Ari Wahlstenin Kit Karisma 7 - Ei täytesivuja, vain toteutusta

 

Ari Wahlsten: Langennut kaupunki

Crime Time 2023. 255 s.

Kansi: Timo Numminen

 Ari Wahlstenin Kit Karisma -sarjan seitsemäs näyte Langennut kaupunki jatkaa tutuksi tulleella kovaksi keitetyllä hard boiled linjalla. Se ei ole sarjan päähenkilö yksityisetsivä Kit Karisman valinta. Hän vain tuntuu päätyvän tilanteisiin, jotka vaativat äärimmäisiä keinoja, kovien kokemusten mukanaan tuomaa itsevarmuutta (suomeksi: munaa) ja järkähtämätöntä, jopa häikäilemätöntä päättäväisyyttä. Ainoa asia, jota hän ei voi vastustaa ja johon hän on heikkona – suomalaisen tangon ja viehättävien naisten lisäksi –  on hädänalaiseen asemaan joutuneen uhrin auttaminen. Viime kädessä se menee palkkiorahojen ja terveen itsesuojeluvaiston edelle. Käsillä oleva tapaus ei tee tässä poikkeusta.

Tällä kertaa Karisman tehtävä on etsiä aatelissuvun jälkikasvua. Paronitar Elsa von Baumgartenin 16-vuotias pojantytär Alma on tullut opiskelupaikastaan Sveitsistä Helsinkiin. Alman isä paroni Hugo von Baumgarten tuntuu tekevän kaikkensa, ettei isoäiti tapaisi pojantytärtään. Taustalla on aatelissuvun mittavan omaisuuden perintöjako ja arvonimihierarkia. Isä pitäisi mammonan mielellään jakamattomana ja soisi kaiken jäävän Robertille. Robert on toinen hänen lapsistaan. Kuulostaa pliisulta, eikö? Kohtapa laimeudesta ei ole tietoakaan. Alman isä Hugo paljastaa Karismalle, että tyttö on yhtä lailla häneltäkin kadoksissa. Katoamiseen liittyy isälle tuntematon nuori mies, vävyehdokas nimeltään Kiril. Nuoret hummaa, sanotte nyt. No, mutta kun eivät hummaa. Joku muu sitä kyllä tekee ja sille on olemassa rumempia ja suorastaan vastenmielisiä nimityksiä. Ja rumaksi homma menee, kun Karismaa vastaan tulee pari alamaailman torpedoa, joilla on taas yhteyksiä lihakauppiaana tunnettuun Felix Kuzminiin. Miehellä on kontaktit itäblokin rikollispiireihin. Miltä teidän korviin kuulostavat sanat ”lihatukku” ja ”maahantuonti Moldovasta”? Tässä asiayhteydessä ne tuskin merkitsevät kulinaristisia nautintoja.

Wahlstenin tarina kulkee ilman sivujuonteita tai turhia takaumakikkailuja. Ei aikomuksia, pelkkää toteutusta. Ei yksityiselämän murheilua ja sentimentaalisia täytesivuja. Fokus pysyy toimeksiannossa. Siksipä kirjaan voisi tarttua takarivin tuolinkeikuttajatkin, ne mopon virittelijät ja räkäpallon neppailijat, jotka pitävät koulun lukupiirejä snobistisina. Minä tiedän, olin joskus yksi ensiksi mainituista. Virtaviivaisen rakenteen lisäksi Langenneessa kaupungissa käytetty kieli on toteavaa, suorasukaista ja genren perinteitä kunnioittavaa. Sen sisältämät käänteet yllättävät ja huumorikin kukkii sopivan kyynisenä.

Aikaisempiin sarjan teoksiin tutustuneena osaa jo odottaa tiettyjä elementtejä. Silti Kit Karisman vaiheisiin sisäänajo ei vaadi aikaisempien osien tuntemusta. Tuo yksityisetsivähän on isänsä puolelta afroamerikkalainen jenkki, joka pitää kuntoaan yllä nyrkkeilysalilla ja jonka musiikkikorvaan sopii jo aikaisemmin mainitsemani tango. Naissuhteissaan Karisma on päivitetty versio Bondista, joka ei tarvitse Flemingin matskuun verrattuna siistimistä. Arvot ovat siis kohdallaan. Ihan sivumainintana, näistä vanhojen Bondien ja kumppaneiden siistimisistä voisi käydä ihan oman keskustelunsa, mutta ei mennä siihen.

Kirjasarjan luoja, äskettäin täysiä kymmeniä täyttänyt helsinkiläinen Ari Wahlsten (1963) on tullut tunnetuksi Kriittisen korkeakoulun kirjoittamisen opettajana ja yhtenä entisistä Lapinlahden linnuista. Dekkarikirjallisuuden lisäksi hän myös ohjaa, käsikirjoittaa ja näyttelee. Viimeisistä teatteriohjauksista on pakko mainita Espoonlahden teatterin dekkarihupailu ja satiiri Top Secret (teatteriesityksestä lisää), jonka käsikirjoituksesta voi yhtä lailla osoitella Wahlstenia. Samaan aikaan alkuvuodesta esitettiin myös Tapanilan Työväen Näyttämöllä hänen Shakespeare mukaelmaansa Don Hamlet – tragikomedia kostosta ja kunniasta.

Kirja on kustantajalta saatu arvostelukappale.