa haettu. Merenpintojen ja lämpötilojen raju nousu, ankara kontrolliyhteiskunta, radikaali älylaitteisiin, algoritmeihin, tarkkaan seurantaan ja yksilönvapauteen kajoava terveydenhoito. Nuo kaikki voisivat olla totta heti kulman takana. ”Ole terve ja tuottava, tai muuten” on yksi kirjan pääsanomista. Sen maisemissa vähinkin inhimillisyys on katoava, sukupuuttoon kuoleva luonnonvara, jota vaalii korkeintaan valvontakameroiden ja älyruutujen ulottumattomiin kätkeytyneet ääriajattelijat. Teoksen värittämässä Euroopassa elää yhteiskunnan ulkopuolella joukko omilla ehdoillaan toimivia vammaisia ja sairauden koettelemia paralleeleja.

Kirjan päähenkilö on saksansuomalainen Liina Järvinen, joka työskentelee Gallus-nimisessä uutistoimistossa. Firman tarkoitus on tarkastaa valtiollisista lähteistä tulevia tiedotteita, reportaaseja ja haastatteluja. Parhaimmillaan he pystyvät vaikuttamaan hallituksen päätöksin, toisinaan taas havainnot haihtuvat näkymättömiin. Kaikki eivät pidä totuudenkaivajista. Väite toteutuu raa’alla tavalla, kun toimiston toinen perustajajäsen Yassim Schiller joutuu erikoiseen metroasemaonnettomuuteen ja loukkaantuu vakavasti. Sehän ei jää tietenkään ainoaksi, sanotaan vaikka epäselväksi vastoinkäymiseksi, nimittäin yksi Gallusin toimittajista löytyy kuolleena. Tapahtumasarja keskeyttää Liinan työn alla olevan, mystisiin puremavammoihin menehtyneen naisen tapauksen tutkinnan. Siinä vaiheessa tuo homma vaikuttaa muutenkin olevan toisarvoinen. Paino sanoille, vaikuttaa olevan.

Niin kuin monesti on, kaikki liittyy kaikkeen. Henkilökohtainen taso liittyy globaaleihin ilmiöihin. Liinaa vaivaa terveysongelmat, ihmissuhteet ja veljen kohtalo. Terveydenhoito-äppi KOS vahtaa älyruudun takaa tietoja jokaisesta kehon toiminnosta ja antaa jopa kohtuuttomiin meneviä hoitosuosituksia. Eivätkä ne ole edes mitään suosituksia. Salaisuuksia ei tunneta, ei Liinankaan kohdalla. Lopulta kehenkään, eikä mihinkään, ei edes omiin aistihavaintoihin voi luottaa.

Vastikään Suomessakin vieraillut kirjailija, kääntäjä, kustantaja Zoë Beck (1975) on kuvioinut todella jännittävän ja ajatuksia herättävän psykologisen ihmissuhdedystopian. Ketä ja miksi hoidetaan -problematiikka koskettaa allekirjoittanutta ansiotyön puolesta kipeästi. Pieniä suuria valintoja tehdään päivittäin jo nyt. Kirjailija Beck on palkittu muun muassa kahdesti Saksan dekkaripalkinnolla, parhaan poliittisen jännitysromaanin palkinnolla, Friedrich Glauser -palkinnolla sekä Radio Bremen -dekkaripalkinnolla. Minun silmäni näkevät on hänen ensimmäinen suomennettu teoksensa.