Mene edelle, etten etene edes eteen. Ellen veden ees, kenen
erheen mennen sen teen, pesen veneen? Esen, sen scenes menen. Ennen se, jee.
Ehe ehe!
En ole sekaisin, vaan tein yhden Kirjoita vuosi – 12
matkaa kirjoittamisen taitoon -kirjoitusoppaan huhtikuun tehtävistä. Tässä
on kysymys monovokalismista eli tekstistä, jossa käytetään vain yhtä vokaalia,
mutta kaikkia konsonantteja. Huhtikuun kokonaisuudesta vastaa toinen kirjan
toimittajista eli kirjailija ja kirjallisuuden opettaja Sinikka Vuola. Ja Päivi
Koivisto on siis se toinen toimittajista, tässä sanottakoon. Kun jaoin edellisen
kuukauden blogitekstistäni linkin Facebookin ryhmään Kirjailijanloput, nimesin
hänet jostain ihmeen syystä Räsäseksi. Noloa. Tosin virheeni poiki ainoan
kommentin ryhmässä. Se pitää lukea positiiviseksi asiaksi. En ota nimien väärin
kirjoittamista silti tavaksi.
Onneksi huhtikuun tehtävien kanssa ei tarvitse nolostella. Vuolan metodeissa ja niiden toteutuksessa ei tunneta huonoa tai hyvää tekstiä, ei onnistuta tai epäonnistuta, mikä on kyllä pirun vapauttavaa, mulla kun on vähän sitä perfektionistin vikaa. Monet jutut on jäänyt aloittamatta pelkästään sen vuoksi, etten kuitenkaan saavuta niissä jotain täydelliseksi nimettyä tasoa. Oikeastaan tämäkin teksti on yksi Vuolan tehtävistä, Rakas päiväkirja nimeltään. Tehtävänä oli ja on kirjoittaa päiväkirjaote. Sellaista olen sattumoisin toteuttanut kirjan edetessä koko ajan. Selaa vaikka aikaisempia blogikirjoitelmiani.
Huhtikuun
osuudessa toteutin suurimman osan tehtävistä, vaikka mieli teki ja tekee vain lukea
kirjaa eteenpäin. Pitää malttaa. Oikeastaan vain välipäivien materiaalinkeräys
ja sen kaltaiset tehtävät jäivät väliin. En myöskään mennyt kirjoittamaan tavallisesta poikkeavaan paikkaan, kuten kahvioon tai leikkimökkiin. Leikkimökki kyllä houkuttelisi, enkä poissulje ettenkö joskus sinne menisikin. Olen toki aikaisemmin siirtynyt sisätiloista takapihalle ja vaihtanut sisällä
huonetta. Hurjaa! Mielessä on tosin ollut, että ottaisin joskus vihon mukaan ja
lähtisin vaikka Pielisjoen rantaan kirjaamaan havaintoja ympäristöstä tai muuta
vastaavaa.
Vuolan menetelmällisistä tehtävistä tulee mieliin drifting. Sehän on sitä autolla luisuttelua. Tavallinen leipätekstin kirjoittaminen on sitten sitä perusautoilua. Hyödynkö sitten tehtävistä? Ainakin niiden kanssa oli hauskaa. Ei kuitenkaan kumi haissut, vaikka otsikoinnissa niin väitän, epäluotettava kertoja kun olen. Yllätinpä jopa itseni tarinalla, joka syntyi ja kehittyi ilman ennakkotietoja tai suunnitelmia. Yhdessä tehtävistä täytyi kirjoittaa satu, jossa käytetään itselle vierasta erikoissanastoa. Se voisi olla jopa julkaisukelpoinen. On tai ei, tein siitä innostuksissani (!) videotaltioinnin Lasse Pöysti -tyyliin Youtubeen . Muistatteko tai oletteko nähneet vanhoja tallenteita niistä Pikku Kakkosen iltasaduista? Sitten tiedätte, mitä tarkoitan. Käytin erikoissanastosadussani ilmailualan terminologiaa (ihan googletin). Siinä jumbojetti kärsii paino-ongelmista ja oppii jotain tärkeä erilaisuudesta. Vaati leikkisyyttä. Sitä tosiaan on minussa vielä jäljellä. Ehdin jo epäillä.
