Arvosteleva esitys Stephen Kingin romaanista Satumaa

 

Stephen King: Satumaa

(Fairy Tale, 2022)

Suom. Ilkka Rekiaro. Tammi 2023. 656 s.

 

Kannen suunnittelu: Juri Patrikainen

Ilkka Rekiarolta on tullut uusi Stephen King suomennos, Satumaa. En tiedä jaetaanko missään palkintoja suomentajille, mutta jos jaetaan, Rekiarolle kuuluisi elämänurapalkinto. Käsittääkseni hän on kääntänyt Kingiä, ellei ihan ensimmäisestä romaanista, niin ainakin huomattavan määrän aina 80-luvulta lähtien. Siihen kun lisätään kaikki muutkin ansiot ja käännöstyöt, niin ei voi kuin nostaa hattua, mutta ei mennä nyt näihin muihin tämän enempää. Epäilen, että juuri Kingin kohdalla haastetta tuovat Kingin lukuisat uudissanat ja periamerikkalainen kulttuuri, josta iso osa uppoaa sellaisenaan vain amerikkalaisiin. Satumaa eli Fairy Tale ei tee tässä poikkeusta.

Satumaassa King kertoo 17-vuotiaan illinoisilaispojan sadunhohtoisen tarinan. Charlie Reade päätyy pelastamaan pihassaan itseään loukanneen pelätyn ja erakkoluonteisen vanhan ukonkäppyrän Howard Bowditchin hengen ja suostuu ottamaan vielä kontolleen miehen koiran ja talon ylläpidon. Charliella on siihen hyvä syy. Hän uskoo vakaasti, että hänen hyväntekeväisyydellään on suora yhteys hänen isänsä kuivilla pysymiseen. Hän on tehnyt siitä lupauksen yläkerran Herran kanssa.

Lupaavasta kuntoutumisesta huolimatta vanha mies menehtyy ja jättää Charlielle perinnön, joka ei ole tuntemastamme maailmasta. Toiseen maailmaan pääsee ulkovajassa olevan kaivon kautta. Tämä selviää c-kasetista, jonka Bowditch on jättänyt Charlielle kuunneltavaksi. Tallenteen mukaan toisen maailman asukkaita vaanii kirous ja he ovat vakavassa hengen vaarassa. Toisessa maailmassa sijaitsee myös mystinen karuselli, jonka avulla on mahdollista nuorentua. Varsinkin Radarin (se koira) kohdalla tuo ominaisuus on tarpeen. Charlie sattuu ihastumaan tuohon sakemanniin ja haluaa tälle terveitä lisävuosia. No tietenkin.

Toisessa maailmassa Charlie kohtaa vastuksia ja ajautuu moneen kertaan hengenvaaraan, mutta myös rakastuu ja saa paikallisten silmissä prinssin statuksen. Osa kohtaamisista on hyvinkin sympaattisia, osa taas vastenmielisiä. Kansa on suurimmilta osin hyväntahtoista ja auttavaista. Erikoisena piirteenä on yhtymäkohdat Charlien tuntemiin satuihin. Moni tapahtuma on rinnastettavissa niihin. Charlie jopa huomaa puhuvansa lopulta eri lailla, jotenkin lyyrisemmin ja antautuu uskomaan, että portit todella voivat aueta taikasanoilla. Ja nehän aukeavat. Hän elää satua!

En haluaisi olla kriittinen, en varsinkaan Kingin kohdalla. Lukiessani ajattelin, että vietän aikaa kirjailijan kanssa. Hän kertoo minulle tarinaa, toki Rekiaron tulkkaamana. Meitä oli saman iltanuotion äärellä siis vähintään kolme ja enemmänkin, jos lasketaan mukaan Shakespearen, Dickensin, Poen ja Coleridgen (tätä en tunnekaan) suomentajat. Kirja sisältää lainauksia heiltä. Baseball kohdissa Rekiaro on saanut arvokasta apua Karri Kokolta, pitää vielä lisätä. Meillä on Kingin kanssa pitkä yhteinen historia, aina alkaen varhaisteini-iästäni lähtien 1980-luvulta. Itse olen ukkoutunut, siinä missä Kingi ja varmasti Rekiarokin.

Stephen King suomennusten lukeminen on laatuaikaa, sisälsipähän viimeisin niistä mitä hyvänsä. Satumaan ensimmäinen osio, jossa kuvataan vanhan miehen ja pojan suhdetta on kerrassaan ihastuttava. Vielä siirtyminen toiseen maailmaankin viihdyttää kaikkine odotusarvoineen. Itse toisessa maailmassa käyskentely onkin sitten toinen juttu. Teoksen laajuuteen verrattuna oleellisia ja merkittäviä tapahtumia on aivan liian vähän. Olin väsähtää ja monesti torkahdinkin jo parin sivun luettuani.

Toinen juttu. Olen aikaisemminkin ihastellut Kingin kykyä asettua lasten ja nuorten asemaan, Ylipäätään hänen kehittelemät henkilöhahmot ovat helposti samaistuttavia. Heidän puolestaan pelkää, vihaa ja toivoo. Tämän kirjan kohdalla erehdyin miettimään tapahtuma-ajankohtaa, olikohan nyt vuosi 2013 tai 2014. Yhtä kaikki, 17-vuotias Charlie ei ole tuolta ajalta. Toisin sanoen hahmottelu on jämähtänyt hitusen menneeseen aikaan. Tuskin Charlie katsoisi esimerkiksi Paul Newmanin elokuvia, ei edes isänsä mieliksi. Ei tämä minua varsinaisesti haittaa, päinvastoin. Itsekin olen jämähtänyt jonnekin 1980-1990 -luvulle.

Kritiikistä huolimatta suhteeni Stephen Kingin tuotantoon ei haalistu ja odotan jo seuraavaa teosta. Tämän kirjan sain ennakkoon syntymäpäivälahjaksi, koska puolisoni sanoin, luen kuulemma aina kaikki uudet kirjat vasta kun ne eivät ole enää uusia. Kiitos Sirpa! Rakastan suorasanaisuuttasi.