Tomi Rantala: Puku tekee
vainajan – Saunadekkari Jesse Karajan seikkailut
BoD 2022. 338 s.
Tomi K Rantalan (s. 1971)
esikoisromaani Puku tekee vainajan esittelee saunadekkariksi
tituleeratun Jesaja Kaaleppi ”Jesse” Karajan. Jesse on poispotkittu poliisi,
iältään hitusen vaille viisikymppinen keskivartalolihava ja harmaatukkainen
entinen juoppo, eli toisin sanoen nykyinen alkoholisti. Jesse on saanut ankaran
uskonnollisen kotikasvatuksen, mutta tunnustaa nykyisellään ainoaksi
uskonnokseen vieläkin ankaramman löylynlyönnin. Jäähyjuomaksi hän kelpuuttaa
tätä nykyä pelkän vissyn ilman lisukkeita. Jessen
tutkintametodit perustuvat saunomisen meditatiivisiin vaikutuksiin, jopa
shamanismiin ulottuviin henkisiin kokemuksiin, kuten nyt vaikka saunasolmu.
Jätän tuon käsitteen tarkoituksella tässä kohtaa avaamatta. Liittyy kehon asentoon.
Jessen
vakiokylpyseuralainen ja tärkeä linkki virkavaltaan on rikostutkija Seppo Salmi.
Sepon tiedot tulevatkin tarpeeseen, kun Jesse saa työtilauksen naisiin menevän
Reijo Lehtikurpan katoamisesta ja heti perään epäilyttävissä olosuhteissa
kuolleen vanha herra Pertti Strömbergin tapauksesta. Viimeisimmän tekee
erikoiseksi muutama yhdistävä tekijä parin muunkin kuolemantapauksen kanssa,
eli merkit morfiinijäämistä ja vainajien pukeutuminen pyhäpukuun. On toki
muutakin. Ongelmana vain on, siis yhtenä niistä, että pari muuta vainajaa on
ehditty tuhkata, ennen kuin niiden maallisille jäännöksille on ehditty tehdä
oikeuslääketieteellisiä tutkimuksia. Toisin sanoen, todisteita puuttuu.
Tässä vaiheessa
realistisen kirjallisuuden asiantuntijan (joita on paljon) saattaisivat painaa
virhepainiketta. Hautauslupaa ei heru ennen tarpeellisia kuolinsyyntutkimuksia.
Ei mennä nyt siihen, koska Rantalan teoksella on hyvin vähän, jos mitään,
tekemistä realismin kanssa. Sen sijaan Rantalan supervoimat kirjailijana ovat
hersyvä kielenkäyttö, eksentriset hahmot ja kuvailun taito. Oikeastaan
rikosjuoni suo Jesse Karajalle vain hyviä syitä päätyä äkkivääriin
kontakteihin. Mainittakoon vaikka mökkinaapuri Raimo Fögel, artistinimeltään Mooses,
Flirttailevat Faaraot hevibändin vokalisti, sekä Puujalka Puurtinen alias
Matruusi Toivo Torstai ja vielä meksikolaisnaantalilainen huumemuuli ja vasikka
– Jesus Pedro Gonzales, alias Jeesus Naantalilainen. Viimeistään näitä nimiä
makustellessa voi unohtaa vaatimukset realismista.
Niin sanotusti repesin
sivulla viisi, enkä ollut päässyt vielä henkilöhahmojen esittelyä pidemmälle.
Tuosta eteenpäin tiesin mitä odottaa. Löylyjä, suun pieksentää, löylyjä, vissyn
ja kahvin kittaamista, löylyjä ja hyvää tunnelmointia – kaiken päätteeksi virkistävä
pulahdus Itämereen. Vaikka itseänikin on muistutettu kohtaustasolla suoraan
asiaan menosta ja sieltä nopeasti poistumisesta, ei luovassa kirjoittamisessa
oikeasti ole sääntöjä. Rantalan pitkät juonnot ja viipyvät poistumiset elävöittävät
kokonaisuutta. Toinen juttu, vai onko tämä jo kolmas tai jotain, Rantala osaa
käyttää hyväkseen tekstissään toistoa. On taito kirjoittaa dialogia, jossa ei
varsinaisesti sanota mitään, mutta sen seuraamisesta nauttii ja sen toivoisi
vain jatkuvan ja jatkuvan. Varsin savolainen piirre muuten, tämä siis hyvässä
tarkoituksessa. Eikä savolaisiin voi verrata kuin hyvässä tarkoituksessa.
Sain vihjeen kirjan
julkaisusta itse kirjailijalta, Facebook ryhmässä Kirjailijanloput. Kirjailija
ei usko omien sanojensa mukaan myynteihin ja tarjosi teostaan jopa ilmaisena
pdf tiedostona. Kaiken nykyajan markkinointiöyhötyksen keskellä kiinnostuin herkästi
marginaaliin jäävästä tapauksesta. Vertasin häntä tässä suhteessa runoilija ja
prosaisti H. P. Lovecraftiin (1890-1937), joka eleli elämänsä nälkäkirjailijana.
Me kaikki tiedämme mitä tuon amerikkalaisen fantasia- ja kauhukirjoittajan
tuotannolle myöhemmin tapahtui. Aikaisemmin T. K. Rantalalta on tullut
lautapeli vuonna 2009 ja sarjakuvaromaani Metsäläiset (Arktinen Banaani,
2019), sekä omajulkaisu Napamiehet 1 vuonna 2016. Näiden lisäksi mies on
julkaissut Väiski- ja Munapäät- nimisiä sarjiksia, joista ainakin
ensin mainitusta olen nähnyt joitain ruutuja edellä mainitun Fb-ryhmän kautta.
Hervottomia. Arktisen Banaanin sivujen mukaan Rantalalla on työhistoriaa
ainakin jo mainitun lautapelin, mutta myös tietokone- ja mobiilipelien ja
grafiikan maailmassa.
Sain teoksen Puku tekee vainajan arvostelukappaleena Books on Demandilta. Ja kyllä, olisin
voinut vaikka maksaakin tästä.
Kiitos kovasti erittäin myötätuntoisesta ja positiivisesta arvostelusta!
VastaaPoista