Asiantuntijan vinkkejä työväkivallan ehkäisyyn sosiaali- ja terveydenhuollossa

 Johanna M. Pulkkinen: Turvallinen arki - Työväkivallan hallinta sosiaali- ja terveydenhuollossa

Priimaaco 2025. 146 s.

Filosofian tohtori (työterveyshuolto), työelämän kehittämisen moniosaaja Johanna M. Pulkkinen on kirjoittanut tietokirjan työväkivallan hallinnasta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Turvallinen arki -kirjassaan hän määrittelee, mitä työväkivallalla tarkoitetaan, millaisia vaikutuksia sillä on ja millaiset asiat ovat avainasemassa sen ehkäisyssä ja seurausten minimoinnissa. Voin paljastaakin yhden tärkeimmistä, se on esihenkilötyö ja johtaminen ylipäätään. Tärkeintä on suhtautuminen. Kaikkein hirvein tilanne on, jos väkivallan kohtaaminen hyväksytään osaksi ihan tavallista arkea. Pulkkinen ottaa esille riskejä, joiden on tutkitusti todettu lisäävän aggressioiden pintaan nousua, etunenässä kiire, kuormitus, epäselvät roolit ja puutteellinen tuki.

Turvallinen arki on siinä mielessä pätevä teos, ettei kirjoittaja jätä sen sisältöä pelkäksi vikalistaksi, jos vikalistaksi ollenkaan, vaan hän käy läpi koko sosiaali- ja terveydenhuollon kaikkine sektoreineen ja onpa Pulkkinen löytänyt käytännön ratkaisuja jopa mahdottomilta vaikuttaviin tilanteisiin. Yllätys, yllätys, ratkaisut tulevat itse käytännöntyön tekijöiltä. Ai esimerkkejäkö?  No, vaikkapa vaikeasti muistisairaiden hoidosta. Hoitokodin asukkaan iltakäytös oli todettu toistuvasti haasteelliseksi. Ratkaisu löytyi moniammatillisen tiimin pohdinnan lopputuloksena. Tiimiin kuului luonnollisesti myös asukkaan omainen. Yksinkertaisesti siirrettiin iltapäivälevon ajankohtaa aiemmaksi. Ilta-ajan impulsiivisuus korjaantui. Se on joskus pienestä kiinni.

Aggressioiden kehittyminen ja niihin vastaaminen on monen tekijän summa. Rauhallinen kohtaaminen, henkilöresursointi, tilaratkaisut, hälytysjärjestelmät, perehdytys,  asiakkaan oikea hoitopaikka, yhtenäiset toimintatavat ja ajantasainen riskien arviointi. Eikä nykyaikana pidä unohtaa digitaalisenkaan väkivallan mahdollisuutta, joka voi tulla somessa eteen työntekijän maalittamisena ja vainoamisena. 

Kun rikoksen merkit täyttyvät, joudutaan miettimään syytteen nostamista, johon kirja pyrkii myös vastaamaan vähintään karkeilla suuntaviivoilla. Ainahan näitä joutuu miettimään tapauskohtaisesti. Sen suhteen esihenkilö ja työnantaja ovat tärkeässä asiassa. On hyvä muistaa, että vakavissa väkivaltatilanteissa työnantaja on suorastaan velvollinen kääntymään virkavallan puoleen. Työnantajan tekemään rikosilmoitukseen on olemassa omat kriteerinsä, jotka perustuvat kirjan mukaan työntekijän vamman vakavuuteen. Koskaan nämä eivät ole yksiselitteisiä.

Sain tietää kirjasta ammattiyhdistyksen työsuojelupäivillä Helsingissä, jossa Johanna M. Pulkkinen oli yksi luennoijista. Pulkkisen erityisosaamisaluetta on henkilöstön hyvinvointi, työkyky ja turvallisuus ja näiden johtaminen. Kirjaa voi suositella ainakin työhyvinvoinnin ja työsuojelun toimijoille, sekä sosiaali- ja terveydenhuollon esihenkilöille.

Lukemani kirja on Vaarakirjaston omaisuutta.