maanantai 11. joulukuuta 2023

Kaarina Griffithsin Meren syliin - Englannin rannikkokylän mystiikkaa ja tenho viehättää

 

Kaarina Griffiths: Meren syliin

Otava 2023. 399 s.

 


Kaarina Griffithsin jännitysromaani Meren syliin aloittaa Cornwall-mysteeriksi nimetyn sarjan tarinalla, jossa pienen englantilaisen merenrantakylän pubin tarjoilija katoaa ja jonka ruumis löytyy myöhemmin koristeltuna merenneidoksi. Koristelulla on iso merkitys St Serenen -kylän asukkaille. Paikkakunnalla elää legenda kauniista tuntemattomasta naisesta, joka ilmestyi kirkkoon ja rakastui kirkkoherraan, joka pian tuon kohtaamisen jälkeen katosi. Uskomus merenneidosta ja syvyyksiin uponneesta kirkkoherrasta elää sitkeään.

Poliisit, heidän etunenässään puutarhanhoitoa ja Digestive keksejä rakastava rikostarkastaja Paul Digginsin alkaa tutkia juttua, heti kun vain saa päivän keksiannoksensa. Ilman keksejä Diggins ei yksinkertaisesti pysty toimimaan, mikä kelpaa laitoksella hyvässä mielessä pilailunaiheena. Tuekseen rikostarkastaja saa suomalaisen kriminaalipsykologi ja profiloija Antti Honkasen, vaikkei Diggins alkuun niin välittäisikään. Miehet ovat jo kaksi vuotta aikaisemmin tavanneet vähän samoissa merkeissä, kun paikkakunnalla katosi nainen ja Honkanen oli jopa päätyä epäiltyjen joukkoon. Miehet pääsivät torautumaan. Honkanen saattaa olla joidenkin makuun turhan kukkomainen. James Bondia muistuttava konsultti asuttaa ja ylläpitää hulppeaa Trennan kartanoa, surffaa ja ajaa klassikkourheiluautoilla.

Tarjoilijan katoamisen aikoihin merenrantakylään saapuu suomalainen kuvataiteilija Kaisla Aalto, tavoitteenaan inspiroitua merenrantamaisemista. Kyläyhteisö ottaa hänet vastaan avosylin. Erityisen hyvin hän tutustuu pakistanilaistaustaiseen Evening Starin toimittaja Emmy Pateliin, joka on tullut tekemään katoamistapauksesta juttua. Naisten välillä synkkaa heti, eikä Aalto voi sallia toimittajan majoittua hotelliin, vaan vaatii tätä mökkiseurakseen. Ei aikaakaan, kun naiset saavat huomata joutuneensa vainotuksi. Se ei voi johtua pelkästään tiettyjen kyläläisten ahdasmielisyydestä seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Vaikuttaa pahasti siltä, että naiset ovat pääsemässä murhaajan jäljille poliiseja nopeammin ja siitähän ei seuraa mitään hyvää.

Se itse juonesta ja perusajatuksesta. Sananen miljööstä. St Serenen kylä sijaitsee lähellä Penmeren lahtea, joka on tunnettu luolistaan. Niihin sanotaan merirosvojen aikoinaan kätkeneen ryöstösaaliitaan. Mikään minun esittämäni kuvaus ei antaisi oikeutta muulle maisemalle. Kaikki, jotka ovat katsoneet englantilaisia maaseudulle ja varsinkin rannikolle sijoitettu televisiosarjoja, voivat kuvitella mitä tältä romaanilta voi odottaa. Se täyttää odotukset.

Tarinan kyläyhteisö on kokoonsa nähden runsas ja värikäs. On taideyhteisöä, elämäntapakommuunia, kalastajakulttuuria, uskonnollista ääriajattelua ja sosiaalisen kanssakäynnin ristivetoa. Epäiltyjä piisaa, niin kuin whodoneit-dekkariin kuuluukin. Mielellään en lähtisi arvostelemaan teosta mistään. Muutenkin, vaikkapa ”liian vähän versus liikaa” -tuijottaminen on turhaa, koska näissä asioissa mielipiteet menevät usein ristiin. Ai usein? Mieluummin aina. Teos on itsessään aina täydellinen ja valmis. Vain painotukset vaihtelevat. Saa väittää toki vastaan. Meren syliin -romaanin painotus on ihmissuhteissa ja ympäristössä, mistä tulikin mieleeni, että on kirjalla myös sanoma ja kantava teema: luonnon- ja vielä tarkemmin merensuojelu.

Lievetekstin mukaan Kaarina Criffiths on Cornwallissa asuva terapeutti ja toimittaja, jonka perheeseen kuuluu brittimiehen lisäksi löytökoira ja eläkeläishevonen. Kustantaja Otavan sivujen mukaan häneltä on ilmestynyt aikaisemmin romaanit Punainen piru ja musta enkeli (2018 Lind & co), Trennan sokkelo (2020 Taika Tales) ja Murha tunturissa (2021 Lind & co) Paikallistuntemus yhdistettynä terapeuttitaustaan antaa luvan odottaa häneltä vielä vaikka mitä. Siinä missä Satu Rämön hihasta löytyy jokerina Islanti ja Vera Valalta Italia, löytyy Kaarina Criffithsiltä Englanti.

Kirja oli toinen Suomen Suuren Kirjakerhon kuukauden kirjoista. Sain sen luettavakseni puolisoltani, heti kun hän lukenut sen ensin. Ja se piti vielä sanoa, että kirja sisältää erinomaisen määritelmän kalsarikännistä. Kotisohvalla kalsarisillaan vedetyt kännit rinnastetaan meditaatiomuodoksi. No, ovathan ne sitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti