Ari Wahlsten: Pahan
syleily
Crime Time 2024. 262 s.
Kaikkea sitä tarttuu
ruokaostoksilta marketista mukaan, vaikkapa Ari Wahlstenin Kit Karisma
-dekkarisarjan kahdeksas osa Pahan syleily. Tällä kertaa helsinkiläistä yksityisetsivää
lähestyy siskoaan sureva nainen, joka ei suostu uskomaan luontoaktivistina
kunnostautuneen Ansan kuolemaa onnettomuudeksi. Sellaiseksi poliisitutkinta on auton
kanssa rotkoon syöksymisen julistanut. Eihän Ansa edes suostuisi ajamaan
polttomoottorilla varustettua kulkupeliä, puhumattakaan sellaisen varastamisesta,
kuten pöytäkirjat väittävät. Epäselvyydet herättävät Karisman kiinnostuksen ja
hän lupautuu penkomaan sisaren kohtalon taustoja.
Taas on pullataikinavertaus
paikallaan. Tutkimukset paisuvat ja taustalta näyttäisi löytyvän vaikuttajia
aina rakennusfirmasta valtakunnan politiikkaan. Kaikki hyvämaineisia tietenkin.
Nykyään ihmiset eivät menee kyläilemään ilman, että soittaisivat ensin. Paitsi
Kit Karisma. Silloin vain joutuu tinkimään tarjoilun suhteen. Hänen kyläpaikkojensa
pöytä on katettu lyijyllä ja luuvitosilla. Yksi tämänkertaisen seikkailun
erityispiirre on suomalaisen talven ankara läsnäolo ja tämä paitsi
merenrantakaupungin kaduilla, niin myös armottomassa Lapin luonnossa, jossa
Karismalla on hengenlähtö lähempänä kuin kenties koskaan aikaisemmin. Ruumiita
tulee tosin muutenkin, joko Karisman toimesta tai muiden, se vielä tässä kohtaa
paljastettakoon.
Yllättävän paljon
Wahlsten onnistuu upottamaan koukkuja ja käänteitä 262 sivuun, vaikka alustana
onkin perus dekkarikaava. Tai jos olen rehellinen, en enää ylläty. Tiesin tämän
jo aikaisempien Kit Karisma -teosten perusteella. Eikä tyhjäkäynnistäkään pääse
sakottamaan. Kirjailijan teatteritausta näkyy tässä edukseen. Näyttämöllä
pannaan tapahtumaan. Yhden deus ex machina pelastautumisen olin huomaavinani,
jonka Wahlsten tosin kirjoittaa auki myöhemmin. Ilman tämän mainitsemista laatimani
kirjoitelma ei olisi arvio, vaan mainos ja mainoksista jotkut saavat ihottumaa.
Pahan syleilyssä on
mukana kaikki aikaisemmat tutut ja tunnistettavat elementit, joita ilman
Wahlstenin luomus ei olisi oma itsensä. Veitsenterävä sanailu, Opel Corsa, Unto
Monosen tangot ja skottiviski, nämä ihan vain esimerkkeinä. Unohtaa ei pidä
itse Kit Karisman verenperimää, jonka hän on saanut afroamerikkalaiselta
isältään. Jos dekkarisarja kääntyisi englanniksi ja britit innostuisivat
filmatisoimaan sitä, kuuluisi päärooli Idris Elballe. Olen varmaan toistanut
tämän aikaisemminkin. Tulen toistamaan sitä myös jatkossa. Olen Elba fani. Elba
ja Karisma fani. Ennen brittejä voitaisiin aloittaa ihan suomalaisella
versiolla. Ehdotan kansanliikettä.
Sarjan aikaisemmasta
teoksesta Langennut kaupunki voit lukea tästä. Nämähän ovat siis
itsenäisiä toisistaan erillisiä juttuja. Usein sanotaan näin, mutta tällä
kertaa sana pitää. Ja tosiaan, ostin kirjan Joensuun Prismasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti