Mia Vänskä: Saattaja
Atena 2011. 308 s.
Vänskää voisi lukea
jatkossakin, totesin juhannuksen alla julkaisemani kirjaesittelyn päätteeksi. Olin
lukenut Mia Vänskän vuonna 2012 ilmestyneen Mustan kuun. Ja tässä sitä
ollaan, terveisiä taas kirjastosta, josta etsin kirjailijan esikoisteoksen Saattaja.
Parisuhdekriisin äärellä
ollaan nytkin. Liljan mies Jokke hyppää vieraissa. Lilja nostaa kenkää, eli
muuttaa kotimaisemiin ja entiseen lapsuudenkotiinsa. Vanha rintamamiestalo on
ehtinyt olla ennen tuota jo hetken aikaa vieraan omistuksessa. Syy, miksi
edellinen omistaja muutti pois jää epäselväksi. Ennättivät remontoidakin.
Paikallisuutisten tiedottamisesta päävastuu on Liljan lapsuudentutulla
Kristiinalla. Kristiina yrittää rajata itsensä otsikoiden ulkopuolelle, mikä ei
tarkkasilmäiseltä Liljalta jää huomaamatta. Kristiinan mies Lasse juo ja hakkaa
vaimoaan. Murheita riittäisi siis ilman kummitteluakin, paitsi ei. Koska genre
on kauhu, sitä on myös luvassa. Liljan kotipihan tuntumassa on tapahtunut
kuolemantapauksia, mikä ei itsessään vielä viittaa paranormaalin puolelle,
ennen kuin itse talossa alkaa tapahtua outoja ilmiöitä. Valot välkkyvät,
ullakolla rasahtelee, unet varoittelevat kellarista. Klassinen peilikohtaus
suihkun jälkeen kuuluu asiaan.
Kaikki on toistaiseksi
selitettävissä järjellä, jopa kellarista löytyvä kissa, sekä vesilätäkkö, joka
pyrkii itsepintaisesti ilmestymään betonilattiaan aina vain takaisin. Lilja
kutsuu paikalle työmiehen, mikä ei kannattaisi. Homma ei mene niin kuin
Strömsössä, ellei sitten Strömsössäkin kummittele. Tarkemmin yksilöimättömiä
tapahtumia (ei paljasteta liikaa) tulee tutkimaan suurin piirtein Liljan
ikäinen, tummatukkainen, ruskeasilmäinen, treenattu, vanhempi konstaapeli
Julius. Te tiedätte yhtälön, mitä miehen ilmestymisestä seuraa. Melkein tekisi
mieli laittaa tähän silmänisku emoji. Mikään kiiltokuvapoika ei ole Juliuskaan.
Miehen menneisyyttä varjostaa traagiset tapahtumat ja turvautuminen pulloon.
Siitä Julius vannoo päässeensä jo eroon. Näissä yhteyksissä vannomisellakin
tuppaa olemaan tietty enteilevä karma. No kuitenkin, jos maallisen puolen
tutkimukset jäävät Juliuksen kontolle, lankeaa loput Liljan tehtäväksi, mikä johtuu
äidin puolelta perimästä. Liljalla on ylimaallisia kykyjä, jotka taloon
yhdistettynä kertautuvat monikertaisiksi. Arvuuttelu voidaan lopettaa. Kerronta
siirtyy yliluonnollisen puolelle. Seuraa ryhdistäytyneitä miehiä (voi olla
oikeastikin), eläviä, kuolleita, levottomia sieluja ja Liljan raskas tehtävä.
Millainen, siitä teidän on itse luettava.
Rohkeasti Vänskä on kastanut
varpaansa ja pulahtanut lopulta kokonaan kauhun vietäväksi. Vertaus sopii
tarinan kellariin ja siihen lätäkköön. Arvostan. Mukana on tietysti myös pienen
paikkakunnan henkilökemiaa, annos nostalgiaa, luopumisen käsittelyä ja
ihmissuhteita. Niin ja rintamamiestaloissa on oikeastikin magiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti