Iiro Meriläinen: Yön
demoni
Kirjokansi 2025. 299 s.
Joensuulaislieksalaisen
opettajakirjailija Iiro Meriläisen luomistyön ilo ja ennakkoluulottomuus ei anna
merkkejä laantumisestaan, jos on uskominen hänen viimeisintä
tekstinkäsittelyohjelman lopputuotetta. Vuonna 2023 kirjan muotoon inkarnoituneet
hevitrillerit Pedon merkit ja Paha kolminaisuus saavat jatkoa
kauppanimellä Yön demoni. Meno jatkuu levottomampana kuin koskaan.
Aikaisemmille lukijoille tuttu hevitrio Shemeikka, Musa ja Jyvis ryhtyvät
levyntekoon lieksalaisella huippustudiolla. Studioaika maksaa maltaita. Maltaita
menee muutenkin. Musa saa kuningasidean lainata rahaa venäläiseltä
pikkumafiosolta ajatuksella, ettei luottoa tarvitse maksaa takaisin. Poliisissa
työskentelevän puolisonsa Tytin kautta hänellä on varma tieto
poliisioperaatiosta. Roisto aiotaan napata virkavallan haaviin, eikä tämä
pääsisi kaltereiden takaa perimään saataviaan. Näinhän ei käy, vaan poliiseilla
on isompi kiho näköpiirissään ja pikkumafioso saa jäädä toistaiseksi vapaaksi.
Tuon kihon tiedetään tulleen Suomen puolelle. Jotain on kaupan. Jotain
sellaista, joka vaarantaa valtakunnallisen turvallisuuden.
Kirjailijan
ennakkoluulottomuudesta kertoo juonilinjojen ja henkilöiden määrä. Jälkimmäisen
suhteen olen itsekin kunnostautunut ja onnistunut sotkemaan joidenkin lukijaparkojen
päänupin. Meriläinen ei mene samaan vipuun, vaan on listannut kirjan alkuun
henkilöluettelon, dramatis personaen. Melkein voin aistia hänen
ajatuksensa kirjoitusprosessin aikana. Voisikohan tässä olla juonilinja, jossa…
no, mikä ettei. Tähän tarvitaan… no, laitetaan se tähän. Ja siellähän ne ovat
kaikki mukana. Tai mistäs minä tiedän. Loppusanoissaan Meriläinen raottaa prosessia
ja mainitsee juonikuvioiden menneen moneen kertaan uusiksi. Rahtialus katkaisee
merikaapelin. Gps- ja dataverkkoa häiritään. Jotain luvatonta on siirtymässä
rajan yli idästä. Venäläiset suunnittelevat merkittäviä kauppoja Suomen
maaperällä. Mystistä sinistä valoa hohtava jambiya tikari liittyy jotenkin tapahtumiin.
Venäläiset onnistuvat suututtamaan kolme jälkitraumaattisista stressioireista
kärsivää lieksalaista rambontekelettä ja saavat heidät peräänsä. Jotain
mystistä vapautuu biisiin upotetun loitsun vaikutuksesta. Supon terrorismiyksikön
johtaja Elina Kaarnivirta päätyy maakuntamatkalle Joensuuhun. Aikaisemmista
romaaneista tutut poliisit Rajakorpi ja Polanen saavat aiheen käydä Lieksassa
kahvilla ja Lieksan Alkon myyjä Malla syyn huolestua entisestä heilastaan
Shemeikasta. Tulikohan kaikki? Ainakin tärkeimmät.
Kohtaukset vaihtuvat terävillä
leikkauksilla kesken lukujen, mikä nyt sopii heviteemaan. Teoksen tempo on yli 150
iskua minuutissa. Kirjan tilannekomiikka on kohdillaan (tai kohillaan. Karsastan
d-kirjainta murretaustani vuoksi). Toiston käyttäminen toimii ainakin
äänitysstudion etsinnöissä. Tietoliikenteen häirintään liittyvä faktatieto on
uskottavaa. Laitimmaisetkin juonilinjat solmitaan lopuksi. Tosin mörkö taitaa
jatkaa elämistään Itä-Suomen metsämailla. Eihän niitä piruja saa kukaan kiinni.
Opin uuttakin. Selvitin sanan afrodisiaakki merkityksen. Hakukone
tarjosi linkkejä mielenkiintoisille kaupallisille sivuille. Saatan palata
niille. Nyt tiedän myös mitä lyhenne EMP tarkoittaa. Semibuddhalaisesti ilmaistuna
Yön demoni ei ole kertomakirjallisuutena hyvä, eikä huono. Se vain on.
Suomennan ajatukseni. Meriläistä jo aikaisemmin lukeneena tiesin mitä odottaa
ja mitä olla odottamatta. Näin ajateltuna kirjailijan taidonnäyte osuu
häränsilmään. Mitä odotin, sitä sain. Ja vielä, koko kirjasarjan kannet ovat oikeasti
aivan upeita.
Kirja on täysihintainen ostos
suoraan kustantajalta toiselta puolelta Pielisjokea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti