Elämyksellinen päivä päivystyspoliklinikalla

Listasin yhden työpäivän ajalta kaikki tehtäväni, mitään niihin lisäämättä, mitään pois ottamatta. Teen siis lääkintävahtimestarin työtä Pohjois-Karjalan keskussairaalan yhteispäivystyksessä Joensuussa, jonne on muuten tulossa auki pari lähihoitaja-lääkintävahtimestarin toimea. Haetaan myös sairaanhoitajia. Jos nyt joku hommasta kiinnostunut sattuu lukemaan tätä ja epäröi, kuvaukseni voi auttaa päätöksessä. Tuosta työpäivästä on jo jonkin aikaa, joten kuvauksia ei voi yhdistää asiakkaiden henkilöllisyyksiin.

Moottorisahan aiheuttaman haavan ompelussa avustaminen.

Vainajan ulkoisen tutkimuksen avustaminen ja kuoleman toteaminen.

Taas vainajan ulkoisen tutkimuksen avustaminen ja kuoleman toteaminen.

Ja taas vainajan ulkoisen tutkimuksen avustaminen ja kuoleman toteaminen. (Maailmojen välillä oli tuona päivänä todellakin ruuhkaa!)

Varvasmurtuman virheasennon korjaus ja teippaus

Säären avomurtuman asennon korjaus ja lastoitus.

Valmistuen eli ortoosin sovittaminen nilkkanyrjähdyksessä.

Neljäs vainajan ulkoisessa tutkimuksessa avustaminen ja kuoleman toteaminen.

Sormimurtuman tuenta sisarlenkillä.

Nilkkamurtuma. Kipsin vaihto. Yleensä nämä menevät ajanvarauskipsarille. Päivystyksen kokeneimmat kipsarit vuorottelevat siellä viikon kerrallaan.

Taas vainaja. Tutkimus tapahtuu siis alakerrassa obduktio-osastolla. Vainajat tulevat, tai siis tuodaan, laitoksen ulkopuolelta. Päivystyksen hoitohenkilöstö osallistuu näihin iltaisin ja yöllä. Arkipäivinä alakerrassa on omat työntekijät.

Ruokatauko.

Peukalon lastoitus osastolla.

Rannemurtuman virheasennon korjaus ja kipsaus.

Nielupaiseen avauksessa avustaminen.

Siinäpä ne. Päivillä on toki eroja. Yhtä hyvin voi joutua eli saada mitata peruselintoimintoja, ottaa sydänfilmejä, tilata labroja, huolehtia kotiutuksista, tutkia virtsanäytteitä, vaihtaa vaippoja ja siivota vatsansisältöä - mitä nyt vain ihmisyyteen sisältyykään.

Itse jään pian kliinisestä työstä pois ja siirryn haikein, mutta uudesta roolista innostunein ja odottavin mielin työsuojeluun. Kaksikymmentäkahdeksan ja puoli vuotta päivystystä on ollut elämys. Se on ottanut ja antanut. Ilman näitä kokemuksia tuskin olisin kirjoittanut niitä sairaaladekkareitakaan. Jospa se uusi pesti työsuojelussa tuo mukanaan uusia tarinoita. Työsuojeluvaltuutettu joutuu kiipeliin.😅

Tuosta päivystyksen hommasta kiinnostuneille tiedoksi, vastaan mielelläni kysymyksiin, jos nyt vaikka joku konkari tai vasta-alkajakin bongaa tämän toiselta puolelta Suomea tai lähempääkin. Tekijät tuntuvat olevan kiven alla. Tikkamäellä (sairaalan fyysinen sijainti ja nimitys) on hyvä porukka.

https://siunsote.rekrytointi.com/paikat/?o=A_RJ&jgid=1&jid=8989&lang=fi

Saa jakaa.

Pakkanen panee. Niin panee Karismakin, nimittäin nilkkejä kylmäksi

 

Ari Wahlsten: Pahan syleily

Crime Time 2024. 262 s.

Kaikkea sitä tarttuu ruokaostoksilta marketista mukaan, vaikkapa Ari Wahlstenin Kit Karisma -dekkarisarjan kahdeksas osa Pahan syleily. Tällä kertaa helsinkiläistä yksityisetsivää lähestyy siskoaan sureva nainen, joka ei suostu uskomaan luontoaktivistina kunnostautuneen Ansan kuolemaa onnettomuudeksi. Sellaiseksi poliisitutkinta on auton kanssa rotkoon syöksymisen julistanut. Eihän Ansa edes suostuisi ajamaan polttomoottorilla varustettua kulkupeliä, puhumattakaan sellaisen varastamisesta, kuten pöytäkirjat väittävät. Epäselvyydet herättävät Karisman kiinnostuksen ja hän lupautuu penkomaan sisaren kohtalon taustoja.

Taas on pullataikinavertaus paikallaan. Tutkimukset paisuvat ja taustalta näyttäisi löytyvän vaikuttajia aina rakennusfirmasta valtakunnan politiikkaan. Kaikki hyvämaineisia tietenkin. Nykyään ihmiset eivät menee kyläilemään ilman, että soittaisivat ensin. Paitsi Kit Karisma. Silloin vain joutuu tinkimään tarjoilun suhteen. Hänen kyläpaikkojensa pöytä on katettu lyijyllä ja luuvitosilla. Yksi tämänkertaisen seikkailun erityispiirre on suomalaisen talven ankara läsnäolo ja tämä paitsi merenrantakaupungin kaduilla, niin myös armottomassa Lapin luonnossa, jossa Karismalla on hengenlähtö lähempänä kuin kenties koskaan aikaisemmin. Ruumiita tulee tosin muutenkin, joko Karisman toimesta tai muiden, se vielä tässä kohtaa paljastettakoon.

Yllättävän paljon Wahlsten onnistuu upottamaan koukkuja ja käänteitä 262 sivuun, vaikka alustana onkin perus dekkarikaava. Tai jos olen rehellinen, en enää ylläty. Tiesin tämän jo aikaisempien Kit Karisma -teosten perusteella. Eikä tyhjäkäynnistäkään pääse sakottamaan. Kirjailijan teatteritausta näkyy tässä edukseen. Näyttämöllä pannaan tapahtumaan. Yhden deus ex machina pelastautumisen olin huomaavinani, jonka Wahlsten tosin kirjoittaa auki myöhemmin. Ilman tämän mainitsemista laatimani kirjoitelma ei olisi arvio, vaan mainos ja mainoksista jotkut saavat ihottumaa.

Pahan syleilyssä on mukana kaikki aikaisemmat tutut ja tunnistettavat elementit, joita ilman Wahlstenin luomus ei olisi oma itsensä. Veitsenterävä sanailu, Opel Corsa, Unto Monosen tangot ja skottiviski, nämä ihan vain esimerkkeinä. Unohtaa ei pidä itse Kit Karisman verenperimää, jonka hän on saanut afroamerikkalaiselta isältään. Jos dekkarisarja kääntyisi englanniksi ja britit innostuisivat filmatisoimaan sitä, kuuluisi päärooli Idris Elballe. Olen varmaan toistanut tämän aikaisemminkin. Tulen toistamaan sitä myös jatkossa. Olen Elba fani. Elba ja Karisma fani. Ennen brittejä voitaisiin aloittaa ihan suomalaisella versiolla. Ehdotan kansanliikettä.

Sarjan aikaisemmasta teoksesta Langennut kaupunki voit lukea tästä. Nämähän ovat siis itsenäisiä toisistaan erillisiä juttuja. Usein sanotaan näin, mutta tällä kertaa sana pitää. Ja tosiaan, ostin kirjan Joensuun Prismasta.