sunnuntai 16. elokuuta 2026

Uudelleen luettu Ari Hiltusen Aristoteles Hollywoodissa: Menestystarinan anatomia

 Ari Hiltunen: Aristoteles Hollywoodissa: Menestystarinan anatomia

Gaudeamus/ Yliopistokustannus 1999. 283 s.

(kirjastolaina)

Ari Hiltunen tarkastelee kirjassaan Aristoteles Hollywoodissa: Menestystarinan anatomia menestystarinalta vaadittavia ominaisuuksia aina antiikin ajoista kirjan julkaisuajankohtaan viime vuosituhannen lopulle. Vähän vaikuttaa siltä, että samat lainalaisuudet ovat pysyneet voimassa näihinkin päiviin saakka.

Tarvitaan sympaattinen moraalisesti hyvä keskushenkilö, joka kokee epäoikeudenmukaisen vastoinkäymisen, mieluummin usean, jotka hän oikein ajoitettujen käänteiden jälkeen päihittää. Lukija/ katsoja/ kuulija kokee voimakasta samaistumista ja myötätuntoa häntä kohtaan ja iloitsee vapautuneesti, kun keskushenkilö selvittää haasteensa. Luku-/ katselu-/ kuuntelukokemuksensa aikana yleisö kokee älyllistä, symbolista, moraalista ja emotionaalista nautintoa. Näiden herättelemiseen on olemassa tiettyjä dramaturgisia kaavoja, joista osa on luettavissa kirjasta tekemistäni muistiinpanoista. Löytyvät tämän tekstin lopusta. Niihin palailen vielä itsekin jatkossa.

Palaan, vaikka ihan rehellisesti sanottuna kaava kuulostaa tylsän harkitulta ja laskelmoidulta, vaikkakin toisaalta itsestään selvältä. Liian tarkka kaavojen noudattaminen saattaisi syödä kirjoittamisen iloa. Toisaalta psykologisia tarpeitahan näissä toki myötäillään. Ainakin omissa dekkareissani dramaturgia on muodostunut enemmän tai vähemmän perstuntumalta, mut enpä olekaan voinut jättää leipätyötäni, voittanut palkintoja tai myynyt käännösoikeuksia. Näin siis julmasti ajateltuna. Voi toki johtua muista avuistani tai lähinnä niiden puutteesta. Onhan taustallani tietenkin omat lukukokemukseni ja niistä omaksutut mallit. 

Eikä kaavoilta ole elämän varrella voinut muutenkaan välttyä, aina alkaen lapsuuden iltasaduista Tuhkimoineen ja Lumikkineen ja päättyen tv-sarjoihin ja elokuviin. Sitä ei ole vain tiedostanut. ER eli Teho-osasto kävi tutuksi 90-luvulla ja vaikuttipa uravalintaanikin. Tosi järkiperusteinen syy muuten hakeutua hoito-alalla ja päivystykseen. Tätä sarjaa Hiltunen käyttää muiden muuassa kirjansa esimerkkinä. Yksi sarjan käsikirjoittajista, Michael Crichton (1942-2008) onkin yksi lempikirjailijoistani. Sama universaali järjestys toimii kaikissa mainituissa, aina saduista tv-sarjoihin ja elokuviin ja jopa kisailu- ja visailuohjelmiin. Jostain nykyajan Selviytyjistä käsikirjoitus ja kaava puskee suorastaan läpi.

Mitä tulee perstuntumaan, niin luulenpa, että sama kokemus on enemmistön kohdalla kirjoittajista. Vai miten on, käytättekö kirjailijat, käsikirjoittajat ja muut sanataiteilijat draaman kaavoja tietoisesti työnne sapluunana? Eipä siinä, voisi tietysti kokeilla.

Olisi lystiä lukea vaikkapa Satu Rämön tuotantoa tutkivalla otteella ja tarkastella sitä kaavojen valossa. Mitä älyllisiä, moraalisia, emotionaalisia ja symbolisia nautinnon tasoja sieltä löytyy ja kuinka Rämö näitä käsittelee. En ole muuten vielä lukenutkaan Rämöä.

Sain Aristoteles Hollywoodissa kirjan uusintalukuun innostuksen Päivi Koiviston ja Sinikka Vuolan toimittamasta kirjoitusoppaasta Kirjoita vuosi: 12 matkaa kirjoittamisen taitoon (Art House 2025) ja siellä Tapani Baggen laatimasta osuudesta.


Muistiinpanoja kirjasta (ei välttämättä järjellisessä järjestyksessä)

Menestyksen salaisuus:

John Grisham:

   * sympaattinen sankari, joka joutuu vedetyksi salaliiton uhriksi tai hengenvaaraan.

   * vaikuttava aloitus

   * ylläpidä keskivaiheilla kerronnallinen jännitys ja pidä tapahtumat liikkeellä

   * vastustamaton loppu


Näytä, älä kerro

Mielihyvän tunne


Runousopin juonen strategia:

   * tunnistaminen

   * käännekohta

   * kärsimys

   * kohtalokas erehdys

   * huippukohta

Myytti sankarista - sankarin matka


Monomyytti: sankari uskaltautuu arkimaailmasta yliluonnollisen ihmeen äärelle, kohtaa siellä tarunhohtoisia voimia ja perii siellä ratkaisevan voiton. Palaa täytettynä voimalla (eri-initiaatio-paluu)


Sankarin matkan kaava: s.27

(Tarinakaavalla yhteys tunne-elämykseen)


Aristoteleen sääli ja pelko = emotionaalinen samastuminen ja jännitys. Nämä yhdessä tuottavat eläytymisen.

Mitä voimakkaampi eläytyminen, sitä tehokkaampi draaman tuottama nautinto.


Henkilön on oltava moraalisesti hyvä, mutta ei ominaisuuksiltaan täydellinen. Luonne oltava sovelias.


Moraalisesti hyvä henkilö joutuu epäoikeudenmukaisen kärsimyksen kohteeksi.


Jokaisen kohtauksen on liityttävä tavoitteen saavuttamiseen.


Alku - keskikohta - loppu = motiivi - aikomus - tavoite


Juoni on rakennettava niin, että yleisö on tietoinen lähestyvästä uhkaavasta vaarasta, esteistä ja toiminnan tavoitteista.

Pelon ja jännityksen edellytys on ennakointi. Yleisön on voitava aavistaa jotain tulevasta tapahtumasta.


Uskottavat yllätykset tuottavat älyllstä mielihyvää. Samoin juonen arvoitellisuus.


Mysteeriin ja jännityksen yhdistelmä = yleisö tietää fiktiivistä henkilöä paremmin tulevan vaaran, mutta arvoitus on se kuinka siirä voi selvitä.


Tunnekaava: samastuminen - jännitys - onnellinen loppu

Vladimir Propp

Tapahtumafunktioiden kaava

Vakiohahmot: sankari, konna, lahjoittaja, etsitty henkilö, lähettäjä, valesankari

Alkutilanne

1. Poissaolo - lähteminen

2. Kielto - älä avaa, pysy sisällä

    * onnellinen lähtötilanne

    * aih. ennakointia ja jännitystä

3. Kiellon rikkominen

    * konna, lähestyvä vaara ilmestyy

    * yleisö tietää

4. Tiedustelu

     * konna selvittää arvotavaran paikkaa

     *:tai uhri tekee kysymyksen konnalle

5. Tiedon saaminen

     * jotain paljastuu konnalle (vara-avain, reitti yms.)

6. Petos

     * konna harhauttaa uhria

7. Petoksen uhtiksi joutuminen

8. Konnuus

     * konna tuottaa vahinkoa

1.-7. Sadun esivalmisteluvaihe - 8. Tarina saa suunnan.

