Järki ja tunne, viha ja rakkaus paiskaavat kättä

 

Minna Sadeniemi, Miikka Häkkinen, Maaria Koivisto, Teemu Ryhänen, Anna-Liisa Tsokkinen: Viisas mieli – Opas tunnesäätelyvaikeuksista kärsiville

Duodecim 2019. 318 s.

 

Kärsin tunnesäätelyvaikeuksista. Minulle tuottaa hankaluuksia ilmaista mielipiteitäni, ahdistun ja lopulta reagoin kohtuuttomasti. Olen taipuvainen jopa vihaan. Olen raivonnut pyöränsatulassa, autonratissa, koiraa ulkoiluttaessa, maalla, merellä ja ilmassa. Vetäydyn mielelläni syrjään ja pyrin välttelemään ihmiskontakteja. Joku, joka on sattunut olemaan tekemisissä edustusminäni kanssa, voi ihmetellä tuota paljastusta. ”Aina niin rauhallinen ja kaikkien kanssa toimeen tuleva”, on sanottu. Se ei ole koko totuus, ei kumpikaan kuvauksista. Meissä on monta puolta. Tieto siitä on hankala ymmärtää, koska lokerot ovat niin helppoja ja kivoja. Silti oli tarpeen tutustua kirjaan Viisas mieli – Opas tunnesäätelyvaikeuksista kärsiville pelkästään jo työni puolesta, jossa kohtaan ihmisiä päivittäin. Päivystyspoliklinikalla joudun toistuvasti vastaamaan ristiriitatilanteisiin, säätelemään käytöstäni, aistimaan tunnetiloja, olemaan vakuuttava, ymmärtäväinen ja ystävällinen. Tätä saa toteuttaa yhtä lailla kävijäkunnan, kuin työkavereidenkin kanssa. Aina se ei onnistu.

Lukemani oppaan opit perustuvat dialektisen käyttäytymisterapian periaatteisiin ja sen tarkoitus on vahvistaa tunnesäätely- ja ihmissuhdetaitoja. Dialektiikka, DKT, tarkoittaa tilannetta, jossa näennäisesti ristiriidassa olevat asiat ja tavoitteet voivat olla samassa tilassa yhtä aikaa. Vähän niin kuin minä ja minun työni! Dialektiikan käsite tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa keskustelua, tai keskustelu- ja väittelytaitoa. Suora lainaus: Dialektisen filosofian mukaan väitteen ja vastaväitteen kautta on mahdollista päästä uusiin oivalluksiin ja eriävien näkökulmien synteesiin.

 

Terapiamuotona DKT on alun perin amerikkalaisen psykologian professori Marsha Lineanin kehittämä ja siinä sovelletaan dialektisen filosofian lisäksi kognitiivista käyttäytymisterapiaa ja hyväksyvää, tietoista läsnäoloa, eli sitä nykymuodikasta mindfulnessia, joka onkin omien tunnereaktioiden säätelyn perusta. Alun perin terapiamuotoa käytettiin itsetuhoisten ja epävakaasta persoonallisuudesta kärsivien hoitona, mutta tätä nykyä sitä sovelletaan myös lievempiin tunnesäätelyvaikeuksiin, masennukseen, vihanhallintavaikeuksiin, syömishäiriöihin, alkoholi- ja huumeongelmiin, ADHD-oireisiin ja traumaoireiluun. Suomeen sitä ovat olleet tuomassa kirjan kirjoittajista Miikka Häkkinen, Maaria Koivisto, Teemu Ryhänen ja Anna-Liisa Tsokkinen. He ovatkin Suomen johtavia DKT-asiantuntijoita. Suomessa menetelmä on otettu ensimmäisenä käyttöön Jorvin sairaalassa.

 

Opinko kirjasta mitään? Ainakin huomasin, että monessa kohtaa olen jo toiminut Lineanin oppien mukaan. Väitän olevani taitava validoimaan ihmisten tunnetiloja. Validoinnilla tarkoitetaan tunnetilojen ja reaktioiden hyväksymistä. Jos nyt vaikka joku lääkärin vastaanottoa odottava potilas arvostelee laitoksen toimintaa, en tuomitse väitettä, vaan sanon ymmärtäväni sen. Tämä ei tarkoita, että lähtisin samaan kuoroon. Sen sijaan pahoittelin viivytyksiä ja kerron mistä ajan venyminen johtuu. Invalidointi on validoinnin vastakohta – ei saa itkeä, turha pelätä ja sitä rataa. Kuulostaa menneiden aikojen kasvatusmetodilta, tuo invalidointi.

 

Kirjan opeista ihastuin ajatukseen primaari- ja sekundaaritunteista. Jos alkuperäistä tunnetta ei tunnisteta, tilalle tulee sekundaaritunne. Tavallinen tilanne on pettymyksen muuntautuminen vihaksi. Samalla lailla kaikelle naureskelukin voi olla sekundaarireaktio. Siihenhän on sanontakin: ei tiedä itkeäkö vai nauraa. Ennen kuin pistetään vihaksi ja avataan äänijänteitä, pettymys tulisi hyväksyä, sen syitä kannattaisi miettiä, kuten myös sitä, kuinka pettymyksen voisi jatkossa ehkäistä. Tooodella helpommin sanottu kuin tehty! Huomasin sen viimeksi toissa viikonloppuna ja tietenkin töissä. Vastoinkäymiset voi jättää noteeraamatta, muttei se ole fiksua. Sen sijaan ne kannattaa kohdata ja hyväksyä, jonka jälkeen soisi huomion suuntautuvan muualle, mahdollisesti ongelman ratkaisuun. Vaatii harjoitusta. Paljon.

 

Hyvä vinkki on myös tunteiden nimeäminen. Ääneen sanottuna ne yllättävästi laimenevat. Huomattu on. Pitäisi myös päästä eroon arvottamisesta ja tuomitsemisesta. Sen sijaan kannattaa kuvailla. Tästä omakohtaisena ja usein toistuvana esimerkkinä seuraava tilanne. Työpäivä ei ollut paska, vaan potilaita oli liikaa suhteessa henkilökuntaan ja työtehtävät jakautuivat epätasaisesti. Ja vielä yksi niksi, nimittäin merkityksen muuttaminen. Kun jokin asia ottaa toistuvasti päähän, mieti sille uusi merkitys. Jos nyt vaikka kaupan kassa tiuskii ja viskoo ostoksiani keräyslaariin, saatan luulla hänen olevan vihainen ruttuun liimaamastani kooditarrasta, tai sitten hän syystä tai toisesta yksinkertaisesti vain inhoaa minua. Tilanteessa helpottaa ajatella, että ehkäpä joku edellisistä asiakkaista on onnistunut myrkyttää kassan mielentilan antamalla palautetta jostain, johon työntekijä ei voi mitenkään vaikuttaa ja kirsikkana kakkuun kyseenalaistanut ammattitaidonkin. Voi olla, että yritän uuden ajattelutapani ansiosta suhtautua työntekijään suoranaisella lempeydellä.

 

Käyttäytymistiede ja psykologia kiinnostavat. Niitä voisi vaikka opiskella. Toistaiseksi olen vain tyytynyt lukemaan niistä (linkit). Jos tiedät hyviä lukusuosituksia, vinkkaa. Palautettakin saa antaa. En suutu ja jos suutunkin, myönnän sen.

Alice Miller: Lahjakkaan lapsen tragedia ja todellisen itseyden etsintä (WSOY, 1984)

Alice Miller: Alussa oli kasvatus: Kätketty julmuus ja väkivallan juuret (WSOY, 1985) http://www.mikakahkonen.fi/?cat=152

Päivi Nurmi (toim.): Lapsen ja nuoren viha (PS-kustannus, 2013) http://www.mikakahkonen.fi/?cat=150

Joni Martikainen: Älä usko kaikkea mitä ajattelet – Miten, miksi ja milloin aivosi johtavat sinut harhaan (Talouspsykologia JKM Oy, 2012) http://www.mikakahkonen.fi/?cat=157

Joseph Burgo: Narsistit lähelläsi – Tunnista ja toimi oikein (Scanria 2018)