Max Seeck: Kauna
Tammi 2021. E-kirja
Sana lukijoille, jotka
tulevat tässä vaiheessa Jessica Niemi -trillerisarjan pariin. Jessica Niemi on
helsinkiläinen rikosylikonstaapeli, joka on jäänyt kaksikymmentävuotta
aikaisemmin perheen ainoana jäsenenä henkiin äidin laajennetusta itsemurhasta
ja tullut varhaisaikuisuudessa rajulla tapaa hyväksikäytetyksi. Kokemukset ovat
myrkyttäneet hänen aivokemiansa ja kummittelevat valveunina tänäkin päivänä.
Toden ja paranoidin raja on häilyvä. On oikeaakin pelättävää, pitää vihjata. Lohtua
naiselle ei tuo edes peritty mittava omaisuus.
Trillerisarjan kolmosen Kaunan
lähtötilanteessa eletään tammikuuta ja Jessica Niemi tutkii jouluaattona
tapahtunutta rituaalimurhaa virkavapaallaan. Ristiriitaiseksi tutkinnan tekee
pelko siitä mitä hän saa selville. Nimittäin vaikuttaa siltä, että murhan uhri on
sama tyyppi, joka on ahdistellut Jessicaa lenkkipolulla ja jolta hän on lyönyt pari
hammasta sisään. Paitsi, että se on jättänyt aukkoja uhrin hammasriviin, pätee
se myös Jessican muistin kanssa. Ei hyvä, ei hyvä. Kirjailija kertoo Jessican
demonijahdin pääasiassa muusta juonesta irrallisena. Jotkut yksityiskohdista sisältävät
vahvoja viitteitä aiempiin tapahtumiin. Tässä kohtaa muistikapasiteetti ei
ainakaan minun kohdallani täysin riittänyt. Teki mieli selata kahta sarjan
aikaisempaa teosta Uskollista lukijaa (2019) ja Pahan verkkoa (2020).
Mennään asiaan, eli neljä päivää sitten julkaistuun Kaunaan, jossa rikostutkijat saavat selvitettäväkseen yritysjohtaja
Eliel Zetterborgin murhan. Vahvoja viitteitä teon motiivista antaa hänen
yrityksensä RealEstin ilmoitus ajaa alas kokonainen tuotantoyksikkö, mikä
tarkoittaa kenkää tuhansille työntekijöille. Poikkeukselliseksi itse veriteon
tekevät olosuhteet ja tekninen aineisto. Mies löydetään kulunvalvonnalla
suojatusta kerrostaloasunnostaan raa’asti surmattuna. Alkuun näyttää, että
ainoa huoneiston yleiskuvaan kuulumaton elementti on palapeli. Sen paloja lojuu
lasipöydällä. Tilaa voi verrata näyttämöön. Yleisö näkee kaiken tarpeellisen, eli
joukon yksityiskohtia. Niihin palataan jutun edetessä vielä monesti ja mitä
mielenkiintoisimmalla tavalla. Epäiltyjen joukko kattaa kaikki aina
yritysmaailmasta uhrin lähipiiriin, niin kuin pitääkin, ja kun tarpeeksi
kaivetaan, paljastuu yllättäviä ja tähän saakka tarkoin varjeltuja
salaisuuksia. Murha on toki lain edessä kaikkein rangaistavin teko, muttei aina
koskettavin. Menneet ovat omiaan herättämään katkeruutta, kateutta ja haavoja,
kuten kirjan esittelytekstissäkin mainitaan. Sitä kaunaa.
Jutun tutkijat ovat aikaisemmille
lukijoille tuttuja. Päävastuun ylikomisario Helena ”Hellu” Lappi langettaa
tällä kertaa Jusuf Pepplelle. Vaikka ryhmä käsittää joukon kovan luokan
tekijöitä, Jusuf kaipaa Jessican herkkää vaistoa ja asiantuntemusta. Sitä hän
saakin, mutta sopivasti annosteltuna. Kaikille riittää tehtäviä.
Peruskaavaltaan Seeckin trilleri on simppeli. Erityiseksi teoksen tekee jo
mainittu lähtöasetelma, sekä henkilöhahmot ja tapa, jolla Seeck ruokkii lukijan
uteliaisuutta. Hän tarjoilee pieniä palkkioita matkan varrelle ja jättää jotain
aina kertomatta ja näyttämättä (muttei ärsyttävästi), kunnes viimeinenkin kaappi ja vuoteenalusta on
kopisteltu. Paras käsikirjoitus ja leikkaus, jos pystejä jaettaisiin. Loppuratkaisusta
ei tohdi arvoitustrillerin kohdalla ihan hirveästi jutustella. Viimeinen
kymmenys herätti tarpeen jutella jonkun kanssa. Sitä vertaistukea. Enkä puhuisi
edes loppuratkaisusta, vaan -suista monikossa.
Vielä pakolliset krediitit.
Max Seeck on yksi tämän hetken kuumimmista nimistä suomalaisessa
rikoskirjallisuuden genressä. Ennen Jessica Niemi -sarjaa häneltä on ilmestynyt
Daniel Kuisma -sarja, eli Hammurabin enkelit (2016), Mefiston
kosketus (2017) ja Haadeksen kutsu (2018). Näistä ensimmäisenä
mainittu voitti Suomen Dekkariseuran Vuoden esikoisdekkari -kunniakirjan. Max
Seeckin kirjojen ulkomaanviennistä sen verran, että se on riittävä – mitä nyt vain
tarvitaan New York Timesin bestselleristiksi pääsemiseksi. Hän
on syntynyt vuonna 1985 ja on ammatiltaan myynnin ja markkinoinnin ammattilainen.
Yksi juttu vielä, josta
olen innoissani. Seeckin ja hänen lapsuudenystävän viestintäyrittäjä Joonas
Pajusen käsikirjoittaman kauhuelokuvan Koputus kuvaukset alkavat nyt
lokakuussa ja sen on määrä olla elokuvalevityksessä 2022. Solar Filmsin leffan päärooleissa
nähdään Pekka Strang, Inka Kallén ja Saana Koivisto. Elokuvaa levittää Nordisk
Film. Tähän sopisi jokin tunnetilaa kuvaava huudahduspartikkeli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti