Kirjoita vuosi - Kynnys on ylitetty, muttei kompuroimatta

Kuukausi 1. 

Pauliina Vanhatalo 

Kynnys kerrallaan – Luova prosessi kirjoittamisen haaveesta tekstin hyvästelyyn

Luet oppimispäiväkirjaani, jonka laitan tarkoituksella kaiken kansan nähtäväksi, koska kuvittelen sen toimivan kannustimena itselleni. Materiaalinani toimii Päivi Koiviston ja Sinikka Vuolan kirjoitusopas Kirjoita vuosi – 12 matkaa kirjoittamisen taitoon. Jakoani ei ole tarkoitettu markkinointitarkoitukseen. Ensimmäisen kuukauden opastuksesta vastaa kirjailija kääntäjä kirjallisuuden opettaja Pauliina Vanhatalo, joka on itse julkaissut 12 romaania, niistä puolet kirjailijanimellä Veera Vaahtera. Vapaaksi kirjailijaksi hän on jäänyt 2005 Jyväskylän avoimesta yliopistosta, jossa hän opetti luonnollisestikin kirjoittamista. Koulutukseltaan hän on filosofian maisteri ja pääaineena hänellä oli luova kirjoittaminen. Nämä selviävät varmasta lähteestä, netistä. Hyvissä käsissä ollaan siis. Mutta olinko liian iso haaste opettajalle?

Homma lähti hienosti liikkeelle. Nautin käyttää Vanhatalon ohjattuja ajatuksenvirran aloituksia, jopa niin pitkälle, että jatkoin ajatuksenvirtaharjoitusta vähän yliajallekin. Viihdyin siinä. Kun tuli aika siirtyä eteenpäin ja alkaa työstää aikaan saamaani tekstiä, kartoittaa materiaalia ja kiteyttää sen ydinajatusta, huomasin pettyväni. Ai työstää mitä tekstiä? Oikeasti, tuottamassani vapaassa ajatuksenvirrassa ei ollut järjen häivää. Ehkä sieltä saisi lohkottua joitain ”nasevia” ajatelmia, joista saisi hienon, tai muka hienon jaon someen. Pistän tähän pari esimerkkiä:

”Lämmittelystä: Onko niin kirjoittamisenkin suhteen, että vanhetessani lämmittely korostuu? Liikkumisen suhteen niin ainakin on.”

” Voikohan kirjoittamalla kierrellä kirjoittamista? Kirjoitan kaikkea muuta, paitsi sitä mitä haluaisin.”

”Ei paineita, ei tavoitteita, ei järkeä.”

”Kymmenen pientä sanaa, eikä yksikään selvinnyt.”

”Ja minun vapaata ajatuksenvirtaahan ei valjasteta!”

Ohjatun ajatuksenvirran perusteella olisi pitänyt alkaa miettiä lopputuotetta, mihin kaikkeen sisältö venyisi. No, blogitekstiähän aioin jo alun perin kirjoittaa, joten se nyt oli luontevin kohde. Vanhatalo ohjaa laatimaan työkalenterin ja esittää sellaiselle malleja. Huomasin ahdistuvani ajatuksesta. Mulle tuli joskus Juoksija-lehti, jossa saattoi olla vähän samaan tyyliin esitetty harjoituskalenteri. En koskaan oppinut noudattamaan niitä, vaan sen sijaan kävin säännöllisesti lenkillä – joskus vähän kauempana, joskus lähempänä, joskus reippaampaan tahtiin, joskus verkkaisemmin. Lopputulokseni juoksin 11 maratonia. Paras aika taisi olla jotain 3h 39 min. Tietysti voi leikitellä sillä ajatuksella, että olisinko tarkalla harjoituskaavalla juossut tuplat enemmän ja entistä nopeammin. Sama logiikka kirjoittamisen suhteen. Menestyisinkö tarkalla kalenteroinnilla ja systemaattisemmalla etenemisellä entistä paremmin? Toisaalta, tätä kirjoittaessa olen päivän 10 kohdalla, jonka kalenteriohje kuuluu sanatarkkaan, blogimerkinnän käsittelemien kysymysten hahmottelu. Voisihan tämä sellaisenakin mennä. Ehkäpä etenen nyt niin, että luen kaikessa rauhassa Vanhatalon osuuden loppuun ja irrotan siitä tarpeelliseksi katsomani kylkipalat ja teen sen hampaista kaulakorun.

Toki kalenteri on ollut käytössäni, vaikkakin päässäni. Ainakin rytmitys. Tuottoisimpana kautenani rytmitin lenkillä käynnin ja kirjoittamisen niin. että joka toinen päivä kirjoitin, joka toinen päivä kävin lenkillä. Hahmottelu, luonnostelu ja lähdemateriaalin keruu lomittui raakatekstin työstämisen joukkoon. Surullista, että kuvaan näköjään kirjoittamistani menneessä aikamuodossa. Loput Vanhatalon ohjeista, aina tekstin luettamisesta ja uudelleen kirjoittamisesta alkaen on tullut koettua. Testilukijoinani, joiden käytön Vanhatalo ottaa esille, on ollut tuttuja lukuharrastajia ja ammattilaisia arvostelupalveluista. Heistä on sekä hyviä, että huonoja kokemuksia. Ammattilaisen sanat ovat onnistuneet pahimmillaan lannistamaan. Toisaalta sama ihminen on antanut kenties tärkeimmät opit matkan varrella.

Kuukauden paras anti on se, että kirjoitusrupeamani ovat säännöllistyneet. Ajankäytössä kannustavin huomio on lyhyenkin ajan hyöty. Jopa 20 minuuttia päivässä riittää, voisi mainostaa ostoskanavatyyliin. Tämä tuli huomatuksi, ajatuksenvirtaharjoituksen yhteydessä. Vaikkei siis sisällössä ollut juurikaan järkeä ja virhelyöntien ja kielioppivirheiden määrän perusteella minut voisi passittaa tarkkailuluokalle. Palaan varmasti Vanhatalon keinoihin ylittää kirjoittamisen kynnys. Prosessi tuppaa kiertämään kehää.

Seuraavaksi Siri Kolun niksit ja neuvot aiheesta näkökulman taito ja taide.