Onko täällä muita vääränlaisen täydellisyyden tavoittelijoita? Tuli mieleeni, kun laittelin ylös joko novellin tai romaanin aihetta ja tapailinkin jo sen aloittavaa kohtausta. Homma pysähtyi ensimmäisiin knoppitietoihin ja epäilyyn, osaanko kuvata niitä niin hyvin kuin haluaisin. Vaarana on taas jättää koko projekti.
Tämä rajoitus on kulkenut läpi elämän. Moni asia on jäänyt toteuttamatta pelkästään sen vuoksi, etten ole uskonut tavoittavani yritelmässäni sitä tasoa, jonka haluaisin. Voi kun pikku-Mika olisi ymmärtänyt sen, että tavoitteet toteutetaan pienillä askelilla. Eivätkä aiheessa, vaikka nyt kirjoittamisessa, menestyneet läheskään aina ole varsinaisesti alan huippuja. Miten se vain määritellään. Muut vaikuttimet ratkaisevat. Monet muut.
Jos paperi on tyhjä, on sitä itse kirjoittajakin
Entäpä jos lähtisin tällä kertaa vain kirjoittamaan mitään mistään tietämättömänä? Jos paperi on tyhjä, on sitä itse kirjoittajakin. Täydentelisin sitten jälkikäteen asiatietoja. Jos jokin yksityiskohta ei ole asiatietojen perusteella mahdollista, jos vaikka lehmät eivär edelleenkään lennä paitsi hurrikaanielokuvissa, niin vuittu muutetaan se.
Mitäpä tuumitte? Myös kommentit "mulle on aina kaikki ollut tosi vaivatonta" ovat täysin sallittuja. Oikeastaan haluaisin kuulla vaivattomuudesta lisää. Ja muuten tätä tekstiä en hautonut virheiden pelossa hetkeäkään, vaan pistin jakoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti