Kirjoittelin osastohoidon ratoksi sappikivitaudistani. Mukailen kuvauksessani yhdysvaltalaisen professori-kirjailija Joseph Campbellin (1904-1987) tutkimaa sankarimyyttiä. Siinähän siis tarinan keskushahmo lähtee matkalle ja kokee sen varrella seikkailun, josta hän palaa takaisin voittajana ja mahdollisesti muuttuneena. Tähtien sota -elokuvaahan pidetään muuten malliesimerkkinä tän sapluunan käytöstä.
Kirjoitukseni paikoittainen paatoksellisuus ja melodraama menee kirjoitushetkeä edeltäneen vain muutamaa tuntia aiemmin tapahtuneen operatsionin ja hyyyyvien lääkkeiden piikkiin. Good shit, man!
"Tavallinen maailma"
Suunnittelen kesälomani iloisena omista vaikutusmahdollisuuksistani. Voisikin pitää tänä kesänä kahdessa osassa. Nythän se onnistuu.
"Kutsu seikkailuun"
Ensimmäisen lomajakson päätteeksi saan voimakkaita mahakipuja. Tiedän, miltä kuulostaa. Juonipaljastus: ei johdu ryyppäämistä lomalla vaan sappikivistä.
(Sankari kohtaa ongelman tai haasteen. Normaali elämä ei ole enää mahdollista.)
"Kieltäytyminen kutsusta"
Otan kipulääkettä ja seuraan josko kivut menisivät ohi. Yö menee kotona valvoessa.
(Epäröintiä)
"Auttajan kohtaaminen"
Menen aamulla päivystykseen. Kipuja tutkitaan ja todetaan sappikivet. Päädyn osastolle antibioottitippaan ja leikkausjonoon.
(Antaa taikakalun)
"Ensimmäisen kynnyksen ylittäminen"
Käsittelen muuttunutta terveystilannetta. Harmittelen pilalle menneitä lomasuunnitelmiani. Leikkausaika osuu toiselle suunnittelemalleni lomajaksolle. Operaatio on tavallista haastavampi uusintaleikkaus. Lähellä isoja verisuonia ja arpikudosta. Avoleikkauksen mahdollisuus fifty-fifty.
(On valmis ottamaan haasteen vastaan. Alkaa toiminta)
"Testit, liittolaiset ja viholliset"
Hyväksyn muuttuneen loppukesän ohjelman ja teen kaikki rehkimistä vaativat kotihommat alta pois. Ehdin tavata vastasyntyneen lapsenlapsenikin ja käydä parin kaverin kanssa Kotkan Meripäivillä. Käsittelen kuolemanpelkoa ja terveyttä. Liikun ja syön tavoitteena hyvä leikkauskuntoisuus. Ymmärrän yksittäisten kohtaamisten merkityksen ja näen ihmiset ympärilläni. Suhteutan terveydentilani ja lähestyvän toimenpiteen isompaan kuvaan. Onhan minulle tärkeä ja läheinen ihminen käynyt läpi sydänsiirronkin. On myös vaivoja, jotka eivät parane. Lopetan liian dramatisoinnin. Paitsi tässä.
(Taistelua, opettelua)
"Lähestyminen syvintä luolaa"
Leikkauspäivä ja sitä edeltävä valvottu yö. (Pelottavin paikka.)
"Äärimmäinen tulikoe"
Sairaalareissu, leikkaus. Body horroria, letkuja, piuhoja, dreeni, pientä lämmön nousua, kipuja, lääkkeitä.
(Pahimpien pelkojen kohtaaminen.)
"Palkinto"
Leikkaus menee hyvin. Aloitan toipumisen.
"Paluu eliksiirin kanssa"
Ymmärrän etten oikeasti loppujen lopuksi voi vaikuttaa muuttuviin elämäntilanteisiini, en edes todellakin vähäpätöisten lomien ajankohtaan. Voin pyrkiä siihen, mutta lopulta elämä noudattaa ihan omia suunnitelmiaan.
Arvostan kaikkein arkisimmiltakin tuntuvia hetkiä ja nautin yksinkertaisimmistakin asioista, vaikkapa kivuttomuudesta. Jos maailmankaikkeuden tuntemattomilla voimilla on valtaa heitellä minua pikkukivillä, on niillä valtaa suoda minulle myös onnistumisia, ilon hetkiä ja toteutuneita tavoitteita ja unelmia.
Joseph Campbellin sankarimyytti on lainaus Ari Hiltusen kirjasta Aristoteles Hollywoodissa: menestystarinan anatomia (Gaudeamus 1999. 283 s.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti