Kuukausi 1.
Pauliina Vanhatalo
Kynnys kerrallaan – Luova prosessi kirjoittamisen haaveesta tekstin hyvästelyyn
Luet oppimispäiväkirjaani,
jonka laitan tarkoituksella kaiken kansan nähtäväksi, koska kuvittelen sen
toimivan kannustimena itselleni. Materiaalinani toimii Päivi Koiviston ja Sinikka
Vuolan kirjoitusopas Kirjoita vuosi – 12 matkaa kirjoittamisen taitoon. Jakoani
ei ole tarkoitettu markkinointitarkoitukseen. Ensimmäisen kuukauden
opastuksesta vastaa kirjailija kääntäjä kirjallisuuden opettaja Pauliina
Vanhatalo, joka on itse julkaissut 12 romaania, niistä puolet kirjailijanimellä
Veera Vaahtera. Vapaaksi kirjailijaksi hän on jäänyt 2005 Jyväskylän avoimesta yliopistosta,
jossa hän opetti luonnollisestikin kirjoittamista. Koulutukseltaan hän on
filosofian maisteri ja pääaineena hänellä oli luova kirjoittaminen. Nämä
selviävät varmasta lähteestä, netistä. Hyvissä käsissä ollaan siis. Mutta
olinko liian iso haaste opettajalle?
Homma lähti hienosti
liikkeelle. Nautin käyttää Vanhatalon ohjattuja ajatuksenvirran aloituksia, jopa niin
pitkälle, että jatkoin ajatuksenvirtaharjoitusta vähän yliajallekin. Viihdyin siinä. Kun tuli
aika siirtyä eteenpäin ja alkaa työstää aikaan saamaani tekstiä, kartoittaa
materiaalia ja kiteyttää sen ydinajatusta, huomasin pettyväni. Ai työstää mitä
tekstiä? Oikeasti, tuottamassani vapaassa ajatuksenvirrassa ei ollut järjen
häivää. Ehkä sieltä saisi lohkottua joitain ”nasevia” ajatelmia, joista saisi
hienon, tai muka hienon jaon someen. Pistän tähän pari esimerkkiä:
”Lämmittelystä: Onko niin
kirjoittamisenkin suhteen, että vanhetessani lämmittely korostuu? Liikkumisen
suhteen niin ainakin on.”
” Voikohan kirjoittamalla
kierrellä kirjoittamista? Kirjoitan kaikkea muuta, paitsi sitä mitä haluaisin.”
”Ei paineita, ei
tavoitteita, ei järkeä.”
”Kymmenen pientä sanaa,
eikä yksikään selvinnyt.”
”Ja minun vapaata
ajatuksenvirtaahan ei valjasteta!”
Ohjatun ajatuksenvirran
perusteella olisi pitänyt alkaa miettiä lopputuotetta, mihin kaikkeen sisältö
venyisi. No, blogitekstiähän aioin jo alun perin kirjoittaa, joten se nyt oli
luontevin kohde. Vanhatalo ohjaa laatimaan työkalenterin ja esittää sellaiselle malleja. Huomasin ahdistuvani
ajatuksesta. Mulle tuli joskus Juoksija-lehti, jossa saattoi olla vähän samaan
tyyliin esitetty harjoituskalenteri. En koskaan oppinut noudattamaan niitä,
vaan sen sijaan kävin säännöllisesti lenkillä – joskus vähän kauempana, joskus
lähempänä, joskus reippaampaan tahtiin, joskus verkkaisemmin. Lopputulokseni
juoksin 11 maratonia. Paras aika taisi olla jotain 3h 39 min. Tietysti voi
leikitellä sillä ajatuksella, että olisinko tarkalla harjoituskaavalla juossut
tuplat enemmän ja entistä nopeammin. Sama logiikka kirjoittamisen suhteen.
Menestyisinkö tarkalla kalenteroinnilla ja systemaattisemmalla etenemisellä
entistä paremmin? Toisaalta, tätä kirjoittaessa olen päivän 10 kohdalla, jonka
kalenteriohje kuuluu sanatarkkaan, blogimerkinnän käsittelemien kysymysten
hahmottelu. Voisihan tämä sellaisenakin mennä. Ehkäpä etenen nyt niin, että
luen kaikessa rauhassa Vanhatalon osuuden loppuun ja irrotan siitä
tarpeelliseksi katsomani kylkipalat ja teen sen hampaista kaulakorun.
Toki kalenteri on ollut
käytössäni, vaikkakin päässäni. Ainakin rytmitys. Tuottoisimpana kautenani rytmitin lenkillä
käynnin ja kirjoittamisen niin. että joka toinen päivä kirjoitin, joka toinen
päivä kävin lenkillä. Hahmottelu, luonnostelu ja lähdemateriaalin keruu
lomittui raakatekstin työstämisen joukkoon. Surullista, että kuvaan näköjään kirjoittamistani
menneessä aikamuodossa. Loput Vanhatalon ohjeista, aina tekstin luettamisesta
ja uudelleen kirjoittamisesta alkaen on tullut koettua. Testilukijoinani,
joiden käytön Vanhatalo ottaa esille, on ollut tuttuja lukuharrastajia ja
ammattilaisia arvostelupalveluista. Heistä on sekä hyviä, että huonoja
kokemuksia. Ammattilaisen sanat ovat onnistuneet pahimmillaan lannistamaan.
Toisaalta sama ihminen on antanut kenties tärkeimmät opit matkan varrella.
Kuukauden paras anti on
se, että kirjoitusrupeamani ovat säännöllistyneet. Ajankäytössä kannustavin
huomio on lyhyenkin ajan hyöty. Jopa 20
minuuttia päivässä riittää, voisi mainostaa ostoskanavatyyliin. Tämä tuli
huomatuksi, ajatuksenvirtaharjoituksen yhteydessä. Vaikkei siis sisällössä
ollut juurikaan järkeä ja virhelyöntien ja kielioppivirheiden määrän
perusteella minut voisi passittaa tarkkailuluokalle. Palaan varmasti Vanhatalon
keinoihin ylittää kirjoittamisen kynnys. Prosessi tuppaa kiertämään kehää.
