Kaksi vuotta sitten 9.9.2024 nousin
kasitalon viidenteen kerrokseen ja aloitin perehtymiseni työsuojelun ihmeelliseen
maailmaan. Taakse jäi Yhteispäivystyksen elämänmakuinen akuuttityö ja joukko
tärkeiksi käyneitä työkavereita. Oikeastaan heidän tärkeys selvisi vasta myöhemmin,
kun en enää ollutkaan yksi heistä, ainakaan samalla tavalla kuin aikaisemmin.
Älytöntä huomata, miten usein arvostaa tällaisiakin asioita vasta jälkikäteen.
Kuherruskuukaudet ovat
nyt takana ja nykytyön todellinen luonne on alkanut paljastua kaikkine
toisteisuuksineen ja vaihtelevuuksineen. On hyvää ja on huonoa. Luultavasti
tätäkin tulen todella arvostamaan vasta sitten, kun olen siirtynyt eteenpäin, minne
sitten suuntaankaan. Hyvää tässä on ehdottomasti mahdollisuudet vaikuttaa omaan
työaikaan ja paljolti työn sisältöönkin. Sovin asioita ja järjestelen itse
kalenteriani. Viikonloput ja arkipyhät ovat vapaita. Ihan kiva, tosin enemmän
tätä olisi kaivannut silloin, kun tytöt olivat vielä pieniä ja kotona.
Samoin loma-ajat ovat
sovittavissa lähimpien oman toimialueen kollegoiden kanssa. Kolmehan meitä
tässä terveyspalveluiden toimialueella on ja he ovatkin tulleet kaikkein
lähimmiksi työkavereiksi. Hyvää on myös kaiken uuden oppiminen ja haasteet
selvittää monen sortin työsuojelukysymyksiä. Varsinkin kun niistä haasteista
selviää.
Yli 28 vuoden
käytännönläheisen työn jälkeen vaatii asennetta innostua vaikkapa
kemikaaliluetteloista tai yhteistyöpalavereista. Isoa osaa tehtävistä voi
luokitella jopa tylsäksi. Kokonaisia työpäiviä voi mennä niin, etten tapaa
ensimmäistäkään ihmistä livenä, vaan pelkästään pallukkoina Teamsissä. Tai
sitten soitan tai ylläpidän kirjeenvaihtoa sähköpostilla ja Teams-viesteillä.
Vaikka oman toimialueen
valtuutetut ovat lähimpiä, saattaa heidänkin kanssa kulua päiväkausia, etten
ole missään yhteydessä, kaikista muista valtuutetuista ja
työsuojeluasiantuntijasta puhumattakaan. Tunnistan itsessäni eristäytymisen
tuntemuksia. Hyvä etten käy vainoharhaiseksi tyyliin: jossain tapahtuu jotain,
josta vain minä jään paitsi. Tätä tosin taisin rukoilla kaikkein
epätoivoisimmissa hetkissä päivystyksessä, kun ihmispaljous ja loputtomat
vaatimukset painoivat hartioita. Etätyö, jota tämä paljolti on, on todellakin kaksiteräinen
miekka.
Päivätyön myötä en ole
vieläkään saanut vapaa-ajankäyttöäni hallintaan. Jos aikaisemmin työajat olivat
epäsäännöllisiä, oli tärkeimmät aktiviteettini eli kirjoittaminen ja
liikkuminen säännöllisiä. Nyt se on toisin päin, liikuskelen ja kirjoittelen
satunnaisesti ja aivan liian vähän. On liian helppoa upota illalla sohvan
nurkkaan suoratoistopalveluiden pariin. Tyytymättömyys taitaa olla ikuista.
Kerroin 23.8.2024 työpäiväni sisällöstä päivystyksessä. Pääset lukemaan sen
tästä. Listaan alle yhden työpäiväni sisällön nykyään. On vähän eroa. Voit vertailla,
kummasta irtoaisi sinun mielestäsi enemmän työniloa.
Työsuojelupäivä
·
Katson edellisen vuorokauden
vaaratilanneilmoitukset ja tarvittaessa olen yhteydessä yksikköihin. Katson,
onko aikaisemmat vaaratilanneilmoitukset käsitelty ja onko niissä löydetty
korjaavia toimenpiteitä.
·
Osallistun 24/7 -akuuttikeskuksen
aamupalaveriin Teamsin kautta etänä.
·
Laitan työntekijälle sähköpostia. Vastaan
hänen aikaisemmin esittämään kysymykseen.
·
Yksikön riskiarvion tarkistus ja
tarvittaessa korjausehdotukset.
·
Valmistautuminen tulevaan työterveyshuollon
yhteistyöpalaveriin, johon osallistuu työterveyden ja minun lisäkseni myös
kohdeyksikön osastonhoitaja. Valmistautuminen tarkoittaa riskiarvion
tarkastusta, vaaratilanneilmoitusten kokoamista, henkilöstökyselyn sisällön
läpikäyntiä ja muita ajankohtaisia asioita.
·
Puhelu työterveyshoitajalta.
·
Teams-viestittelyä valtuutettukollegan
kanssa.
·
Kemikaalirekisteriasiaa.
·
Palaveri koskien työterveyshuollon mennyttä
ja tulevaa toimintasuunnitelmaa.
·
Seuraavan päivän kalenteriohjelman
tarkistus ja tarvittaessa varautuminen. Yleensä olen jo tässä vaiheessa tehnyt
tarvittavan taustatyön. Kotiläksyt tehty.
· Käytetyn työajan tilastointi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti