Tuire Malmstedt:
Enkelimetsä
Myllylahti 2020. 310 s.
Tuire Malmstedtin
kolmannesta Isa Karos -dekkarista Enkelimetsä oli tarkoitukseni
kirjoittaa Ruumiin kulttuurin kirjakäräjillä, josta kunniasta jääväsin itseni keskusteltuani
lehden päätoimittajan kanssa sähköpostitse. Positiivinen ongelma sinällään,
olen julkaissut saman kirjakustantajan kautta omaakin tuotantoa. Ja tottahan se
on, en välttämättä olisi kyennyt riittävään objektiivisuuteen, tarkoitushan on
kuitenkin lähtökohtaisesti arvioida teos ja kyetä tarvittaessa sitä myös kritisoimaan.
Toisin on kirjablogin kanssa. Samasta osoitteesta löytyy esittelyt Malmstedtin
kahdesta aikaisemmastakin romaanista, joten näin on jopa luontevampaa. Niistä
puheen ollen, vuonna 2018 ilmestynyt esikoisdekkari Pimeä jää pokkasi
dekkariseuran esikoisdekkari-kunniakirjan. Sarjan kakkonen Mykkä taivas julkaistiin
heti seuraavana vuotena ja tämä kolmas nyt syksyllä. Kirja per vuosi. Se on
hatun noston paikka. Opettajantyön rinnalla suoritus on ihailtava.
Enkelimetsässä
Savonlinnan poliisilaitoksen rikostutkija Isa Karoksen häiden suunnittelu
häiriytyy pahemman kerran, kun läheisestä metsästä löytyy morsiuspukuun puettu,
tai pukeutunut nuori nainen joko hirttäytyneenä, tai hirtettynä. Näistä
ensimmäinen vaihtoehto muuttuu epätodennäköisemmäksi, kun samasta metsästä
löytyy pian toinenkin vastaava tapaus. Tapauksilla on Isaan voimakas vaikutus,
varsinkin kun tietää hänen nykytilanteensa, elämänhistoriansa ja
sairauskertomuksensa. Onneksi Isalla on Niiles, hänen kollegansa ja tuleva
puolisonsa, sekä miehen tytär Aida, johon Isa on pyrkinyt tutustumaan
parhaimpansa mukaan. Surutyö oman tyttären Lindan kuoleman vuoksi on edelleen
kesken. Hiljaa hyvä tulee.
Laitoksella porukka on
säilynyt suurin piirtein entisellään. Uusina kasvoina tiimiin on tullut pirtsakka ja
hyväntuulinen tutkintasihteeri Sikke ja karhumainen, jämptinoloinen tekninen
tutkija Jarno. Porukan henki on suorastaan loistava. Raskaan työn vastapainona
riittää hyväntahtoista naljailevaa huumoria ja neuvotteluhuoneen täyttää usein
remakka nauru. Kaiken kaikkiaan Malmstedt käyttää ryhmää tarinan
kuljettamisessa ihan mielekkäästi, muiden yksityiselämää unohtamatta.
Sarjan aikaisempiin
teoksiin tutustuneille ei Enkelimetsän rakenne tule yllätyksenä.
Tälläkään kertaa kirjailija ei päästä lukijaa, jos itseäänkään kirjoittajana
helpolla. Aikatasoja ja juonilinjoja on useampiakin. Lukija pääsee seuraamaan
uskomusten ja kyläyhteisön arvostelemaa teinirakkautta vuoden 1674 Marinmaalle.
Tuohon aikaan pidettiin tietäjiä arvossaan, pelättiin metsässä yksin samoavaa
ja ihmisuhria etsivää Tarkeltešia ja pidettiin uhrimenoja. Ajan hengen aistii kerrontatavasta.
Pisteitä ropisee.
Kolmannessa juonilinjassa
kuvataan tarkemmin määrittelemättömän minäkertojan lapsuutta, lapsen lämmintä,
mutta kipuilevaa suhdetta vanhempiin, erityisesti alkoholisoituneeseen isään.
Jälleen kirjailijan muuntautumiskyky erottuu positiivisesti. Pieni lapsi
todellakin voi syyttää itseään mitä kummallisimmista asioista ja ymmärtää
keskivaikean tunne-elämän häiriön ”keskeltä vaikeaksi tunnelman häiriöksi”.
Miten jokin väärinkäsitys voi olla yhtä aikaa noin hauska ja samalla
liikuttava? Ai niin, sitten on vielä pieni tiiseri lukijoille, jossa kuvataan anonyymia
nukentekijää. Lakkasin jossain vaiheessa pohtimasta näiden sivujuonien ja
aikaloikkien merkitystä pääjuoneen ja yksinkertaisesti vain upottauduin niiden
maailmaan. Yhdistävät tekijät tulivat sitten vastaan, kun niiden aika oli.
Mitä muuhun
lukukokemukseen tulee, hää- ja morsiuspukuteema resonoi kauhistuttaviin
henkirikoksiin herkullisella tavalla. Siinähän yhdistyy ihmiselon yksi
kauneimmista ja kauheimmista asioista. Kirjan suurin jännitys ja uhka tulee
päähenkilön sisäisestä maailmasta ja mielenterveydestä. Ihan kuin joku pyrkisi
sitä tietoisesti horjuttamaan. Aiheella leikittely on tuttua jo
aikaisemmistakin kirjoista. Lukiessa pystyin nuorten aikuisten ja teinityttären
isänä samaistumaan uhrien vanhempien asemaan vähän liiankin hyvin. Malmstedtin
esitystapa on melko tunnerikasta, jota myönnän liikaa käytettynä karsastavani.
Nämä ovat lukijakohtaisia mieltymyksiä, tiedän, joten lakitupatermein,
vastalauseeni hylätään. Tarinaan sisältyy myös megaluokan käänne, jonka
kohdalla hymähdin. Hymähtelyä oli silmiinpistävän paljon kirjassakin, hmmh, lähes
maneeriksi asti.
Mielenkiinnolla jään
seuraamaan mitä tulee tapahtumaan kirjailijan tuotannon kohdalla seuraavaksi,
nimittäin Malmstedtin kustantaja on vaihtumassa Myllylahdesta Aula & Co:n
ja tiedossa on aivan uusi dekkarisarja. Sarjan avaus pääsee lukijoiden käsiin
vuoden 2021 aikana. Tieto on peräisin kirjailijan Facebook-sivuilta Kirjailija
Tuire Malmstedt. Uskomaton tahti, on vielä toistettava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti