Kaarina Griffiths:
Tuulisolmut
Otava 2025. 399 s.
(Arvostelukappale)
Tapahtumapaikkojen
aitiopaikalla asustelevan suomalaiskirjailija Kaarina Griffithsin Cornwall-
mysteerisarja on edennyt tasaisella vuosi per teos vauhdilla kolmanteen osaan Tuulisolmut.
Teosten taika säilyy ja miksei säilyisi. Tienoo vaikuttaa loputtomalta
paikallisten legendojen ja kansanuskomusten tyyssijalta. Tällä kertaa Griffiths
tutustuttaa lukijat Boscastleen, joka tunnetaan Britannian kuuluisimpana
noitakylänä. Kylässä sijaitsee noitamuseo, muutamia taikapuoteja ja sen hautausmaan
ulkopuolelta voi löytää noitavainoissa teloitetun Joan Wytten haudan. Kun vielä
paikkakunnalla kerrotaan legendaa tuulisolmusta, josta kirjan nimikin juontuu, niin
johan on ihme, jos ei näillä tarpeilla saada vetävää jännitysromaania
aikaiseksi.
Tällä kertaa tarina alkaa
äitinsä menettäneen ja sukujuuriaan selvittäneen Ann Hudkinsonin näkökulmasta.
Sairaanhoitajaksi kouluttautunut Ann jäljittää esiäitejään Boscastlen kylään ja
ihastuu paikkakunnan ympäristöaktivisteihin, jotka ylläpitävät itsestään myös
noidan statusta. Ann haluaa olla yksi heistä ja perehtyy
luonnonparannustaitoihin. Vastakkainasettelua saadaan kyläyhteisössä vaikuttavasta
True men -ryhmittymästä, joka toteuttaa itseään ammuskelemalla Minsterin kartanon
metsässä kettuja, vihaamalla naisia ja vainoamalla noitia. Sen kaiken he
tekevät Minsterin kartanon omistajan Alex Cadocin siunauksella. Kun Ann osuu
merilevänhakureissullaan joen mudasta erottuvaan ruumiiseen, tulee hän vedettyä
epäilysten verkkoon, joka on äityvä moderniksi noitavainoksi. Sitä selvittävät sarjan
vakio poliisihahmot rikostarkastaja Paul Digginsin johdolla.
Pubielämää, karnevaaleja,
esihistoriallisia uhrauspaikkoja, legenda valkoisesta naisesta, noidan
haudanryöstö, silmäkulmassa esiintyviä varjoja ja näkyjä. Miltäs kuulostaa?
Kirja sisältää sopivasti magiaa, kuitenkin niin, ettei se karkota realistisen
kerronnan ystäviä. Samaa hillittyä aineksien käyttöä kirjailija noudattaa
rikosten ja väkivallan kuvauksessa. Keskiössä on kylän sosiaalinen elämä ja
siinä esiintyvät ristivedot. Oman roolinsa saa paikalliskulttuuri, joka toimii
lukijalle lähes matkailumainoksena. Oikeastaan reissuja järjestetäänkin
Cornwalliin, selviää kirjailijan Facebook-profiilista. Meille, joiden aika ja
rahavarannot eivät riitä paikanpäälle matkustamiseen, tuo lohtua Griffithsin
runsas somepostailu ja kuvien jakaminen Instagramissa. Jotenkin vain olen
päätynyt lukemaan Cornwall-mysteerejä ja vieläpä kirjoittelemaan näistä
blogissa. Onkohan tässä takana jokin loitsu? Sarjan aikaisemmat osat ovat Meren syliin (2023) ja Lintumies (2024).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti