Marko Hautala: Pimeän
arkkitehti
Tammi 2020. 335 s.
Joni Widenius muuttaa
yliopisto-opintojen vuoksi vieraalle paikkakunnalle isänsä hommaamaan
kerrostalo-osakkeeseen. Talo on 60 luvun alkupuolelta ja monessa suhteessa
säilyttänyt alkuperäisen kuosinsa. Jo kiinteistönvälittäjän järjestämällä
kierroksella Jonille tulee erikoinen olo. Alakerran saunatiloissa on jotain
vialla. Jonille paljastuu, että jossain vaiheessa talon menneisyyttä samoissa
tiloissa on sattunut merkillinen henkirikos. Tapaus on saanut myöhempien
asukkaiden suissa kummitusjutut maineen. Ääniä, kuin lapsi itkisi ja tätä
rataa. Näitä nyt sattuu, murha kuitataan.
Ensi alkuun Joni kokee
olevansa talon ainoa asukas. Jokainen viihtyy omillaan, kunnes hän alkaa tavata
heitä yksi kerrallaan. Kuten monesti on, naapurit herättävät kummastusta. Niin
tässäkin tapauksessa. Kummastuksen voisi vain kirjoittaa isolla alkukirjaimella
ja muutenkin stailata pahaa enteilevämmäksi. Sama koskee koko taloa. Osa Jonin
kokemuksista menee hänen sairautensa piikkiin. Jonilla on MD diagnoosi.
Kohtauksen aikana hän menettää kontaktin todellisuuteen ja harhautuu
mielikuvitusmaailmaan. Syvälle. Tutkiessaan asuntoaan hän löytää merkkejä
edellisestä asukkaasta ja alkaa ottaa selvää tämän vaiheista. Genren tuntien,
voi vain kuvitella mitä paljastuu.
Alkuun kaikki on
normaalia ja lopulta ei mikään. Nuoren miehen kasvutarina ja vaativasta isästä
irtaantuminen muuttaa muotoaan ja merkitystään. Hautalan uutukaisen kohdalla ei
voi puhua hiipivästä kauhusta, se juosta läpsyttää paljain jaloin pitkin
rappukäytäviä ja pysähtyy ovisilmään. Taas kerran Marko Hautalan
tarinankerronta sai säikkymään omaa varjoa. Mahtava tunne. Ilman Pimeän
arkkitehdin kaltaisia kirjoja tietoinen maailma on tylsä. Paino sanalle
tietoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti