Facebookin
Dekkariryhmässä oli joitain päiviä sitten keskustelunaloitus, jossa toivottiin
lukuvihjeitä kirjoista, joista puuttuvat otsikoinnin mukaiset rakkauslätinät ja
rakastelukohtaukset. Ryhmän jäsen oli kyllästynyt niihin ja harmitteli, ettei
äänikirjoissa ollut mahdollisuutta hypätä kohtausten yli. Aloin miettiä tuon
kaltaisten hellyydenosoitusten tarpeellisuutta kirjoissa itsekin. Aihetta voisi
käsitellä laajemminkin, mutta vastaan tylsästi joo ja ei. Tarvitaan ja ei
tarvita. Rakkauslätinöitten suhteen olen samoilla linjoilla, vaikka
kiintymyssuhteet ja niiden häiriintyminen ovatkin tarinan alulle panevia
moottoreita. Vanha kunnon kolmiodraama. Mustasukkaisuutta, vihaa,
näyttämisenhalua, kostontahtoa.
Ei tietenkään pidä jäädä
räpyttelemään ripsiä ja luomaan liian pitkiä katseita, ellei sillä oikeasti ole
tapahtumia eteenpäin vievää tai juonen kaarta päättävää merkitystä. Tarkoitan
loppuratkaisua. Harvoin on. Sitä kautta on kuitenkin mahdollista kertoa jotain
henkilöhahmoista, antaa vihjeitä heidän motiiveistaan ja heikkouksistaan. Jos
oikein hyvin käy, heidän tilanteeseen voi lukijana jopa samaistua. Itse tai
joku lähipiiristä voi olla kokenut jotain samaa tai henkilöhahmojen
suhdekiemuroista on saattanut haaveilla salaa. Antaa tulla tunnustuksia!
Alun alkaen muuten
hakeuduin koulupoikana kirjallisuuden pariin tirkistelyn halusta ja
uteliaisuudesta. Vitsikirjojen tuhmat vitsit toimivat sisäänheittomatskuna. Aikuisille
suunnattujen romaanien seksikohtauksissa oli imua ja nyt tarkoitan niiden
vaikutusta lukuhaluihin. Puberteettia lähestyvän pojan hormonit lähtivät hyrräämään.
Sittemmin olen myös itse kirjoittanut lemmenkohtauksia tuotantooni.
Varoittelinkin tästä jo tuossa mainitussa Dekkariryhmän keskustelussa, ettei
nyt vain kukaan erehtyisi lukemaan vaikkapa jännitysromaanejani Pimeimmät
tunnit, Luonnollinen kuolema ja Kroonikko. Niissä nimittäin kainosti
ilmaistuna tehdään sitä. Kerronko sivut?
Käyn seuraavassa läpi
kirjojeni seksikohtaukset, jos niitä vain on ja perustelen ne. Ne eivät ole
itsetarkoituksellisia, vaan niillä on oikeasti tarinaa ja juonta eteenpäin
vievä funktio. Tämä saattaa kuulostaa juoruilulta, mutta onneksi kohteena on
kuvitteelliset ihmiset ja tapahtumat. Sisältää juonipaljastuksia, pitää vielä
sanoa. Mitä mieltä muuten olette, onko rakastumisprosessin kuvaaminen pitkän
kaavan mukaan tarpeellista? Entäpä nämä hekuman huipentumat eli lemmenleikit?
Keskeyttävätkö ne ikävästi itse juonenkulun, vähän kuten pitkälliset
monieräiset tappelunnujakat ja takaa-ajokohtaukset? Viimeksi mainitulla tarkoitan
kohtausta, jossa henkilö x yrittää saada henkilöä y kiinni.
Väärin voitettu (BoD
2008, 2013)
Ei seksiä, mutta jotain
saattaa vilahtaa, kun miehet potkii pyyhe päällä palloa. Tämä palloista
mieltyneille vinkiksi.
Testinuket (omakustanne
2009, 2013. Äänikirja: SAGA Egmont 2020)
Kirjan päähenkilö
lääkintävahtimestari Ilpo on hairahtunut apulaislääkäri Kristaan ja päätynyt
pikkujoulujen päätteeksi samaan taksiin ja tämän huoneistoon. Käry kävi ja erohan
siitä koitui vakituisen naisystävän kanssa. Myöhemmin Ilpo tapaa Kristan
ensihoitopäivillä hotellin käytävän päätysohvalta, jossa tällä on herkkä hetki kirurgian
poliklinikan lääkintävahtimestarin kanssa. Konflikti valmis. Turpakäräjiksihän
se menee.
Pimeimmät tunnit
(Myllylahti 2013. Äänikirja SAGA: Egmont 2020)
Tätä älä todellakaan lue,
jos aiot tarttua tuohon kirjaan. Sisältää oleellista tietoa synkkien
tapahtumien alulle panevasta voimasta. Päivystyspolilla työskentelevä Salla
elää poikansa Lukan kanssa kahdestaan. Hän päätyi miehensä kanssa eroon pian
pojan syntymän jälkeen. Sitä edelsi sairastumisen synnytyksen jälkeiseen
masennukseen ja lääkkeiden ja alkoholin väärinkäyttöön. Hänen elämässään oli lyhyt pimeä hetki,
jolloin hän päätyi päivystyksen kautta putkaan. Samana yönä hän ajautui vieraan
miehen mukaan. Selvä raiskaus, Sallahan oli lähes tiedottomassa tilassa. Silti
Salla saa kantaa erehdyksestä aiheutuneet seuraamukset. Myös tuon miehen
puolisolla oli vakavia mielenterveyden ongelmia, joita tuo episodi vain
pahensi. Tämä liittyy juoneen oleellisesti.
Luonnollinen kuolema
(Myllylahti 2016. Äänikirja: SAGA Egmont 2020)
Päivystyspolilla
työskentelevän Susannan mies Sauli on kuollut edellisenä talvena. Susanna ei
oikein pääse miehestä eroon, vaikka he olivat jo eronneet ja miehellä oli paha
alkoholiongelma. Uuden ihmissuhteen kehittely tuottaa ongelmia. Susanna tapaa
sairaalassa kouluaikaisen ihastuksensa Rekon ja päätyy tämän kämpille.
Rakastelu keskeytyy mielikuvaan exästä ja Susanna pakenee Rekon luota. Toisella
yrityksellä Susanna vie lemmenhetken maaliin. Tavallaan hän käyttää seksiä
Rekon kanssa irtautumisriittinä. Hän jopa näkee entisen miehensä suorituksen aikana
silmissään, kunnes Sauli katoaa ja hän voi edetä elämässään.
Kroonikko (Myllylahti
2018. Äänikirja: SAGA Egmont 2020)
Heti kirjan alkupuolella
sairaalapomo vie nuoren lähettinaisen sairaalan autiolle osastolle. Heidän on
aikomus harrastaa siellä seksiä, joka tosin keskeytyy alkutekijöihinsä, kun
sairaalapomo murhataan. Tuon jälkeen ollaan pitkään siinä uskossa, että
murhaaja hoitelee sairaalapomon alulle paneman homman loppuun. Tässä kohtaa
pitää sanoa, että seksuaalinen väkivalta ei ole seksiä, vaan väkivaltaa, vaikka
kohtaukseksi päätyykin. En kuitenkaan näytä tapahtumaa, vaan jätän sen lukijan
mielikuvituksen varaan. Tunnetusti se voi tarjota mitä vain. Kirjassa
mainitaan myös toinen seksiin pakottaminen, joka tapahtuu mielisairaalan
suljetulla osastolla ja kohteena on nuori mies. Nyt jälkikäteen ajateltuna,
olisin mieluummin jättänyt nuo juonenkulut kirjoittamatta ja sensuroisin
itseäni. Ei enää tällaista koskaan.
Dekkari (Myllylahti 2022)
Tämä toistaiseksi
viimeisin julkaistu jännitysromaanini on Väärin voitetun lisäksi luultavasti
kiltein kirjani, vaikka murhia tapahtuukin. Ei seksiä, mikä muuten saattaa olla
yksi juurisyy, jonka vuoksi päähenkilö Kari Jontkan latvassa heittää. On se
kuitenkin useimmille meistä oleellinen osa ihmisyyttä. Onneksi tuo kovan onnen
rikostutkija löytää kivan ihmissuhteen ja lukija voi vain kuvitella, mitä
viimeisen sivun jälkeen tapahtuu. Paitsi ei työaikana, tämä jo kirjan
lukeneille silmän iskuna. Ai niin, onhan kirjan pääpahiksella lääkäri Neea
Blombergilla alistava seksisuhde hänen oikeana kätenään toimivaan
hoitajamieheen. Mieshoitajaa esineellistetäänkin sitten ihan huolella, jonka
vuoksi häntä ei koko tarinan aikana puhutella edes nimellä. Voe poekaparka!
Lemmentäyteistä alkanutta vuotta, vaikka fiktiona!
t. Mika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti