Samuli Antila:
Marrassäkeet
Osuuskumma 2023. 269 s.
Eletään vuotta 1731.Velkojiaan
pakeneva pappi Isak ottaa vastaan työtarjouksen pienestä Taraksen kylästä. Kylä
sijaitsee Vääksyn kuninkaanmailla Tammerkosken kartanon omistamassa korvessa.
Leskirouva Amanda suree miehensä kuolemaa ja on saanut isänsä puodin
taakakseen. Lisämurhetta aiheuttaa Antin, hänen sotilaspoikansa, katoaminen
Olavinlinnan komennuksella. Isak ja Amanda kohtaavat kievarin kulmilla, tekevät
toisiinsa vaikutuksen ja päätyvät myöhemmin yhteen. Kun Amanda saa kuulla vielä
ilouutisen hänen poikansa löytymisestä ja vieläpä elävien kirjoissa, ei voisi
enää parempaa toivoa. Pojan löytyminen on Maaria unenpuhujan ansiota. Maarialla
on kyseenalainen maine. Puhuu useampaa kieltä ja osaa kirjoittaakin, mikä sotii
hänen yleistä olemustaan vastaan. Yleisellä olemuksella tarkoitetaan vaatimatonta
kerjäläisen vaatteisiin pukeutumista. Noita-korttiakin on vilauteltu.
Yhteiselon auvoa ei riitä
alkua pidemmälle, kun meno muuttuu jo kummaksi. Tapahtumat kietoutuvat kylän
ympärille. Luvassa on unia kuolleista lähimmäisistä, unihalvauksia, erikoisia
näkyjä ja ääniä, joista osan haluaisi niin mielellään laittaa vaikka paloviinan
piikkiin, kunnes alkaa tapahtua outoja sairastumisia, kuolemantapauksia ja
selittämättömiä toipumisia. Lieneekö ruttoa, vaiko pelkkä iso väärinkäsitys? Niin
tai näin, Isakin seurakunta uhkaa pienentyä olemattomiin. Niin kuin tuo Herran
palvelija onkin vannonut Raamatun sanaan, on hänen taivuttava harkitsemaan jopa
pakanallisia manöövereitä.
Samuli Antilan romaanin
Marrassäkeet ehdoton vahvuus on Ruotsin vallan alla olevan korpi-Suomen
ajankuva. Hanskassa on yhtä lailla miljöönkuvaus, kuin puhekielikin, siinä
missä henkilöhahmojen ajatusmaailma, ruoka- ja juomakulttuuri, kuin pukeutuminenkin.
Mennyt aika soluttautuu jopa kieliasuun ja lauserakenteisiin. Joskus on tullut
kahlattua vanhoja klassikoita, joiden esitystapa on vaatinut isompaa tai vieläkin
isompaa pinnistelyä, ennen kuin tavaamiseni on alkanut sujua. Tässä oli alkuun
vähän samoja fiiliksiä. Silti uteliaisuutta riitti loppuun saakka. Palkittiinko
sitten uteliaisuus? No, ihan kaikkea Antila ei kirjoita auki, tärkeimpänä se
itse Paha. Mistä se tulee, missä se lymyilee ja miten se nappaa valtaansa? Se
on kuin maaperässä elävä hermomyrkky. Odottaa vain sopivaa tartuntapintaa.
Vaikkapa ensi yön unia.
Kirjan lievelehden mukaan
alkujaan tamperelainen Samuli Antila asuu Helsingissä ja työskentelee
majoitusalalla. Aikaisemmin häneltä on ilmestynyt useita novelleja ja romaaneja,
joista olen lukenut vuonna 2020 Osuuskumman julkaiseman romaanin Rojuhauta, sekä
kauhuantologiasta Kilkinkuoret ja muita äyriäiskauhukertomuksia (Nysalor,
2022) löytyvän novellin Maanalaiset. Linkki antologian arvioon. Nyt
lukemani kirjan lainasin kirjastosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti