keskiviikko 8. kesäkuuta 2022

Uusi dekkarisankari lauteilla

 

Tomi Rantala: Puku tekee vainajan – Saunadekkari Jesse Karajan seikkailut

BoD 2022. 338 s.

 

Tomi K Rantalan (s. 1971) esikoisromaani Puku tekee vainajan esittelee saunadekkariksi tituleeratun Jesaja Kaaleppi ”Jesse” Karajan. Jesse on poispotkittu poliisi, iältään hitusen vaille viisikymppinen keskivartalolihava ja harmaatukkainen entinen juoppo, eli toisin sanoen nykyinen alkoholisti. Jesse on saanut ankaran uskonnollisen kotikasvatuksen, mutta tunnustaa nykyisellään ainoaksi uskonnokseen vieläkin ankaramman löylynlyönnin. Jäähyjuomaksi hän kelpuuttaa tätä nykyä pelkän vissyn ilman lisukkeita. Jessen tutkintametodit perustuvat saunomisen meditatiivisiin vaikutuksiin, jopa shamanismiin ulottuviin henkisiin kokemuksiin, kuten nyt vaikka saunasolmu. Jätän tuon käsitteen tarkoituksella tässä kohtaa avaamatta. Liittyy kehon asentoon.

Jessen vakiokylpyseuralainen ja tärkeä linkki virkavaltaan on rikostutkija Seppo Salmi. Sepon tiedot tulevatkin tarpeeseen, kun Jesse saa työtilauksen naisiin menevän Reijo Lehtikurpan katoamisesta ja heti perään epäilyttävissä olosuhteissa kuolleen vanha herra Pertti Strömbergin tapauksesta. Viimeisimmän tekee erikoiseksi muutama yhdistävä tekijä parin muunkin kuolemantapauksen kanssa, eli merkit morfiinijäämistä ja vainajien pukeutuminen pyhäpukuun. On toki muutakin. Ongelmana vain on, siis yhtenä niistä, että pari muuta vainajaa on ehditty tuhkata, ennen kuin niiden maallisille jäännöksille on ehditty tehdä oikeuslääketieteellisiä tutkimuksia. Toisin sanoen, todisteita puuttuu.

Tässä vaiheessa realistisen kirjallisuuden asiantuntijan (joita on paljon) saattaisivat painaa virhepainiketta. Hautauslupaa ei heru ennen tarpeellisia kuolinsyyntutkimuksia. Ei mennä nyt siihen, koska Rantalan teoksella on hyvin vähän, jos mitään, tekemistä realismin kanssa. Sen sijaan Rantalan supervoimat kirjailijana ovat hersyvä kielenkäyttö, eksentriset hahmot ja kuvailun taito. Oikeastaan rikosjuoni suo Jesse Karajalle vain hyviä syitä päätyä äkkivääriin kontakteihin. Mainittakoon vaikka mökkinaapuri Raimo Fögel, artistinimeltään Mooses, Flirttailevat Faaraot hevibändin vokalisti, sekä Puujalka Puurtinen alias Matruusi Toivo Torstai ja vielä meksikolaisnaantalilainen huumemuuli ja vasikka – Jesus Pedro Gonzales, alias Jeesus Naantalilainen. Viimeistään näitä nimiä makustellessa voi unohtaa vaatimukset realismista.

Niin sanotusti repesin sivulla viisi, enkä ollut päässyt vielä henkilöhahmojen esittelyä pidemmälle. Tuosta eteenpäin tiesin mitä odottaa. Löylyjä, suun pieksentää, löylyjä, vissyn ja kahvin kittaamista, löylyjä ja hyvää tunnelmointia – kaiken päätteeksi virkistävä pulahdus Itämereen. Vaikka itseänikin on muistutettu kohtaustasolla suoraan asiaan menosta ja sieltä nopeasti poistumisesta, ei luovassa kirjoittamisessa oikeasti ole sääntöjä. Rantalan pitkät juonnot ja viipyvät poistumiset elävöittävät kokonaisuutta. Toinen juttu, vai onko tämä jo kolmas tai jotain, Rantala osaa käyttää hyväkseen tekstissään toistoa. On taito kirjoittaa dialogia, jossa ei varsinaisesti sanota mitään, mutta sen seuraamisesta nauttii ja sen toivoisi vain jatkuvan ja jatkuvan. Varsin savolainen piirre muuten, tämä siis hyvässä tarkoituksessa. Eikä savolaisiin voi verrata kuin hyvässä tarkoituksessa.

Sain vihjeen kirjan julkaisusta itse kirjailijalta, Facebook ryhmässä Kirjailijanloput. Kirjailija ei usko omien sanojensa mukaan myynteihin ja tarjosi teostaan jopa ilmaisena pdf tiedostona. Kaiken nykyajan markkinointiöyhötyksen keskellä kiinnostuin herkästi marginaaliin jäävästä tapauksesta. Vertasin häntä tässä suhteessa runoilija ja prosaisti H. P. Lovecraftiin (1890-1937), joka eleli elämänsä nälkäkirjailijana. Me kaikki tiedämme mitä tuon amerikkalaisen fantasia- ja kauhukirjoittajan tuotannolle myöhemmin tapahtui. Aikaisemmin T. K. Rantalalta on tullut lautapeli vuonna 2009 ja sarjakuvaromaani Metsäläiset (Arktinen Banaani, 2019), sekä omajulkaisu Napamiehet 1 vuonna 2016. Näiden lisäksi mies on julkaissut Väiski- ja Munapäät- nimisiä sarjiksia, joista ainakin ensin mainitusta olen nähnyt joitain ruutuja edellä mainitun Fb-ryhmän kautta. Hervottomia. Arktisen Banaanin sivujen mukaan Rantalalla on työhistoriaa ainakin jo mainitun lautapelin, mutta myös tietokone- ja mobiilipelien ja grafiikan maailmassa.

Sain teoksen Puku tekee vainajan arvostelukappaleena Books on Demandilta. Ja kyllä, olisin voinut vaikka maksaakin tästä.

1 kommentti:

  1. Kiitos kovasti erittäin myötätuntoisesta ja positiivisesta arvostelusta!

    VastaaPoista