Heräsin 3:40. Tätä on
taas jatkunut ehkä pari viikkoa. On sama mihin aikaan käyn sänkyyn. Lopputulos
on, että lähes poikkeuksetta unimäärä jää vajaaksi, jopa alle neljän tunnin.
Herään, eikä enää nukuta. Vuorokaudenajat ovat sekaisin. Yö sotkeutuu päivään.
Nukun sen minkä pystyn, silloin kun pystyn. Neuvoja olen saanut, seurannut
unirytmiä, kirjannut ja käynyt kirjauksiani läpi työterveyspsykologin kanssa. Tuo
viimeisin tapahtui pari vuotta sitten. Olen kokeillut melatoniinia, mutten ole
ottanut sitä vielä listalle, niin kuin sanotaan. Onko mitään tehtävissä? Onko huolestuttava?
Jos vituttaa, niin
vituttaa
Kaikki on hyvin, jos sitä mietitte. Liikun, en tupakoi, syön kohtuullisen
hyvin, käytän alkoholia vähänlaisesti, välit ovat kunnossa kotiväen kanssa,
eikä töissäkään tarvitse hampaita kiristellä. Tai saisi, jos vain haluaisi.
Työssäjaksamisen suhteen teen tietoisia mentaaliharjoituksia. Ne jopa tehoavat
joskus. Valmistaudun sosiaalisten tilanteiden asettamiin haasteisiin jo ennen
kuin kohtaan niitä. Ja haasteita sairaalassa riittää, en ala luetella. Saatan
olla hurahtamassa itämaisiin mielenhallintametodeihin, myönnän häpeilemättä.
Käytössä ovat jo hengitystekniikat, huomion kohdistaminen itsensä ulkopuolelle,
eli mielen tyhjentäminen, merkityksen muuttaminen, omien tunteiden
tunnistaminen ja prosessointi. Kyllä, saatan suhtautua niihin ohi lipuvina
pilvinä, tai jotain vastaavaa. Jos vituttaa, niin vituttaa. Tästä mulla on
sanontakin (niitä riittää), "vitustuminen". Juontaa sanasta
vilustuminen. Se on tavallaan mielialaongelmien ja masennuksen lievempi muoto. Menee
ohi kotikonstein, niin kuin nuha. Karanteenikin voi olla tarpeen. Yritän
suhtautua itseeni, lähimmäisiini, työkavereihini, asiakkaisiin, potilaisiin,
heidän omaisiin, arvostelijoihini, kassajonossa etuilijaan, riskiohittajaan, kaikkiin
lempeydellä. Heistä jokaisella on omat syynsä toimia kuten toimivat. Yritän
hyväksyä kaiken sellaisena kuin se on.
Kolmivuorotyö? Heko,
heko
Palatakseni univaikeuksiin, yritän olla ajattelematta niitä vaikeuksina, tai
ongelmina ylipäätään. Yön tunnit ovat laatuaikaa, jolloin, luen tai kirjoitan.
Voi toki lepäilläkin. Tuo vuorotyöhän se on yksi perkele. Olen tehnyt
vuorotyötä ilman pidempiä taukoja vuodesta 1996 lähtien. Jonkin verran vuorojen
sovittelussa on tapahtunut muutoksia. Kolmen viikon periodissa aamut, illat ja
yöt vaihtelevat. Samoin työvuorojen pituudet. Aikaisemmin annettiin yövuoroista
kertyviä aikahyvityksiä aikana, ei rahana, ja kolmen viikon listassa saattoi
jopa säännöllisesti olla seitsemän vapaata. Aikaa oli toipua. Nyt seitsemää
vapaapäivää ei heru, vaikka listassa olisi neljä yötä ja yksi 12 h työpäivä +
muut vuorot päälle. Kaiken huippu oli alkusyksystä lista, jossa oli vain viisi
vapaata. Ykkösvapaista ei päästä kai koskaan eroon, vapaille jäädään
nykytrendin mukaan illasta ja työvuorojen variaatiot ovat karanneet lapasesta.
Kuvioihin ovat tulleet lyhennetyt vuorot tyyliin, tunti alusta, kolme varttia
lopusta, tai vastaavaa. Tulee mieleen se hölmöläisten peite. Joka tapauksessa pätkävuoroilla saa kätevästi ukon töihin yhtenä päivänä
enemmän. Kolmivuorotyö? Heko, heko. Mieluummin 34 vuorotyö.
Onko tämä sitä mitä
haluan elämältäni?
Viimeisin uutuus on tietokoneohjelma, joka tekee työvuorolistat ihmisen
puolesta tuosta vaan. Visma Numeron WFM. Kutsun tuota loppukirjainsarjaa
leikkisästi What the Fuckiksi. Toistaiseksi ohjelma on toiminut niin, että
ensin se murjaisee tarvittavat työvuorot ja jonkun vapaan ja sen jälkeen joku
pomoista korjaa vuorot jotakuinkin ihmiselle sopivaksi. En minä pomoille
vihoittele, enkä ohjelman laatijoille, tai sen ostajille, en kellekään. Koska
lempeys, Mika, lempeys. Jokainen yrittää parhaansa. Virheitä sattuu ja
virheistä opitaan. Auuumm, auuumm. Kaikki työvuorolistat ovat hyviä. Toiset
niistä ovat mieluisia tehdä, toiset antavat ajateltavaa, onko tämä sitä mitä
haluan elämältäni. Toistaiseksi on.
Tässä kaikki tällä erää. Kello soi parin tunnin päästä. Edessä työvuoro
9:00-21:00.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti