Viime kesän korvilla sain
tietää, että kotisivupalvelu ja verkkoyhteisö Suntuubi on lopettamassa
toimintansa kesäkuun lopussa 2020. Siitä on noin kymmenen vuotta, kun julkaisin tuubin kautta kotisivuillani ensimmäisen kirja-arvioni. Mikakahkonen.fi sivuille arvioita
ehti kertyä lähes parisataa ja muita blogikirjoituksia tuli naputeltua tasan
64. Jos mielin jatkaa lukemieni kirjojen esittelyä netissä, oli etsittävä
niille uutta kortteeria. Sellaisen löysin blogspotista.
Blogspot on ihan ok
alusta, mutta tekee mieli kysyä, lukeeko näitä kukaan? Kyllä ja ei. Lukee, jos
jaksaa mainostaa aikaansaannoksiaan ja valikoida uutuuksia, yleisesti pinnalla
olevia teoksia, sitä mainstreamiä. Sekään ei takaa bittiruuhkaa. Ihan
esimerkkinä, kirjoitin Marko Kilven Undertaker-sarjan kolmososasta Kuolemanlaakso,
jota blogspotin tilastojen mukaan on käyty katsomassa vain viidesti. Niistäkin
pari taitaa olla omia vierailuja. Kilpi on kova nimi, tätä nykyä ihan
parlamentaarisestikin, vaikkei viimeksi mainitulla ole kirjoittamisen ja
lukemisen kanssa mitään tekemistä. Eikö Finlandia-ehdokkaanakin piipahtanut
kirjailija kiinnosta? Puuduttaako kiivas sarjaluonteisuus, tai saako liian
näkyvä tuotteistaminen ärsyyntymään? En tiedä. Minusta Kilven päähenkilöluomus,
kaksoisroolia vetävä hautturi on timangia ja odotan tarinalle jatkoa.
Kumoan oman väitteeni ainakin
uutuuksien vs. vanhuuksien osalta, nimittäin julkaisin männä vuonna myös
kirjoituksen Mia Vänskän kauhukirjoista Saattaja, Musta kuu ja Valkoinen
aura. Nuo kaikki ovat jo useamman vuoden takaa, jonka vuoksi sain
hämmästellä kirjoista keskimmäisen, vuonna 2012 julkaistun Mustan kuun bloggauksen
lukijamäärää, 76! Tykkäsin kirjasta. Niin kai moni muukin. Johtuneeko lukumäärä
siitä?
Lukumäärälistaus on
tylsää. Silti on pakko mainita vielä niin sanottu voittaja-arvio. Otsikoin sen
nimellä ”Jos et lue dekkareita, lue tämä”. Tuon jutun lukijamäärästä (121) en
voi ottaa kunniaa itselleni. Arvion kohteena oli Porin oma (lisää tähän oma
suosikkisi) Arttu Tuominen dekkarillaan Verivelka. Tuo saattaa hyvinkin
olla yksi vuoden 2019 parhaimpia kotimaisia jännitysromaaneja. Kuka sen sanoo
ja millä mittarilla? Siihen on yhtä monta vastausta, kuin on lukijaa. Ja se on
hyvä. Kirjallisuudesta (dekkareistakin) löytyy jokaiselle jotakin, vaikka
sitten Tuomas Liuksen Pippurin & Noussair -sarjan jatko Lanka palaa. Jos
pidät ronskilla huumorilla höystetystä 80-luvun hengessä kirjoitetusta
kovaotteisesta toiminnasta, on Tuomas Lius oikea nimi kirjaston, tai
nettikaupan hakuriville. On niitä kivijalkakaupoissakin.
Kaikkein eniten lukijoita
keräsin härskin houkuttelevalla klikkiotsikolla ”Resepti
menestyskirjailijaksi”. Sitä kävi lueskelemassa lähes kaksisataa uteliasta.
Tekstillä oli tarkkaan valittu lukijakunta, kaikki kirjailijanurasta
haaveilevat, tai jo julkaisseet kynäilijät ja meitähän riittää. Paras foorumi
mainostaa leikkimielistä minitutkimustani oli Facebookin ryhmä Kirjailijanloput.
Juttua kommentoitiinkin. Erityisen otettu olen Jukka-Pekka Koskisen sanoista. Kaikki
tietää, se sama mies, joka oli Finlandia-ehdokkaana romaanillaan Tulisiipi.
Koskinen oli lukenut kirjoitelmani ajatuksen kanssa ja esitti siitä arvionsa.
”Ihan hyvää analyysia, mutta toisaalta…” Yhtä lailla olen otettu muidenkin
kommenteista. Huippuryhmä muuten tuo Kirjailijanloput!
Lopulta ei ole merkitystä
kuinka moni lukee blogiani. Tärkeintä on sen kirjoittaminen. Luetun analysointi
auttaa kehittämään omaa luku- ja kirjoitustaitoa. Luetun listaamisessakin on
oma järkensä. Se on kuin urheiluohjelma, sport tracker. Tai tässä tapauksessa
read tracker. Olisiko tuossa patentin paikka, äppi valmentamaan paremmaksi
lukijaksi? Listaaminen innostaa ja haastaa lukemaan enemmän. Vaikka jäin
luettujen kirjojen määrässä vuodesta 2018 seitsemällä teoksella, en ainakaan
sen takia masennu. Edelleen olen positiivisessa mielessä tilasto-oikku.
Tilastokeskuksen mukaan lukeminen on pääasiassa naisten, ylemmässä
sosioekonomisessa asemassa olevien toimihenkilöiden ja pääkaupunkiseudulla majailevien
ajanviettotapa. Tässä suhteessa en siis ole itsekään sitä mainstreamiä.
Aika siistiä! Silti ja varsinkin siksi jatkan touhuiluani blogin parissa. Välttämättä
en kirjoita kaikista luetuista tarkkaa arviota, jos arviota ollenkaan. Niin
kävi päättyneenä vuotena Stephen Kingin Mersumies-trilogian päätösromaanille Viimeinen
vartio. Se vaan jäi, sori. Samoin äänikirjoista en toistaiseksi pihahda.
Koska Suomi on luku- ja
kirjoittajakansaa, on meillä myös lukemattomat määrät kirjabloggareita. Tai
pitäisikö sanoa luetut määrät? Heitä voisi pitää vaikka esilukijoina, tai
tiedustelijoina. Varmasti joukosta löytyy omaa lukumakua vastaava ylläpitäjä. On
naisia, miehiäkin, leveällä ikähaarukalla ja joka puolelta Suomea. Laitan ihan
loppuun linkin heidän sivuistaan. Lukekaa heitä. Saa hyviä vinkkejä.
Hyvää lukuvuotta 2020!
Luetut kirjat 2019 (äänikirjat
jätän huomiotta)
Naiskirjailijoiden
teokset: 9 kpl.
Miesten: 14 kpl.
Sekä ettien: 2 kpl.
Muun sukupuolisten: 0
kpl.
Maria Àngels
Anglada: Auschwitzin viulu
Joseph Burgo: Narsistit
lähelläsi – Tunnista ja toimi oikein
Lars Kepler: Lazarus
Stephen King: Viimeinen
vartio
Arttu Tuominen: Verivelka
Mia Vänskä: Musta kuu
Mia Vänskä: Saattaja
Mia Vänskä: Valkoinen
aura
Tuomas Lius: Lanka palaa
Marko Kilpi: Undertaker 3
– Kuolemanlaakso
Minna Sadeniemi, Miikka
Häkkinen, Maaria Koivisto, Teemu Ryhänen, Anna-Liisa Tsokkinen: Viisas mieli –
Opas tunnesäätelyvaikeuksista kärsiville
Harri Nykänen:
Arvokuljetusryöstäjä – Matti Sárenin mafiaelämä
Johan Theorin: Hämärän
hetki
Hanna Jensen: 940 päivää
isäni muistina
Janne Raninen, Ivar
Andersen: Kutsuvat minua palkkamurhaajaksi
Ruumiin kulttuurin
käräjäkirjat
RK 1/19
Denise Rudberg: Kun kello
lyö viisi
Dare Talvitie: Valkea
liekki – Näkymätön piiri 1
S.K. Tremayne: Ennen
kuolemaani
RK 2/19
Thomas Erikson:
Mielivalta
Erin Kelly: Älä jää
pimeään
RK 3/19
J. P. Delaney: Usko minua
Marja-Liisa Heino: Puhu
silmilleni
RK 4/19
Tina Frennstedt: Lupaus
Un-Su Kim: Tappajat
Don Winslow: Raja
Suomalaisia kirjablogeja:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti