(Kansi: Joni Tanskanen)
Luettu Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin 70 v. juhlavuoden antologia Näillä teillä (toim. Lauri Lattu). Lukukokemus oli monitasoinen löytöretki maakunnan teille ja teidenvarsille. Kirjoittajien joukko koostuu tunnustetuistakin kirjallisuuden moniosaajista ja joukosta yhdistyksen pitkäaikaisia ja uudempia jäseniä.
Kirjan aloittava Katu, joka ei ole siellä, missä se oli on romaanillaan Krysa finlandiapalkintoehdokkaaksi päätyneen Sami Tissarin selonteko Joensuun Ollinkadun historiasta ja sen lähiseudulta löytyvien tulipalon mustuttamien tiilien ja kulmikkaiden lasipullojen yhteydestä 1800-luvulle ja lääninapteekkarin virkataloon.
Pitkän linjan kirjoittamisen harrastaja Erkki Viitanen taitaa viännön ja vuoden 1808 Suomen sodan historian. Hänen novellissaan Vuonislahden tiellä lieksalaisten talonpoikien muodostama sekalainen sotajoukko lähtee tiedustelu- ja sodankäyntimatkalle ja virittää ylivoimaisen vastustajan varalle vuosisadan vedätyksen.
Muistoilla merkitty kaupunki on kirjastonhoitajan tehtävästä eläkkeelle jääneen monipuolisen ja useassa kirjoittajapiirissä kunnostautuneen Ritva Ojellin lyhyt ja yllätyksellinen kuvaus kahvilakohtaamisesta. Samalla se on kumarrus Niinivaaran kaupunginosan historiaan aina alkaen nimen merkityksestä. En tiennytkään.
Tutkija, esteetikko Eija Pääkön Juhannuskoivut kirjoitelmassa vietetään viimeistä juhannusta kesämökillä ja tehdään surutyötä sen poismyynnin ja isän terveydentilan huononemisen johdosta.
Ukrin pitkäaikaisen entisen puheenjohtajan Kanerva Vaakanaisen kertojahahmolla on muistoja Joensuusta ja synkkiä ajatuksia, jotka hän menee toteuttamaan lapsuuden hylättyyn mummolaan. Viimeinen saunareissu saa lohdullisen päätöksensä.
Viinijärveläiseen kulttuurin moniottelija Virpi Erosen Mökkitie sisältää äidin ja tyttären kaunosanaista, mutta myös tarvittavan vauhdikasta aviokriisin selvittelyä kahdessa aikajanassa, kulminaatiopisteenä isän ja aviomiehen vastuuton käytös ja ulosajo. Hieno lopputwisti muuten!
Joensuussa maanantaina 2.9.2024 kello 14.00-14.15 on musiikkipedagogi Raija Pesosen kirjoittama Joensuun ruutukaavalle sijoittuva vähän eriskummallisten tapahtumien matriisi, jonka kokijana on rumpuja soittava eksentrisiä piirteitä omaava yliopisto-opiskelija.
Vanha hevari, enkunopettaja ja Peto-trilogian luoja Iiro Meriäinen kurmuuttaa nuorempaa kuvitteellista hevaria aina pyllytinkaupoilta konstaapelin pihtiotteeseen. Lopun esittely tarjoaa Meriläisen lukijoille kunnon ahaa-elämyksen. Novelli on nimeltään Suvantokatu, preludi - erään bändin synty.
Romaanikirjailija, novellisti, runoilija ja luontoaktivisti Ulla Vaarnamon novellin Jouluvieras, no, jouluvieras on varsin kerkiävä mies, mutta kiltti ja antelias luonteeltaan.
Huuruiset bileet Tornitalossa, a'la taiteen moniottelija Triikka Sudenhurma.
Kirjan toimittaneen Lauri Lattun Kari Tapio Vartion tapauksessa vietetään kosteaa ilta, etsitään kadonnutta kaveria ja nähdään Latolankatu uudessa merkityksessä.
Rauhan katu on novellin nimenä nimensä veroinen välilyönnillä tai llman. Rauhasta huolehtii kirjailija Niina Holopaisen supersankari Mummo.
Entinen runotyttö ja oman novellikokoelman haaveilija Roine Piirainen toteuttaa haavettaan. Näillä teillä -kokoelman novelli Kettuvaaran sarasvati kuvaa siivistään höyheniä menettävän Tarun rimpuilua vaatimusten keskellä. Unen ja valveen rajalla hän kohtaa ketun.
Kertojan lyyrisesti kuvattuna muistoja, havaintoja, haaveita ja fantasioita (tai harhoja) Tom Waitsista ja isoisästä . Artisti, musiikintekijä, sanataiteilija Matilda Puhakan novelli Hallusinaatio-Waits ja jäätynyt isoisä on helppoa luettavaa. Helppoa, koska tätä ei mielestäni tarvitse ymmärtää. Vain aistia.
Antologian päättää Pakkasukko, lumityttö. Elokuva-alalla toiminnanjohtajana ja tapahtumatuottajana toimiva Salla Nissisen novelli esittelee juonittelukohtauksen Venäjän hovista. Sisältää viitauksen Joensuuhun.
