torstai 19. marraskuuta 2026

Mies, milloin itkit viimeksi?

 


Hyvää miestenpäivää!

Mies, milloin itkit viimeksi? Minä itkin noin kuukausi sitten, kun sain autoon uuden vetokoukun. Kuulostaa huvittavalta, kun esitän sen noin ja onkin sitä. Tunteenpurkauksella on kuitenkin vakavampikin syy. Kolme viikkoa ennen koukkuremonttia menetin itselleni läheisen ihmisen, puolisoni isän eli appiukon. Ehdimme tuntea toisemme yli kolme vuosikymmentä. Oma isäni oli kuollut jo aikaisemmin, joten appi täytti tavallaan hänen jättämää tyhjiötä. Surun keskiössä oli tietenkin hänen tyttärensä, vaimonsa ja lasten lapset, joukossa myös minun kolme tytärtäni ja heidän äitinsä.

Hautajaiset pidettiin. Tarjosin olkapäätäni puolisolleni ja tyttärilleni. Olin lohtuna, pidin muistopuheen ja olin yksi arkun kantajista. Muistopuheessa laskin leikkiä ja muistelin yhteisiä hetkiämme. Lauloin virret, luin adressit ja lausuin koskettavia ja tilanteeseen sopivia riimejä. Kaikki tuo tapahtui kutakuinkin kuivin silmin, kunnes hautajaisten jälkeisellä viikolla olin hakemassa autoa koukun asennuksesta. Kotimatkalla mieleeni tuli keskustelu, jonka olisin luultavasti käynyt appeni kanssa. Jotain seuraavaa olisin varmasti häneltä kuullut:

”Eihän sinun olisi tarvinnut sitä koukkua ottaa. Olisithan sinä saanut minulta autoa ja peräkärryä lainaan. Niin kuin ennenkin.”

”No ei ollut pahan hintainen.”

”Auton arvohan siinä nousi samalla.”

”Antoko ne takuuta?”

”Vai ei ollut ruostetta vielä kertynyt? Puhtaana säilynyt.”

”Ettäkö mutterit aukesivat helposti?”

Näitä miettiessäni auton ratissa ja käydessäni läpi tuon keskustelun mahdollista kulkua, huomasin itkeväni. Ja itkinkin sitten koko kotimatkan lohduttomasti. Jutut on juteltu, Eskoseni. Tähän saakka olin seurannut surutyötä vierestä hyvinkin läheltä, mutta osallistumatta siihen varsinaisesti itse. Annoin tilaa ja huolehdin arjesta. Vasta nyt kuviteltuani tuon tyypillisen keskustelun, jonka tapaisia kävimme useinkin, se iski. Sitten se oli ohi. Kuivasin silmäni, eikä kohtauksestani ollut tietoakaan, kun olin taas ihmisten ilmoilla. Silmien punoitukselle ja turvotuksellekin kun on niin monia syitä.

Vai oliko keskustelu sittenkään kuviteltu?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti