Kuva: Storytel
Sain vinkin Rebecca Solnitin ja Teresa Fernandezin (e-kirjan kuvitus) tietokirjasta Miehet selittävät minulle asioita Threadsin keskusteluketjusta. Lupasin kuunnella kirjan ja kommentoidakin sen sisältöä mansplainaamatta. Kuvaillessani ilmiötä varaan oikeuden ymmärtää väärin. Minua saa korjata. Samalla esitän mielensäpahoitusvaroituksen. Kirjan sisältö saattaa mennä tunteisiin.
Julkaisu on koottuu kirjailija, historiantutkija ja aktivisti Rebecca Solnitin esseeistä (2008-2014) ja sehän on siis muodostunut lajinsa kulttiteokseksi. Teoksen nimiesseen pohjalta on kehittynyt käsite "mansplaining" eli ensimmäiselle kotimaiselle käännettynä miesselittäminen. Miesselittämisellä tarkoitetaan miehen ja naisen välistä keskusteluasetelmaa, jossa mies esittää käsityksensä keskustelun aiheesta ilman sen kummempaa tietoa tai arvioi omat tietonsa reilusti yläkanttiin. Näissä tapauksissa keskustelun naisjäsenellä sattuu olemaan aiheesta tosiasioihin perustuva asiantuntijuus, jota mies ei suostu oikein millään hyväksymään.
Näin sanottuna tuo asetelma kuulostaa suht harmittomalta, pelkältä ajattelemattomalta käytökseltä ja voisi jopa huvittaa. Solnitin esseet todistavat muuta. Kysymys on vallankäytöstä ja halusta vaimentaa nainen. Solnit näkee ilmiössä yhtymäkohtia naisiin kohdistuvaan alistamiseen ja väkivaltaan. Oikeastaan ilmiöt sijoittuvat samalle janalle. On armoton tosiasia, että me miehet olemme aggressiivisempi sukupuoli ja toteutamme suurimman osan rikoksista ylipäätään. Tuohon miehiin liittyvän tosiasian valossa voin ymmärtää meihin kohdistuvat yleistykset ja suoranaisen miesvihan. Onhan se surullista. Tulee jotenkin voimaton olo.
Historiantutkija Solnit on kerännyt todisteensa aina Sigmund Freudin ajoilta alkaen. Sieltä hän ammentaa esimerkkejäänkin, yhtä lailla kuin lähihistoriastakin. Kaikesta tästä johtuen naiset ovat heränneet ajansaatossa puolustamaan oikeuksiaan. Kehittyi naisasialiike ja käsite feminismistä.
Pidin Solnitin tavasta käsitellä teemaansa, vaikka siitä onkin tunnistettavissa provokatiivisia piirteitä, vaikkapa sodankäyntiin liittyvän sanaston muodossa. Toki kirjailija pyrkii välttämään liian kategoriset syytökset ja muistuttaa aika-ajoin, etteivät kaikki miehet syyllisty vastakkaista sukupuolta alentavaan käytökseen ja onnistuvat naisetkin esiintymään epäasiallisesti. Hän ei jää näihin huomioihin kiinni vaan muistuttaa niiden olevan ihan oman keskustelun aiheensa.
Ja onhan niinkin, ainakin esseiden perusteella, että kaikki, todellakin kaikki naiset joutuvat kohtaamaan jossain vaiheessa elämäänsä väheksyntää. En tiedä. En ole elänyt päivääkään naisena. On vaikea asettua toisen sukupuolen asemaan, vaikka ilman väheksyntää en ole itsekään elämästäni selvinnyt. Se ei tosin ole valtaväestöä edustavalle sekasyöjä heteromiehelle sama asia lähimainkaan.
Odotin ratkaisuja, joita kirjoittajalla on tarjota melko niukasti. Solnit tunnistaa sen itsekin. Suurimmaksi osaksi ratkaisut ovat olleet tähän saakka puolustautumiskeinoja ja naisten omanarvontunteen vahvistamista. Tätä kuvaa hyvin kirjailijan esimerkki amerikkalaisesta collegesta, jossa naisopiskelijoille jaettiin vinkkejä siitä, kuinka välttää tulla raiskatuiksi, sen sijaan että olisi valistettu miesopiskelijoita kunnioittamaan naisen ruumiillista koskemattomuutta.
Eiväthän miehet ole mikään luonnonvoima. Mielestäni on äärimmäisen hyvä huomio, että meidän miesten ajattelutapaan, asenteisiin ja toimintaan pitää keskittyä entistä enemmän. Edelleenkään ei tarvitse tarjota huomaavaiselle ja hyväkäytöksiselle miehelle keksiä, niin kuin Solnit asian ilmaisee, mutta kyllä minä silti uskon palkitsemiseen. Ja tämä koskee ihan kaikkia sukupuolia. Mielestäni pitäisi ottaa miesten joukosta kohdevalon eteen ne yksilöt, jotka pyrkivät tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen, sekä kunnioittavat toisen ihmisen ruumiillista koskemattomuutta ja arvostavat kanssakulkijan elämänkokemusta ja tietämystä, tulipahan se sitten loppututkinnoista tai koetusta elämästä. Pitää tutkia heidän, näiden hyvisten kasvuolosuhteita, koulutustaustaa ja persoonallisuutta. Yleisesti tulisi tutkia sitä taitekohtaa, missä kehitys alkaa vääristyä. Silloinko, kun alkaa tulla karvoitusta genitaalialeelle ja ääni madaltua? Varmaan tätä on tutkittukin. Ainakin toivon niin.
Ilmiö ei ole yhteiskuntaluokkaan sidottu. Solnit todistaa, että naisten tietämystä osataan mollata hyvinkin vaikutusvaltaisessa asemassa, niin sanotuissa akateemisissä piireissä ja jopa räikeästi. Siitä hänellä on omakohtaista kokemusta. "Eivät kaikki miehet", siihen väittämään en lähde. Silti väitän, että ihan tavallinen raudoittaja Rane voi olla mitä hellin ja huomaavaisin elämänkumppani ja kasvattaja. Ole sinäkin niin kuin raudoittaja Rane.
Wikipedian mukaan Rebecca Solnit (1961) on amerikkalainen esseisti, kriitikko, aktivisti ja tietokirjailija, joka on julkaissut yli 20 kirjaa. Solnitin aihealueet liikkuvat feminismin, historian, länsimaiden ja alkuperäiskansojen historian ja yhteiskunnan muutosten alueella ainakin. Hänet on palkittu freelance kirjoittajille tarkoitetulla Windham-Campbellin palkinnolla vuonna 2019.
Oon kirjoitellut aiheen ympäriltä aikaisemminkin, viimeksi miestenpäivänä. Niin ja se on vielä sanottava, ett tykkään Satu Paavolan lukijaäänestä ja ilmaisusta.
