Kirjoita vuosi -kirjoitusoppaan
helmikuun sisällöstä vastaa Siri Kolu. Tammen kotisivut tietää hänen olevan
monin palkinnoin palkittu kirjailija, esitysdramaturgi ja sanataidekouluttaja
ja hänen omasta tuotannostaan löytyy luettavaa, näyttämöllä seurattavaa ja
kuunneltavaa aina lapsista aikuisille. Kolun osuudessa keskitytään näkökulmaan.
Kuinka perspektiivin vaihtaminen vaikuttaa kokonaisuuteen.
Heti alkuun petyin. Saadakseni parhaan hyödyn näkökulmaharjoituksista, minulla olisi
pitänyt olla taas kerran työstettävä aihe. Sen suhteen olen tällä hetkellä
tyhjän päällä. Minulla on toki kaksi ikuisuusprojektia, joiden kanssa olen
vuosien mittaan itse asiassa toteuttanut Kolun esittämiä harjoituksia, siis
vaihdellut kertoja- ja aikamuotoa ja käynyt läpi näkökulmahahmon metamorfoosia,
muodonmuutosta ja niin pois päin. Sitten mulla on muutaman vuoden takainen
vihkohahmotelma, jota sitten koetin lämmitellä henkiin näkökulmaharjoituksessa.
Otin tehtävään malliksi toisen ikuisuusprojekteistani. Tutustuakseni ja laatiakseni
henkilöhahmojen erityispiirteet ja heidän näkökulmansa, laadin niistä ohjeen
mukaisesti post-it -laput, toki Wordille, pakko tunnustaa. Idea kuitenkin
toteutui. Aikaisemmin olen toteuttanut saman ajatuksen laittamalla
henkilöhahmon, tavallaan hahmoa esittävän tikkuversion toimimaan ja seurannut
kuinka tämä reagoi tilanteessa. Siis toiminnan kautta. Jos hahmo jäätyy
tietynlaisen kohtelun vuoksi, herättää se jo mielenkiintoa kirjoittajassakin.
Miksi hahmo suojautuu noin, onko menneisyydessä jotain mystistä? Tuossa
vaiheessa mulla on saattanut olla tiedossa vain hahmon ammattiasema, ikä,
sukupuoli ja siviilisääty. Olen oppinut hahmostani kirjoittamisprosessin aikana
tyyliin; ahaa, tällä on ollut tällainen salaisuus. Onpa joskus sukupuolikin
vaihtunut lennossa. Nämä hetken ovat olleet pieniä elämyksiä, sitä
kirjoittamisen parasta antia. Hahmot ja heidän näkökulmansa rikastuvat. Siitä
puhuu Kolukin.
En piirtänyt nyt hahmosta
kuvaa, tehnyt soittolistaa tai perustanut tälle pinterest-taulua. Mikä on
pinterest? Tämä ei johdu oppaasta, vaan puhtaasti minusta itsestäni. Tämä ei
tarkoita, ettenkö olisi tehnyt jotain vastaavaa aikaisemmin. Näihinkin puuhiin
tarttuisin varmasti herkemmin, jos mulla olisi just nyt vahva usko omaan
uniikkiin kirjan aiheeseen.
Taitaa vanhojen hahmotelmien
käyttöön päteä sama perussääntö kuin elvytyksen aloittamisessa. Minuutit
muutetaan vain vuosiksi. Mitä aikaisempi aloitus, sitä todennäköisempi
onnistuminen. Yli kymmenen vuotta – unohda koko juttu. RIP. Toki elinluovutus
on mahdollista. Lue: jokin osa ideasta siirtyy elinkelpoisempaan projektiin.
Sanottakoon, että yleisellä tasolla helmikuun tehtäväkokonaisuuden kanssa voi saada idemmnkin kuukauden kulumaan mielekkäästi. En siis noudata kalenteria, vaan etenen miten huvittaa. Ihan takuulla harjoitukset rikastuttavat henkilöhahmoja ja heidän näkökulmiaan ja siinä samassa tutustuttavat heitä kirjoittajaan. Suoritin tehtävät soveltuvilta osin ja innostuinkin erityisesti ensimmäisestä yläkulma- alakulmatehtävästä ja muodonmuutostehtävästä. Jos dekkaria kuvaillessa pyritään välttämään juonipaljastuksia, vältän tässä kohtaa keinopaljastuksia.
Vaikken juuri nyt
voinutkaan toteuttaa Kolun jippoja yks yhteen, ei se tarkoita, ettenkö voisi
palata niihin joskus myöhemmin. Peilailin tehtävien sisältöä aikaisempiin
työmenetelmiini ja löysin yhtymäkohtia ja poikkeavuuksia. Se on varmaan ihan
ok. Omat menetelmäni ovat näkökulmien ja henkilöhahmojenkin suhteen kokeneet
muutoksia matkan varrella. Ehkäpä seuraavalla kerralla, jos ja kun lähden
mukaan hevosenleikkiin, lainaan Kolun manööverejä.
Lisäyksenä loppuun. Kolun
ohjeissa on itua. Miksipä ei olisi? Nyt kun silmäilin harjoitustiedostoani,
ymmärsin jotain. Oikeasti. Kun vertaan omia käytäntöjäni henkilöhahmojen
kehittelyn suhteen oppaan keinovalikoimaan, tajuan menneeni aikaisemmin
hahmojen kanssa naimisiin ja korjaillut sitten tätä parisuhdetta matkan
varrella. Kirjoita vuosi -oppaan menetelmät toimivat avioliittoon verrattuna
treffeinä ilman sitoumuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti