Aavemetsästäjien kokemuksia kansissa

Mika Nikkilä: Suomen aavemetsästäjät

Basam books 2019. 218 s.

Paranormal Investigation Group Finland on 8.1.2014 perustettu rajatiedon ilmentymiä tutkiva ryhmä. Ryhmän ytimen muodostavat valkeakoskelaisveljekset Mika ja Markus Nikkilä, mutta mukaansa he ovat saaneet paljon isommankin joukon. Jos ryhmän Facebook-sivujen seuraajat lasketaan, ulkojäseniä on yli seitsemäntuhatta. Ja lasketaanhan heidät, koska iso osa yliluonnollisia ilmiöitä ja niiden esiintymispaikkoja koskevista vihjeistä tulee sivujen seuraajilta. Kertyneet kokemukset Mika Nikkilä on koonnut kirjan muotoon ja myös toisen kirjan materiaali on kasassa ja matkalla julkaistavaksi.

Nikkilän teoksen runko on tutkimusmatkoissa. Reissujen kohteet vaihtelevat yksityisasunnoista kartanoihin, linnoihin, autiotaloihin ja julkisiin laitoksiin, niin kuin nyt Lapinlahden vanhaan jo lakkautettuun mielisairaalaan. Viimeksi mainitusta miljöötyypistä tiedän jotain minäkin. Edellistä kirjaa kirjoittaessani sain tutustua toimintansa lopettaneen Paiholan mielisairaalan autioituneisiin käytäviin, eristyshuoneisiin ja teknisiin tiloihin. Aavemaista, sanoisin. En tiedä miten Nikkilän veljesten laitteet olisivat reagoineet vaikka entisen kriminaalipsykiatrisen osaston eristyshuoneessa. Ilman tekniikkaakin pystyi aistimaan historian läsnäolon vahvana. Kipeänä.

Tekniikasta puheenollen, aavemetsästäjät skannaavat radiokanavia satunnaisesti niin sanotulla Ghost boxilla, jonka avulla he saavat aikaiseksi white noisea. Sen joukosta he ovat onnistuneet poimia yksittäisiä sanoja, tai lyhyitä lauseita, joiden toistuessa niitä on voitu yhdistää käsillä olevaan ympäristöön, tai siellä aikaisemmin oleskelleisiin ihmisiin. Lisäksi käytössä on digisanelin, yövideokamera, turvakamera ja emf-mittari, joka vaikuttaakin mielenkiintoiselta laitteelta. Kirjan kirjoittajan mukaan aaveet muodostuvat energiasta. Usein tilat, joissa he suorittavat tutkimuksiaan ovat vailla sähköä. Emf-mittari mittaa sähkömagneettisten kenttien muutoksia. Useammin kuin kerran laitteen on viisari ilman ulkoista syytä heilahtanut punaiselle.

Ghost boxin puheen lisäksi henget ilmaisevat läsnäoloaan muutenkin. Kuuluu askeleita, kuiskauksia, hengitystä, koputuksia ja narinoita. Esineet saattavat vaihtaa paikkaansa. Näköhavainnot ovat harvinaisempia, ellei sellaisiksi lasketa orbipalloiksi kutsuttuja pölyhiukkasia, joita ryhmä on huomannut jälkikäteen videotallenteista. Paitsi pölyhiukkasia ne eivät ole. Ne voi erottaa toisistaan lentoradan ja hohtavan ulkokehän perusteella. Tyhjää tilaa tallentamaan jätetty kamera on yrittänyt zoomata näkymää, vaikkei tilassa ole mitä tarkentaa. Ei pitäisi olla. Selittämätöntä on myös huonetilan äkillinen viileneminen. Aika lailla sitä tavallista kummitustarinakuvastoa, sanoisin. Aaveet eivät taida olla mitenkään uudistusmielisiä. Joku konsultti laittaisi heidänkin käytännöt uusiksi.

Äskeinen oli hyväntahtoista leikinlaskua. Niin ei läheskään aina ole. Epäilijöitä riittää, jopa naureskelijoita ja heidän joukossa on näennäisesti sivistyneitäkin tyyppejä. Toiminta on tuonut julkisuutta ja hienoja esiintymismahdollisuuksia, joiden mukana veljekset ovat asettaneet itsensä sataprosenttisesti likoon. Mika ja Markus hyväksyvät soraäänet, vaikka totta kai kaikki sellainen tuntuu pahalta. Tässä kohtaa on hyvä muistaa, että ivatessa tulee paljastaneeksi jotain myös itsestään. Voisikin ajatella, että aaveiden lisäksi veljekset ovat onnistuneet kaivaa sivutuotteenaan esille joukon pikkusieluja. Nikkilän nöyrin toive onkin, että ihmiset pyrkisivät ensin ottamaan asioista selvää, ennen kuin alkavat jakaa tuomioita. Niin teen minäkin, tosin tuomitsemisen jätän välistä. Luen seuraavaksi mitä sanottavaa psykologian tohtori Jukka Häkkisellä on kirjassaan Mielen oudot maisemat – Hallusinaatioiden psykologia. Mies työskentelee Helsingin yliopistossa ja tutkii havaintopsykologiaa. Sen verran ehdin jo kurkkia tuota Häkkisen kirjaa, että voin sanoa ihmisaistien olevan rajallisia. Me emme todellakaan näe, kuule, haista, tunne, tai maista kaikkea ympärillämme tapahtuvaa. Aivot tekevät tulkintoja, eikä tulkinta ole läheskään aina sama kuin totuus.