Joona Keskitalo: Järvi, joka murtui

Joona Keskitalo: Järvi, joka murtui

Takamailla-trillerisarja, osa 4

Bazar 2025. Äänikirja 9 t 3 min.

Lukija: Jukka Pitkänen

Joona Keskitalon Järvi, joka murtui on yksi tämän vuoden parhaista lukemistani/ kuuntelemistani rikosromaaneista eikä suinkaan sen takia, että sen esinäytös tapahtuu asuin- ja synnyinkaupungissani Joensuussa.

* Oivaltava ihmissuhdeasettelu, värikäs henkilöhahmokattaus ja kitkaton muttei mutkaton juonikaavio. 

* Ei yhtään pakotettua kohtaa ainakaan niin, että se välittyisi lukijalle. Ainahan näissä joutuu käyttämään hiomapaperia, karkeaa tai hienompaa, mutta tässä sitä ei huomaa.

* Loistava tehokeino ottaa rikosepäilyn tärkeimmältä todistajalta yksi itsensä ilmaisukeino, puhekyky pois ja tehdä yhteisön silmissä älyllisesti epäluotettavaksi. 

* Nokkela ja omaperäinen murhatapa.

* Taustatarina kuin Hitchcockin tuotannosta ainakin.

* Tiivis rakenne. 

* Tapahtumamiljöönä Itä-Suomi ja sen metsäiset takamaat.

Tässä jutussahan siis itsekäs maanomistaja kaivattaa omien etujen varjolla järven kuivaksi, jonka pohjalta paljastuu kahden ihmisen murhatut ruumiit. Kaivuuhomma menee muutenkin persielleen ja vesi vie kaikkine seuraamuksineen mennessään työn teettäjän maalliset mammonatkin. Oikea megaluokan point of no return, niin kuin dramaturgian ohjekirjassa asia ilmaistaisiin.

Mikä parasta, Järvi, joka murtui on yksi viisiosaisen sarjan romaani ja sarjan kaikki osat ovat todella ja aidosti itsenäisiä ja ne voi lukea missä järjestyksessä hyvänsä. Piirre alkaa olla harvinaisuus tämän hetken kirjallisuuskentässä. Ainakin samoja henkilöhahmoja kierrättävät jatkosarjat ovat selkeästi lisääntyneet. Nehän sitouttavat asiakasta eli lukijaa ja tuovat kustantajan julkaisuohjelmaan jatkuvuutta. Jotkut pitävät henkilöhahmojen elämän seuraamisesta. Ei se nyt haittaakaan, olen itsekin jäänyt joihinkin jatkiksiin koukkuun ja tekeehän se kirjailijankin työn ainakin yhdeltä osa-alueelta helpommaksi, kun ei tarvitse koko henkilögalleriaa uusia, mutta toisaalta se kapeuttaa taiteellista vapautta. Tämä kävisi ihan omasta keskustelun aiheesta. Kyllä, minun mielestäni dekkareidenkin kohdalla voi puhua taiteesta. Tästäkin voitaisiin käydä oma keskustelu.

Itä-Suomihan ei missään nimessä ole ainoa kiehtova tapahtumapaikka Suomessa. Muissa sarjan osissa huseerataan Turunmaan saaristoidyllissä, Pohjois-Pohjanmaalla, Luoteis-Lapissa ja Eteläpohjanmaalla, mutta tässä viimeksi mainitussa vasta ensi vuonna, kun Lakeus, joka vaikeni ilmestyy.

Keskitaloa voisi nimittää rikoskirjallisuuden kymmenottelijaksi. Aikaan saava kirjoittaja ainakin, kahdeksan julkaistua teosta kuudessa vuodessa. Ennen nykyistä Takamailla-trillerisarjaa häneltä on ilmestynyt huumebisnekseen sotkeutuvista koulukaveruksista kertova Tottelemattomat rikosromaanitrilogia, joka on taas aivan erilaista tarinakuvastoa. Hemmetin hyvä tämäkin. 

Keskitalolla on suorastaan kadehdittavasti silmää ihmisten moninaisuudelle ja kykyä muuntaa havaintonsa kirjalliseen asuun. Hämeenlinnassa perheensä kanssa asusteleva 33-vuotias Keskitalo on työskennellyt ennen kirjallista uraansa ainakin varastotyöntekijänä. Kysymys kuuluukin, että mitä helkuttia tuo varasto on sisältänyt ja mitä muita tarinan aineksia sieltä vielä on jäänyt Joonan matkaan.