Muutama sana miestenpäivän kunniaksi miehistä, meihin kohdistuvista ikävistä väittämistä ja keinoista päästä niistä eroon. Ne kaikki ovat totta. Miehet hallitsevat rikostilastoja. Useimmiten juuri miehet syyllistyvät lähisuhdeväkivaltaan. Useimmiten miehet ottavat turhia riskejä liikenteessä. Milloin taas lähetellään peniskuvia, milloin esitetään seksuaalissävytteisiä rankasti esineellistäviä kommentteja ja ehdotuksia ja kun vastakkainen sukupuoli niistä kieltäytyy, alkaa suorasanainen nimittely, koska meitä on loukattu pakeilla. Nämä vain esimerkkeinä. Jotain jäi varmasti pois. Voit lisätä sen tähän: Miehet myös _________ __________ __________ . Riittääkö rivit? 😅
Näin ei tarvitse enää olla. Minulla on tähän pari pettämätöntä keinoa joiden toteuduttua tuo kaikki on historiaa. Tähän perään voisi laittaa ostoskanavatyyliin tilausosoitteen, mutta ei. Nämä teesit eivät maksa mitään ja me voimme ottaa nämä käyttöön heti. Nämä jopa säästävät (Trumpin tyyliin) biljoonia ja triljoonia euroja, kaikesta inhimillisestä kärsimyksestä, ennenaikaisista kuolemista ja rikkoutuneista ihmissuhteista puhumattakaan. Ratkaisu on yksinkertainen. Miesten täytyy alkaa arvostaa itseään.
Naiset ovat tämän jo oivaltaneet. He laittautuvat ilahduttaakseen itseään. He pukeutuvat itseään varten, ehostavat itseään, pitävät kunnostaan huolta itsensä vuoksi, opiskelevat kehittääkseen itseään ja hakeutuvat johtoasemaan ja perinteisiä sukupuolirajoja rikkoviin ammatteihin itsensä vuoksi. Lasikatot helisevät ja räjähtävät palasiksi ja tämä kaikki on todella tervetullutta.
Nyt joku väittää, että onhan miehilläkin kunnianhimoa, pyrkimyksiä ja saavutuksia ja näitä kaikkia jopa enemmän joissain asioissa kuin naisilla. Varmasti. Mutta toimivatko he itseään ajatellen? Väitän, että iso osa voitoista ja valloituksista on tehty pohjimmiltaan naisen tai muun kumppanin ihailun toivossa. Pitää olla yleisö. Esiinnytään. Mikään ei merkitse mitään, jos jää ilman oman lemmityn palvovia katseita. Testosteroni laittaa himoamaan partnerin tuoksua. Kuinka moneen taloprojektiin, Ikean reissuun, sohva- ja koirahankintaan ja perheenlisäykseen on lähdetty mukaan suureksi osaksi sen vuoksi, että saa vain puolisoltaan hyväksynnän? Avioero on monelle miehelle yhtä kuin lähtölaskenta hautaan, mikä kertoo samaa tarinaa miesten ehdollistuneesta elämästä. Näin ei tarvitse enää olla.
Nyt on viimeinen hetki alkaa jokaisen miehen ajatella, mitä minä oikeasti haluan, siis muuta kuin elämänkumppania. Me emme voi jatkaa ulkopuolelta tulevan kiitoksen varassa. Meidän täytyy kiittää itse itseämme ja alkaa huolehtia itsestämme itsemme vuoksi. En sano sitä, etteikö heitä olisi jo. Nyt kaikki mukaan. Omilla jaloillaan seisoville miehille on muuten kysyntää parisuhdemarkkinoillakin. Se suhde tulee siinä ohessa, jos on tullakseen. Enää se ei ole päämäärä, vaan bonus.
Itsensä arvostaminen ei tarkoita kerskumista ja mahtailua. Aidosti itseään arvostavan miehen ei tarvitse näyttää ulospäin. Se hehkuu hänestä. Itseään arvostavan miehen ei tarvitse viedä toiselta, vaan päinvastoin jakaa omastaan. Itseään arvostava mies ei lyö, vaan suojelee ja hoivaa. Itseään arvostava mies ei loukkaannu, jos hän ei kelpaa sellaisena kuin on, koska hänellä on aina itsensä. Hänellä voi olla ihmisiä, naisiakin, elämässään, mutta hän ei elä toisten ihmisten kautta.
Arvostakaa itseänne ja olkaa itsestänne ylpeitä kadunlakaisijana, raudoittajana, muurahaistutkijana, piirimyyjänä, sairaanhoitajana, johtajana, lääkärinä, insinöörinä, ______________ (kirjoita ammattisi, jos et löytänyt listalta), sairaseläkeläisenä, toipuvana alkoholistina, eronneena ja yhtä lailla lapsettomana kuin perheenisänäkin.
Ollaan ystävällisiä, autetaan, kannustetaan ja pyydetään anteeksi jos ja kun me syyllistymme loukkaamaan toisiamme. Ei tarvitse saada anteeksi. Tärkeintä on, että annamme itse itsellemme anteeksi. Perseilty on. Ei tehdä niin enää.
Olen kuullut väitteen, jonka mukaan naiset joutuvat todistamaan osaamistaan monin kerroin miehiin nähden, kun he pyrkivät miesvaltaisille teknillisille aloille tai johtaviin virkoihin. Niin ei pitäisi olla (enkä nyt tarkoita naisten hakeutumista, vaan näytöntarvetta). Miehillä on sama homma, kun he pyrkivät osoittamaan tunneälyä, herkkyyttä, myötäelämisen ja hoivaamisen taitoja vaativia ominaisuuksiaan. Miehiin kohdistuvat olettamat ovat usein jopa leimaavia. "Oletpa sinä herkkäkätinen... mieheksi", totesi minulle eräs vanhempi naishenkilö kerran päivystyksessä, kun työskentelin lääkintävahtimestarina ja puin häntä. Tuo on kuvaavaa, vaikka poikkeuksellinen kommentti olikin.
Kun mies saa kuulla, että hän on hyvä, kiltti, reìlu, avulias, hellä, huomaavainen, kohtelias ja ystävällinen, se alkaa ruokkia itseään. Odotan sitä someketjua, jossa on otettu kuvakaappauksia miesten esittämistä vilpittömistä kohteliaisuuksista ja niitä kommentoidaan ihastellen ja esitetään omia vastineita. Kyllä, näistä saa ja pitää tehdä numero.
Sama homma kirjallisuuden, tv-sarjojen ja elokuvien puolella. Alkakaa kirjailijat kirjoittamaan miehille positiivisia rooleja. Aina ei miehestä tarvitse paljastua naistenhakkaajaraiskaajavihaajapedofiilirasistilihansyöjähurjastelijaa. Sopuisa mies ei ole yhtä kuin tylsä henkilöhahmo. Aletaan paljastaa jo kirjoitetuista kirjoista, elokuvista ja tv-sarjoista tällaisia hahmoja. Minä aloitan. Tv-sarjan Stranger Things sheriffi Jim Hopper. Last of Us sarjan Joel Miller. Useat Stephen Kingin kirjoittamat roolit vanhoille miehille.
Hyvää miestenpäivää!