9. Onnettomuudesta tiedottaminen

    * todetaan tapahtunut

    * tuo sankarin tarinaan (etsijä tai uhriksi joutunut sankari - vain jompi kumpi)

TOINEN NÄYTÖS

Sankari lähtee matkaan

10. Päätös vastatoimiin ryhtymisestä

       * jännitys onnistumisesta

       * samastuminen sankariin

       * aikaraja lisää jännitystä

       * luotava vaikeuksia

11. Lähtö

       * lahjoittaja antaa taikaeineen

Propp ja kansan(ihme)sadut

- mitä tehdään, kuka tekee ja miten

- jotain siirretään joltain saadun välikappaleen avulla toiseen valtakuntaan

12. Lahjoittajan antama haaste

       * koettelemus, joka antas pätevyyden tai taikaesineen

      * vahvistaa vilpittömyyttä ja kykyä

13. Sankarin reaktio

       * osoittaa nokkeluutta

       * selvittää tehtävän

       * osoittaa armeliaisuutta

14. Taikaesineen saaminen

       * tekee konnan päihittämisen uskottavaksi

15. Siirtyminen määräpaikkaan

16. Taistelu

17. Tuntomerkillä varustaminen

18. Voitto

19. Onnettomuuden poistaminen

20. Paluu

21. Takaa-ajo

22. Pelastuminen

23. Saapuminen tuntemattomana

24. Valesankarin vaatimukset

25. Vaikea tehtävä

26. Tehtävän suorittaminen

27. Tunnistaminen

28. Valesankarin paljastus

29. Sankarin muodonmuutos

3e0. Rangaistus

31. Häät


Kerro sankarin toiveet ja pelot - yleisö samaistuu

Tee sankarista sympaattinen ja hyvä


Campbellin sankarimyytin kaava menestyselokuvassa:

"Tavallinen maailma"

"Kutsu seikkailuun"

  - sankari kohtaa ongelman tai haasteen

  - normaali elämä ei ole enää mahdollista

"Kieltäytyminen kutsusta"

  - epäröintiä

"Auttajan kohtaaminen"

 - antaa taikakalun

"Ensimmäisen kynnyksen ylittäminen"

  - on valmis ottamaan haasteen vastaan

  - alkaa toiminta

"Testit, liittolaiset ja viholliset"

  - taistelua, opettelua

"Lähestyminen syvintä luolaa"

  - pelottavin paikka

"Äärimmäinen tulikoe"

  - pahimpien pelkojen kohtaaminen

"Palkinto"

"Paluu eliksiirin kanssa"


Monomyytti – Wikipedia https://share.google/Kr2msGLtAmv3GuUfm


Vakava uhka/ lähestyvä vaara, jonka yleisö tietää. Pöydän alka tikittävä pommi.

Kaikkitietävyys saa ennakoimaan ja aavistelemaan

Mieluummin jännitys kuin yllätys

Pelkoon tulee liittyä myös toiveikkuutta

Uhattuna olevan hahmon oltava rakastettava hyvis, joka on kokenut ansaitsematonta epäoikeudenmukaisuutta

Vaara täytyy tehdä jatkuvasti lähestyväksi

Jännityksen ja jännityksen vapautumisen tunteen on jatkuvasti vuoroteltava

                                  /|

                                / |

                         /I /

                       / I/

               /| /

             / |/

    /| /

  / |/

/

Jännitys/ helpotus...


Hitchcock ja jännityksen rakentaminen

* yleisö tietää enemmän kuin henkilöt eli vaikka murhaajan koko ajan

* tarvitaan vakava lähestyvä uhka, pöydän alla tikittävä pommi

* tarvitaan tikittävä kello

* tarvitaan liikkuva kamera, joka paljastaa pommin

- nämä saavat yleisön ennakoimaan ja aavistamaan tulevaa ja asettaa odotuksia

* yleisön sääli ja pelko edellyttää epäoikeudenmukaista kärsimystä


Oltava keskeinen tavoite, johon kaikki kohtaukset liittyvät

Keskeinen jännitysmomentti lisää yksittäisten kohtausten jännityksen voimakkaammaksi (esteitä pelastamiselle)


Hamartia: kohtalokkas virhe hahmon ratkaisuissa ja teoissa

Anagnorisis: asioiden oikean laidan äkillinen oivaltaminen/ tunnistaminen

Peripeteya: äkkikäänne

Seuraavan kohtauksen oltava reaktio edelliseen kohtaukseen

Kohtausten seurattava toisiaan todennäköisyyden ja välttämättömyyden mukaisesti

Jännitys ja konflikti oltava mukana jokaisessa kohtauksessa

Esittele henkilöt konfliktin kautta, myönteinen luonteenpiirre ennen onnettomuutta


Kolmen näytöksen rakenne

1. Esittele päähenkilö, saata hänet ongelmaan ja/ tai kriisiin. Esittele vastustaja/ tarinan konna. Aseta "tai muuten" tilanne, pelottava vaihtoehto

2. Syvennä ja mutkista sankarin vaikeaa tilannetta ja ongelmaa

3. Ratkaise ongelma joko onnistumalla tai traagisella lopulla

TAI

1. Sankari asettaa tavoitteen

2. S toimii saavuttaakseen tavoitteen

3. S saavuttaa tavoitteen


Motiivi-aikomus-tavoite-rakenne


Tikittävä pommi:

Esittele ensin viaton uhri, sitten konna ja tämän jälkeen tee yleisö tietoiseksi konnan pahoista aikeista (tuttu kansansaduista)


Oikean nautinnon malli:

1. Emotionaalinen taso

    * jännitys ja sen dramaturgiset tarpeet

    * jännityksen ja helpotuksen jatkuva vuorottelu

    * alati kiristyvä jännitys ja loppuhuipennus, jossa jännitys vapautuu

    * empatia keskushahmoa kohtaan

    * yleisön kaikkitietävyys

2. Moraalinen taso

    * epäoikeudenmukainen kärsimys

    * kohtalokas erehdys

    * yleisön aavistus erehdyksen lähimmäisiä tuhoavasta voimasta plussaa

4. Älyllinen taso

    * oivalluksen mahdollisuus

    * juonen haastava arvoitus

    * tapahtumien uskottavuus ja loogisuus

    * realistisuuden on oltava alisteista mielihyvän tuottamiselle

    * jotain konventioista poikkeavaa

4. Symbolinen taso

    * mahdollisuus kuvitella tarina omaan elämään

SIIS SELKEYS - EPÄOIKEUDENMUKAINEN KÄRSIMYS - INTENSIIVINEN JÄNNITYS - LOPUN JÄNNITYKSEN VAPAUTTAMISEN MUKANAAN TUOMA RIEMU JA OIVALLUS, SEKÄ JOTAIN UUTTA ELEMENTTIÄ TAI PERSOONALLISTA NÄKEMYSTÄ TOTUTTUUN MALLIIN


Poen salapoliisikertomuksen formula (ei järjestyksessä)

* etsivän esittely

* rikos ja johtolangat (todistajia, epäiltyjä, vääriä ratkaisuja)

* tutkimus 

* ratkaisun julistaminen

* ratkaisun selittäminen

* loppuratkaisu

Henkilöitä

* uhri

* rikollinen

* etsivä

* hahmoja, joita rikos uhkaa ja jotka eivät pysty sitä selvittämään


Johtolangat ja vihjeet annettava jo ensimmäisessä näytöksessä.

Loppuratkaisun perustuttava tosiasioihin.

Jännitystä sympaattisen hahmon epäillyksi joutumisesta tai uudesta sympaattisesta uhrista, joka etsivän on pelastettava. 

Koko ajan kasvavia esteitä.

Jännitys-helpotus -rakenne muodostuu todistajista, johtolangoista ja uusista esteistä.

Yleisö tietää uudesta vaarasta, muttei sen ratkaisua.

Keskivaiheilla tapahduttava jotain, joka näyttää ratkaisevan arvoituksen.

Etsivällä oltava jokin heikkous.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti