Vuoden 2023 päiväni ovat luetut - ja kirjoitetut

Vuosi 2023 alkaa olla eletty. Moni asia pysytteli entisellään. Rakkaan puolisoni kanssa tuli täyteen 30 vuotta yhteiseloa, jos aloitetaan ajanlasku kihloihin menosta. Viimeiset puolitoista vuotta ollaankin oltu kahdestaan, kun nuorinkin tytär muutti kotoa. Nyt olisi ollut hyvä sauma kehitellä kriisiä, mutta ei. Työnkään suhteen ei ole mikään muuttunut. Päivystyspoliklinikkaa tuli täyteen 27 vuotta ja jatkuu ja jatkuu. Tämän enempää ei yksityiselämästä. Seuraavaksi kulttuuria.

Muun elämän ohessa kirjoitin romaania ja avustin Suomen dekkariseuran Ruumiin kulttuuri -lehteä kirja-arvioiden muodossa. Alkuvuodesta käytin käsikirjoitustani Kriittisen korkeakoulun arviossa ja oikeastaan koko vuosi meni kirjoittaessa sitä uusiksi. Sitä se on, kun painaa kolmea vuoroa samaan aikaan ja joutuu välillä suostuttelemaan itseään ihan tavallisiin arkiaskareisiin. Nopeammin ei synny.

Kässärin sisällön suhteen tein laajaa taustatyötä. Laajempaa kuin koskaan. Selasin väitöskirjoja, tietoteoksia ja sanomalehden digiarkistoja, katsoin aiheeseen liittyviä elokuvia, vierailin museoissa, kuuntelin äänikirjoja ja podcasteja ja tutustuin teemaa sivuaviin nettiartikkeleihin. Fiilistelin aiheilla ja tapahtumapaikoilla. Kävinpä kokeilemassa verikuppaustakin, jolla on pieni rooli tarinassa. Ei pitäisi menestys jäädä ainakaan taustatyöstä kiinni. Toki kirjallinen ilmaisu ratkaisee. Sen suhteen pysyttelen nöyränä. Minun tapauksessani, heh, on pakko. Tärkeintä on, että nautin tekemisestä.

Vähän aihealueeseen ja fiilistelyyn liittyen kävin myös pyhäinpäivänä lukemassa otteen käsikirjoituksesta veljeni ja isäni haudoilla. Isähän se nakkasi ensimmäisen aikuisten romaanin, Follettin Neulansilmän käteeni. Veljeni lyhyt elämä toimii puolestaan muuna innoittajana. Uskomusajattelua  tiedän. Saa tarjota foliohattua ja viskoa vihkivettä päälleni. Ensi vuosi näyttää, oliko rituaaleista hyötyä.

Vuonna 2023 aikana julkaisin tämä mukaan lukien kaksikymmentä blogikirjoitusta. Ihan kohtuullinen määrä siis. Kirjoitan näitä aina silloin kun huvittaa ja on asiaa. En saa näistä taloudellista hyötyä, elleivät nämä sitten toimi porttina kirjojeni pariin.

(Mainos alkaa) Kirjojani saa kirjastoista ja äänikirjapalveluista kautta maan. Tarkista myös nettikirjakaupat. (Mainos päättyy)

Blogiteksteistäni eniten luetuiksi osoittautuivat seuraavat kolme:

Top 1: Espoonlahden teatterin Top Secret säväyttää

Top 2: Dekkarin vuosi - muutama sana kirjan näkyvyydestä ja elämän raadollisuudesta

Top 3: Ari Wahlstenin Kit Karisma 7 - Ei täytesivuja, vain toteutusta

Kirjoja luin 33 ja kuuntelin 55. Näihin en laske lähdekirjallisuutta, joista suurinta osaa vain selailin. Lukukirjojen genret vaihtelevat melkein laidasta laitaan. Sotakirjat, runoteokset ja chick-lit loistaa toistaiseksi poissaolollaan. Joskus aikaisemmin olen laskenut kirjailijoiden sukupuolijakauman. Enää en. Ei huvita. En näe sitä tärkeänä. Muutenkin kirjailijaa pyritään nykyään nostamaan näyttämölle aivan liikaa. Kivannäköiset ja sujuvasanaiset ekstrovertit rules, voisi kärjistää. Tässä suhteessa ihailen esimerkiksi tapaus Ilkka Remestä eli Petri Pykälää, joka on malttanut pysyä kirjoituskammiossaan. Arvostan. Melkein voisi lukea taas jonkin hänen teoksistaan.

Lukemiseni valikoituu muutenkin puhtaasti aiheen perusteella. Eksentrisyys kiinnostaa. Poikkeus totutusta. Yllättävyys. Viisaus. Heittäytyminen. Kaavan rikkominen. Uusi tuore näkökulma. Vanha jo unohdettu lähestymistapa. Vierastan "liian suosittuja" teoksia. En mielelläni lähde jolkuttamaan lauman mukana. Näen ylihehkutetussa kirjoissa jotain epäilyttävää ja luultavasti pettyisin lukukokemukseeni. Liian suuret odotukset kääntyvät itseään vastaan. Saatan toki kohun hiivuttua tutustua näihinkin ja monen teoksen kohdalla myöntää sen ansiot. Siinä vaiheessa suuren yleisön huomio on jo seuraavassa ilmiössä. Usein menestyksen takaa paljastuu ihan oikeita kirjallisia hyveitä.

Ennen luettujen kirjojen listaan menoa toivotan kaikille elämysten täyteistä joulua ja rauhaisaa yhteiseloa uudelle vuodelle. Kiitos kaikille teille, jotka olette tutustuneet hengen tuotteisiini. Sen verran olen tyrkky minäkin (pakko perk...), että minut löytää Instagramista nimellä mika_olavi ja Facebookista näpyttämällä sinne sanat "Kirjailija Mika Kähkönen" sekä viestipalvelu äxästä (Twitter eli X) ihan omalla nimelläni. Ottakaa seurantaan, kuuluu kai sanoa.


LUETUT 2023

TAMMIKUU

1. Eeva Louko: Käärmeiden maa
2. Max Seeck: Loukko
3. C.J.Tudor: Rovio
4. Kaisa Tammi: Naisvankilan pomo

Äänikirjat
1. Haruki Murakami: Ensimmäinen persoona. Lukija: Toni Kamula. Kääntäjä: Antti Valkama. 5:24
2. Francesc Miralles, Hector Garcia: Namaste - Onnellisen elämän taito. Lukija: Jukka Pitkänen. Kääntäjä: Satu Ekman. 4:24
3. Timo J. Tuikka: Vitutuksen voima - Suomalaisen katkeruuden historia. Lukija: Pertti Koivula. 9:33
4. Anders Hansen: Aivoblues: Miksi voimme huonosti, vaikka kaikki on hyvin. Lukija: Panu Vauhkonen. Kääntäjä: Christine Thorel. 4:55
5. James Clear: Pura rutiinit atomeiksi - Näin saat aikaan muutoksen, joka pysyy. Lukija: Markus Niemi  Kääntäjä: Kaisa Koskela. 7:13

HELMIKUU

5.Carlos Fuentes: Aura
6. Laura Lindstedt & Sinika Vuola: 101 tapaa tappaa aviomies - Menetelmällinen murhamysteeri
7. H. P. Lovecraft: Hulluuden vuorilla. Toim. Lauri Lattu

Äänikirjat
6. Umberto Eco: Ruusun nimi. Lukija: Petri Hanttu. Kääntäjä: Aira Buffa. 24:17
7. Juha Rautaheimo, Sari Rainio: Vaeltavat vainajat - Mortui non silent II. Lukija: Toni Kamula, Hannamaija Nikander. 18:06

MAALISKUU

8. Sari Katajala-Peltomaa, Jenni Kuuliala, Marika Räsänen: Verta vuotava kuva ja muita outoja ihmeitä - Eletty usko myöhäiskeskiajalla
9. Abraham Merritt: Paholaisnuket
10. Eevi Kuokkanen: Ei sanaakaan

Äänikirjat
8. Stephen King: Uinu, uinu lemmikkini. Lukija: Antti Jaakola. Kääntäjä: Pirkko Talvio-Jaatinen. 19:10
9. J. M. Barrie: Peter Pan. Lukija: Ossi Ahlapuro. Kääntäjä: Tarja Puumalainen. 0:53
10. C. J. Tudor: Ne muut. Lukija: Aku Laitinen. Kääntäjä: Saara Pääkkönen. 10:07
11. Marko Hautala: Kirottu maa. Lukija: Timo Määttä. 5:58
12. Taina Laane: Vahvuutena herkkyys: Kirjeitä hänelle, joka kokee syvästi. Lukija: Sanna Majuri. 5:42
13. C. J. Tudor: Liitu-ukko. Lukija: Aku Laitinen. Kääntäjä: Raimo Salminen. 9:43


HUHTIKUU

11. Stephen King: Satumaa
12. Sinikka Vuola & Tommi Melender: Maailmojen loput: kirjoituksia romaanitaiteesta

Äänikirjat
14. Juhani Mattila: Herkkyys ja sosiaaliset pelot. Lukija: Mirjami Heikkinen. 8:36
15. C. J. Tudor: Paluu pimeästä. Lukija: Aku Laitinen. Kääntäjä: Laura Beck. 10:26
16. Emilia Kujala: Suorittajan mieli: Vapaudu ylikontrollista. Lukija Emilia Kujala. 6:57
17. Heikki Saure & Kuparikettu: Noitakirja - Nykynoidat ja noitien historiaa. Lukija: Maruska Verona 10:08
18. A. R. S. Horkka: Murhaballadit. Nordic Horrot -sarja, osa 4. Lukija: Saara Lehtonen. 3:37


TOUKOKUU

13. Ramsey Campbell: Vanhat Sarvet
14. Ari Wahlsten: Langennut kaupunki
15. Sebastian Fitzek: Soittolista e
16. Marja-Leena Tiainen: Gangsterin poika (selkokirja)

Äänikirjat
19. Stephen King: Revolverimies - Musta torni I. Lukija: Simo Häkli. Kääntäjä: Kari Salminen. 9:27
20. Katri Kanninen, Liisa Uusitalo-Arola: Terapian tarpeessa?: Lyhytterapeuttinen itsehoito. Lukija: Tuomas Tulikorpi. 7:13.
21. Stephen King: Kolme korttia pakasta: Musta torni II. Lukija: Simo Häkli. Kääntäjä: Kari Salminen. 16:14
22. Jose Ahonen: Yli luonnollisen: Mentalistin tutkimusmatka salatieteisiin. Lukija: Eero Ojala. 4:28
23. Karolina Kouvola: Pohjolan noituus: Magian historia Pohjoismaissa. Lukija: Leena Nuora. 6:45

KESÄKUU

17. Marko Hautala: Kuokkamummo
18. Sarah Penner: Lontoon Salatieteellinen seura
19. Gabriel Korpi: Sadekoirat (pdf)

Äänikirjat
24. Stephen King: Joutomaa: Musta torni III. Lukija: Simo Häkli, kääntäjä: Kari Salminen 21:54
25. Sue Black: Kaikki mitä jäljelle jää - Oikeusantropologin elämä kuoleman parissa. Lukija: Satu Paavola. Kääntäjä: Anna Kangasmaa, Anna Lönnroth. 11:17.
26. Vesa Sisättö: 102 murrettua myyttiä. Lukija: Paavo Kerosuo. 3:13.
27. Emmy Abrahamson: Kuinka menestyä hullujenhuoneella. Lukija: Katariina Lantto. Kääntäjä: Outi Menna. 7:23

HEINÄKUU

20. Toim. Markku Sadelehto: Haudantakaisia
21. Tommi Tolmunen: Salainen zen-harjoitus - Selkää ja niskaa hoitava liikemeditaatio
22. Sami Makkonen: Hevosjumala

Äänikirjat
28. Eckhart Tolle: Tyyneys puhuu. Lukija: Juhani Rajalin, ei kääntäjätietoja. 2:00
29. Jack London: Susikoira. Lukija: Juha Danson. Kääntäjä: Toivo Vallenius. 7:38
30. Jussi Moila: Tuntematon. Lukija: Tommi Eronen. 8:16
31. Ilkka Auer: Anastasia. Lukija: Petri Hanttu. 8:38
32. Tuire Malmstedt: Lyijysydän. Lukija: Mikko Leskelä. 7:13
33. John Ware, Gerald L. Posner: Josef Mengele - Elämä ja teot. Lukija: Simo Häkli. Kääntäjä: Pertti Jokinen. 16:13
34. Margaret Atwood: Noidan sikiö. Lukija: Jukka Pitkänen. Kääntäjä: Kristiina Drews. 9:59
35. Stephen King, Ritchard Chizmar: Gwendyn lipas. Lukija: Satu Paavola. Kääntäjä: Einari Aaltonen. 2:29
36. Robert Hunter: Krusifiksitappaja. Lukija: Petri Hanttu, kääntäjä: Inka Parpola. 13:28

ELOKUU

23. Clémence Michallon: Hiljainen vuokralainen
24. Marko Hautala: Musta kieli
25. Iiro Meriläinen: Pedon merkit

Äänikirjat
37. Kazuo Ishiguro: Menneen maailman maalari. Lukija: Jussi Puhakka. Kääntäjä: Helene Bützow. 6:51
38. Vesa Sisättö: 103 kummallista juttua. Lukija: Arttu Kurttila. 3:21
39. Humphrey Carpenter: J. R. R. Tolkien: Elämäkerta. Lukija: Toni Kamula. Kääntäjä: Vesa Sisättö, Johanna Vainikainen. 11:50
40. Jarkko Stenius: Veriside. Lukija: Markus Niemi

SYYSKUU

26. Jo Nesbø: Pimeyden talo
27. Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia.

Äänikirjat
41. Richard Chizmar: Gwendyn lumottu sulka. Esipuhe: Stephen King. Osa 2 sarjassa Gwendy. Lukija: Satu Paavola. Kääntäjä: Einari Aaltonen. 4:50
42. Arto Pietikäinen: Joustava mieli ja hyvän itsetunnon ABC. Lukija: Juhani Rajalin. 8:20
43. Jo Nesbø: Torakat. Lukija: Jukka Pitkänen. Kääntäjä: Outi Menna. 13:09.
LOKAKUU

28. Tuomas Lius: Sikojen lahti
29. Samuli Antila: Marrassäkeet

Äänikirjat
44. Joona Keskitalo: Tottelemattomat. Lukija: Markus Niemi. 13:07
45. Anna Paldar: Kadonnut: Alesia B. Lukija: Vilma Kinnunen. 8:10.
46. Joël Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Lukija: Jukka Pitkänen. Kääntäjä: Anna-Maija Viitanen. 21:53

MARRASKUU

30. Nikolaj Frobenius: Pelon kasvot
31. Avi Heikkinen & Aapo Kukko: Ethän kuole ennen minua.

Äänikirjat
47. Rebecca Netley: Kalman kehtolaulu. Lukija: Senja Rajalin. Kääntäjä: Satu Loitsu. 9:17
48. Heikki Turunen: Simpauttaja. Lukija: Esa Saario. 10:37
49. Chris Carter: Teloittaja. Lukija: Petri Hanttu. Kääntäjä: Inka Parpola. 14:13.
50. Kia Kilpeläinen, Rami Mäkinen: Katiska: Suuri huumevyyhti. Lukija: Lauri Kortelainen. 9:19
51. Magdalena Hai: Sarvijumala. Lukija: Miiko Toiviainen. 4:26

JOULUKUU

32. Kaarina Griffiths: Meren syliin

33. Iiro Meriläinen: Paha kolminaisuus

Äänikirjat
52. Mika Immu Ilmén, Sami Lotila:  Gangstakuiskaaja. Lukija: Jari Nissinen. 7:31
53. Mika Ilmén, Jarkko Sipilä (toim.): Immu. Lukija: Mika Ilmén. 7:31
54. Mikko Lehtonen: Hanskat tiskissä. Lukija: Mikko Leskelä. 5:34

55. Susan Cain: Hiljaiset: Introverttien manifesti. Lukija: Hannamaija Nikander. Kääntäjä: Lea Peuranpuro. 11:18

Kaarina Griffithsin Meren syliin - Englannin rannikkokylän mystiikkaa ja tenho viehättää

 

Kaarina Griffiths: Meren syliin

Otava 2023. 399 s.

 

Kaarina Griffithsin jännitysromaani Meren syliin aloittaa Cornwall-mysteeriksi nimetyn sarjan tarinalla, jossa pienen englantilaisen merenrantakylän pubin tarjoilija katoaa ja jonka ruumis löytyy myöhemmin koristeltuna merenneidoksi. Koristelulla on iso merkitys St Serenen -kylän asukkaille. Paikkakunnalla elää legenda kauniista tuntemattomasta naisesta, joka ilmestyi kirkkoon ja rakastui kirkkoherraan, joka pian tuon kohtaamisen jälkeen katosi. Uskomus merenneidosta ja syvyyksiin uponneesta kirkkoherrasta elää sitkeään.

Poliisit, heidän etunenässään puutarhanhoitoa ja Digestive keksejä rakastava rikostarkastaja Paul Digginsin alkaa tutkia juttua, heti kun vain saa päivän keksiannoksensa. Ilman keksejä Diggins ei yksinkertaisesti pysty toimimaan, mikä kelpaa laitoksella hyvässä mielessä pilailunaiheena. Tuekseen rikostarkastaja saa suomalaisen kriminaalipsykologi ja profiloija Antti Honkasen, vaikkei Diggins alkuun niin välittäisikään. Miehet ovat jo kaksi vuotta aikaisemmin tavanneet vähän samoissa merkeissä, kun paikkakunnalla katosi nainen ja Honkanen oli jopa päätyä epäiltyjen joukkoon. Miehet pääsivät torautumaan. Honkanen saattaa olla joidenkin makuun turhan kukkomainen. James Bondia muistuttava konsultti asuttaa ja ylläpitää hulppeaa Trennan kartanoa, surffaa ja ajaa klassikkourheiluautoilla.

Tarjoilijan katoamisen aikoihin merenrantakylään saapuu suomalainen kuvataiteilija Kaisla Aalto, tavoitteenaan inspiroitua merenrantamaisemista. Kyläyhteisö ottaa hänet vastaan avosylin. Erityisen hyvin hän tutustuu pakistanilaistaustaiseen Evening Starin toimittaja Emmy Pateliin, joka on tullut tekemään katoamistapauksesta juttua. Naisten välillä synkkaa heti, eikä Aalto voi sallia toimittajan majoittua hotelliin, vaan vaatii tätä mökkiseurakseen. Ei aikaakaan, kun naiset saavat huomata joutuneensa vainotuksi. Se ei voi johtua pelkästään tiettyjen kyläläisten ahdasmielisyydestä seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Vaikuttaa pahasti siltä, että naiset ovat pääsemässä murhaajan jäljille poliiseja nopeammin ja siitähän ei seuraa mitään hyvää.

Se itse juonesta ja perusajatuksesta. Sananen miljööstä. St Serenen kylä sijaitsee lähellä Penmeren lahtea, joka on tunnettu luolistaan. Niihin sanotaan merirosvojen aikoinaan kätkeneen ryöstösaaliitaan. Mikään minun esittämäni kuvaus ei antaisi oikeutta muulle maisemalle. Kaikki, jotka ovat katsoneet englantilaisia maaseudulle ja varsinkin rannikolle sijoitettu televisiosarjoja, voivat kuvitella mitä tältä romaanilta voi odottaa. Se täyttää odotukset.

Tarinan kyläyhteisö on kokoonsa nähden runsas ja värikäs. On taideyhteisöä, elämäntapakommuunia, kalastajakulttuuria, uskonnollista ääriajattelua ja sosiaalisen kanssakäynnin ristivetoa. Epäiltyjä piisaa, niin kuin whodoneit-dekkariin kuuluukin. Mielellään en lähtisi arvostelemaan teosta mistään. Muutenkin, vaikkapa ”liian vähän versus liikaa” -tuijottaminen on turhaa, koska näissä asioissa mielipiteet menevät usein ristiin. Ai usein? Mieluummin aina. Teos on itsessään aina täydellinen ja valmis. Vain painotukset vaihtelevat. Saa väittää toki vastaan. Meren syliin -romaanin painotus on ihmissuhteissa ja ympäristössä, mistä tulikin mieleeni, että on kirjalla myös sanoma ja kantava teema: luonnon- ja vielä tarkemmin merensuojelu.

Lievetekstin mukaan Kaarina Criffiths on Cornwallissa asuva terapeutti ja toimittaja, jonka perheeseen kuuluu brittimiehen lisäksi löytökoira ja eläkeläishevonen. Kustantaja Otavan sivujen mukaan häneltä on ilmestynyt aikaisemmin romaanit Punainen piru ja musta enkeli (2018 Lind & co), Trennan sokkelo (2020 Taika Tales) ja Murha tunturissa (2021 Lind & co) Paikallistuntemus yhdistettynä terapeuttitaustaan antaa luvan odottaa häneltä vielä vaikka mitä. Siinä missä Satu Rämön hihasta löytyy jokerina Islanti ja Vera Valalta Italia, löytyy Kaarina Criffithsiltä Englanti.

Kirja oli toinen Suomen Suuren Kirjakerhon kuukauden kirjoista. Sain sen luettavakseni puolisoltani, heti kun hän oli lukenut sen ensin. Ja se piti vielä sanoa, että kirja sisältää erinomaisen määritelmän kalsarikännistä. Kotisohvalla kalsarisillaan vedetyt kännit rinnastetaan meditaatiomuodoksi. No, ovathan ne sitä.

Samuli Antila: Marrassäkeet

 

Samuli Antila: Marrassäkeet

Osuuskumma 2023. 269 s.

 

Eletään vuotta 1731.Velkojiaan pakeneva pappi Isak ottaa vastaan työtarjouksen pienestä Taraksen kylästä. Kylä sijaitsee Vääksyn kuninkaanmailla Tammerkosken kartanon omistamassa korvessa. Leskirouva Amanda suree miehensä kuolemaa ja on saanut isänsä puodin taakakseen. Lisämurhetta aiheuttaa Antin, hänen sotilaspoikansa, katoaminen Olavinlinnan komennuksella. Isak ja Amanda kohtaavat kievarin kulmilla, tekevät toisiinsa vaikutuksen ja päätyvät myöhemmin yhteen. Kun Amanda saa kuulla vielä ilouutisen hänen poikansa löytymisestä ja vieläpä elävien kirjoissa, ei voisi enää parempaa toivoa. Pojan löytyminen on Maaria unenpuhujan ansiota. Maarialla on kyseenalainen maine. Puhuu useampaa kieltä ja osaa kirjoittaakin, mikä sotii hänen yleistä olemustaan vastaan. Yleisellä olemuksella tarkoitetaan vaatimatonta kerjäläisen vaatteisiin pukeutumista. Noita-korttiakin on vilauteltu.

Yhteiselon auvoa ei riitä alkua pidemmälle, kun meno muuttuu jo kummaksi. Tapahtumat kietoutuvat kylän ympärille. Luvassa on unia kuolleista lähimmäisistä, unihalvauksia, erikoisia näkyjä ja ääniä, joista osan haluaisi niin mielellään laittaa vaikka paloviinan piikkiin, kunnes alkaa tapahtua outoja sairastumisia, kuolemantapauksia ja selittämättömiä toipumisia. Lieneekö ruttoa, vaiko pelkkä iso väärinkäsitys? Niin tai näin, Isakin seurakunta uhkaa pienentyä olemattomiin. Niin kuin tuo Herran palvelija onkin vannonut Raamatun sanaan, on hänen taivuttava harkitsemaan jopa pakanallisia manöövereitä.

Samuli Antilan romaanin Marrassäkeet ehdoton vahvuus on Ruotsin vallan alla olevan korpi-Suomen ajankuva. Hanskassa on yhtä lailla miljöönkuvaus, kuin puhekielikin, siinä missä henkilöhahmojen ajatusmaailma, ruoka- ja juomakulttuuri, kuin pukeutuminenkin. Mennyt aika soluttautuu jopa kieliasuun ja lauserakenteisiin. Joskus on tullut kahlattua vanhoja klassikoita, joiden esitystapa on vaatinut isompaa tai vieläkin isompaa pinnistelyä, ennen kuin tavaamiseni on alkanut sujua. Tässä oli alkuun vähän samoja fiiliksiä. Silti uteliaisuutta riitti loppuun saakka. Palkittiinko sitten uteliaisuus? No, ihan kaikkea Antila ei kirjoita auki, tärkeimpänä se itse Paha. Mistä se tulee, missä se lymyilee ja miten se nappaa valtaansa? Se on kuin maaperässä elävä hermomyrkky. Odottaa vain sopivaa tartuntapintaa. Vaikkapa ensi yön unia.

Kirjan lievelehden mukaan alkujaan tamperelainen Samuli Antila asuu Helsingissä ja työskentelee majoitusalalla. Aikaisemmin häneltä on ilmestynyt useita novelleja ja romaaneja, joista olen lukenut vuonna 2020 Osuuskumman julkaiseman romaanin Rojuhauta, sekä kauhuantologiasta Kilkinkuoret ja muita äyriäiskauhukertomuksia (Nysalor, 2022) löytyvän novellin Maanalaiset. Linkki antologian arvioon. Nyt lukemani kirjan lainasin kirjastosta.

Tuomas Liuksen Sikojen lahti on kirjoitettu suomeksi - ei kiertoilmaisuja

 

Tuomas Lius: Etsivätoimisto Haka – Sikojen lahti

Crime Time 2023. 555 s.

 

Haka 2009, Laittomat 2010, Härkäjuoksu 2011, Lanka palaa 2019 ja nyt 2023 Sikojen lahti. Julia Noussairin ja Marko Pippurisen seikkailut jatkuvat. Aplodit sille seisoen.

Omalaatuinen, uniikki sankaripari Julia Noussair ja Marko Pippurinen jatkavat yhteistyötään tällä kertaa ei niin maailmoja syleilevien tapahtumien parissa. Noussairhan on siis entinen erikoisjoukotkin läpikäynyt ja kamppailulajit taitava poliisi ja Pippurinen viinijärveläinen moottoriturpa-luonnonlapsi-autonasentaja. Tuota viimeisintä ei tosin huomaa hänen omasta Ladastaan. He ovat perustaneet etsivätoimisto Hakan, jonka toimipiste on Liperissä. Liperi on pohjoiskarjalainen maaseutupitäjä, ruuhka-Suomen eläjille tiedoksi. Väkiluku: 11 953 (Wikipedia)

Arvata saattaa, että etsivätoimisto ei voi kehuskella kassavirralla, ei ainakaan ennen kuin ökyrikkaan grynderi Tapio Witkan poika tulee kaapatuksi ja etsintätehtävä päätyy etsivätoimisto Hakalle. Epäilyksen kohteena on militantti, itse itsensä ekoterroristiryhmäksi nimennyt Vihreä kaarti. Sivukeissiksi Pippurinen keinottelee kadonneen papukaijan etsintätehtävän, joka olisi kuulunut paikallisten nuorten perustamille Heppaetsiville. Eikä tuo tapaus Witkakaan olisi kuulunut alun perin Pippurisen ja Noussairin toimistolle. Sanotaan nyt vaikka niin, että Pippurinen teki toimeksiantojen eteen pari siirtoa. Vakavat kirjallisuuden harrastajat klikkaavat viimeistään tässä vaiheessa itsensä blogista ulos ja käyvät pesulla. Kyllä, Sikojen lahti ei tarjoa älyllistä haastetta, mutta niinpä ei tarjoa mindfulnesskaan. Kysymys on mielen tyhjentämisestä – vaihtamisesta vapaalle. On aika laskea sisäinen juntti hetkeksi laitumelle. Sitä on kaikissa meissä. Muu on pintaa.

Tämän kaltaisten kirjojen vuoksi aloin alun perin harrastaa lukemista. Hahmot ovat pääasiassa liioiteltuja karrikatyyrejä, varsinkin Pippurinen. Pippurinen on se työpaikan sonni, porsas, sekä apina. Pippurinen saadaan, kun yhdistetään yksi osa Eddie Murphya Beverly Hillsin kytästä, osa Sylvester Stallonea Rockysta, ripaus John Belushia Blues Brothersista, ja kuorrutukseksi Bruce Willisiä Die Hardista. Koristeeksi vielä muutama höyhen Aku Ankkaa. Julia Noussair edustaa kirjasarjan älyä, toimintaa ja vakavampaa osastoa elämäntragedioineen. On tragiikkaa Pippurisessakin. Jos oikein vakavissaan pohtii tuota hahmoa, häntä taitaa vaivata klovnin kyyneleet. Ainakin väsyneimmällä hetkellä. Sikailu, suorasanaisuus ja kaiken leikiksi pistäminen on peitto. Pippurisen omin sanoin: ”Mie oon kaupanpäällinen. Turha jätkä. Pölähys pahanhajuista ilmaa.” Rockyllakin oli omat epäilyksen hetkensä. Et ole. Olet aito, sydämellinen ja rakastettava poikkeus turhantärkeilevässä maailmassa.

Kirja tarjoaa herkullisia hahmoja, hyvää makua koettelevaa huumoria, asepornoa (jota olisi saanut olla enemmänkin), Itä-Suomen eksotiikkaa, siellä mielikuvitusta ruokkivia kohtausympäristöjä. Jotten etenisi liian loogisesti, mainitsen lopuksi kirjan alkunäytöksen, jossa etsiväpari vie haastetta Tohmajärven Kaurilassa asustelevalle huumetehtailija Nyrkki-Kyllikille. Kohtaus pitäisi saada peruskoulun äidinkielen ohjelmaan malliesimerkiksi oikeaoppisesta slapstick-komiikasta.

Tilastojen mukaan lukemisen aktiivisimmat harrastajat ovat pääkaupunkiseudulla asuvat ylemmät toimihenkilönaisoletetut. En suosittele Tuomas Liusta heille, suosittelen Liusta heidän puolisoilleen. Lukekaa, vaikka salaa. Ja kun olette lukeneet, sujauttakaa kirja jälkikasvullenne, varsinkin pojille. Pitää olla omia juttuja ja jaettuja salaisuuksia. Muistelen tilastokeskuksen tietoa, jonka mukaan esimurkuista poitsuista vain neljä prosenttia on lukenut edes yhden kirjan vuodessa. Korjatkaa ihmeessä, jos muistan väärin. Olisin mielelläni väärässä.

Nyt, tyhjentäkää mielenne ja keskittykää hetkeen Tuomas Liuksen Sikojen lahden (vai lahtauksen?) parissa.

Jännitysromaani Testinuket - hahmogalleriaa ja juonilinjoja vuosipäivän kunniaksi

 

Rakkauslapseni, alun perin omakustanteena julkaisemani jännitysromaanini Testinuket julkaisusta tulee tänään neljätoista vuotta. Ensimmäisenä se ilmestyi makuuhuoneeseemme. Viittaan tässä Facebook päivitykseen: Kirjat tuli. Nyt on makuuhuone ku kirjakaupan varasto. Tykkäyksiä postaukseni keräsi viisi kappaletta. Kiitos Petra, Elina, Lasse, Pirjo ja Jaana! Olen ihan äärettömän iloinen, että teos on myöhemmin löytänyt äänikirjamuodossa kaikista kirjoistani toiseksi eniten kuuntelijoita ja siitä on pidetty 3,5-3,7 tähden edestä.

Ajattelin juhlistaa merkkipäivää julkaisemalla listan kirjan henkilöhahmoista ja kertomalla lyhyesti heidän merkityksestään tarinassa. Pontimena tälle on äänikirjakuuntelijan ”S” antama palaute, jonka mukaan henkilöhahmoja on ”hirveästi”, niin kuin taustoja ja juontakin, eikä ”S” päässyt koko tarinan aikana sen kärryille. Kuuntelija on oikeassa. Näin jälkikäteen tarkasteltuna hahmogalleria on lievästi sanottuna runsas. Tuolloin halusin treenata useamman tapahtumalinjan kuljettamista yhtä aikaa. Kerron tässä ensin lyhyesti mitä eri tapahtumalinjoissa tapahtuu ja lopuksi listaan tärkeimmät henkilöhahmot. Pyrin välttämään juonipaljastuksia.

Kuva: Storytel

Tapahtumien keskiössä on itäsuomalaiset veljekset Ilpo ja Risto. Risto on ollut pari vuotta kuivilla huumeista, kunnes tulee käänne ja hän tapaa tutun menneiltä ajoilta. Hiski Tuunanen vaatii häntä maksamaan vanhoja velkoja ja kun niin ei tapahdu, järkkää tämä Riston Länsi-Suomessa toimivaan salaiseen testikeskukseen. Veljen kadottua Ilpo lähtee etsimään tätä. (juonilinja 1) Tämä on arvattavissa, eikä sitä ole syytä salata.

Riston isoveli Ilpon elämää synkistää melko tuore eroaminen ja varsinkin sen syyt. Lääkintävahtimestarina keskussairaalassa työskentelevä Ilpo on langennut hemaisevan apulaislääkäri Krista Vaajamaan pauloihin ja sortunut pikkujouluiltana naisen matkaan, joka johtaa Ilpon ja Annin eroamiseen. Tämä draama pääsee käsittelyyn, kun Ilpo osallistuu opintopäiville, joille myös tuo apulaislääkäri osallistuu. (juonilinja 2)

Samoihin aikoihin Länsi-Suomessa (käytin muuten Seinäjokea esikuvakaupunkina) nuori huumeidenkäyttäjä Jani Lepistö on velkaantunut diilerille. Tuo diileri, Anssi ”Kosu” Koskimaa vaatii Janilta omiaan korkojen kera. Viimeisenä ansaintakeinonaan Jani ottaa yhteyttä lääketieteelliseksi asiantuntijaksi itsensä esitelleeseen Kaj Erikssoniin, jolta hän on aikaisemmin saanut työtarjouksen. Kun hänelle selviää töiden luonne, on jo myöhäistä pakittaa. Jopa kirjaimellisesti. (juonilinja 3)

Oman juonilinjasta (4) saa myös kolaritestauskeskuksen porukka, heistä tärkeimpänä jo mainittu asiantuntija Kaj Eriksson, joka värvää testikuljettavaksi vapaaehtoisia, ja ei niin vapaaehtoisia huumeaddikteja testiauton rattiin. Eriksson on niin sanottu likainen lääkäri.

Viides (5) juonilinja keskittyy länsisuomalaisen sairaalan porukkaan, siellä Ilpo Tolosen entisen työkaverin Petteri Marttilan ja saman sairaalan osastolla työskentelevän Mirka Perälän ympärille. He toimivat linkkinä, kun juonilinjoja yhdistetään. Myöhemmin Marttila osallistuu aktiivisen osapuolena Ilpon veljen etsintöihin.

Mainitsen vielä lyhyen juonilinjan (6), jossa Risto Tolosen työnantaja autofiksaamoyrittäjä Reijo Pitkänen pyrkii Ilpon lailla tavoittaa Ristoa ja siitähän ei hyvä seuraa.

Nämä nyt ainakin. Sitten lista toimijoista. Ota vaikka kuvakaappaus tueksesi, jos kiinnostuit kirjan kuuntelusta ja antaudu tarinan vietäväksi.

 

Ilpo Tolonen: lääkintävaksi, jonka pikkuveli päätyy testikeskukseen

Risto Tolu Tolonen: Ilpon pikkuveli 2 vuotta kuivilla huumeista.

Piia Heiskanen: Riston avopuoliso. Odottaa vauvaa

Hiski Tuunanen: Riston entinen tuttu huumepiireistä. Järjestää Riston kuseen

Petteri Marttila: Ilpon entinen työkaveri, töissä Länsi-Suomessa päivystyksessä

Reijo Pitkänen: autofiksaamoyrittäjä, palkannut Riston juokseviin hommiin

Kaj Eriksson testikeskuksen lääketieteellinen asiantuntija, värvää kuskeja

Toimi Repo: testikeskuksen paatunut tutkimusinsinööri

Jani Lepa Lepistö: velkaantunut huumeiden käyttäjä Länsi-Suomessa

Jussi Kivistö: Janin kaveri, huumeiden käyttäjä Länsi-Suomessa

Anssi Kosu Koskimaa: autokauppias Länsi-Suomessa. Huumediileri. Perii velkoja

Jorma Palander: Anssi Kosun Koskimaan autokuski

JP Lindi Lindfors Anssi Kosu Koskimaan katukauppias Länsi-Suomessa

Krista Vaajamaa apulaislääkäri, femme fatale, Ilpon hairahdus

Mikko Veräjätupa: pubin omistaja Länsi-Suomessa

Rudolf Broich: kolaritestauksen isokiho Saksasta

Elina Sinkkonen: Ilpon vähän ilkeä työkaveri päivystyksessä

Mirka Perälä: sairaanhoitaja vuodeosastolla Länsi-Suomessa

Tuomo Simanen: kirran polin lääkintävaksi. Sutinaa Krista Vaajamaan kanssa

Merja Kukkonen: Ilpon kiva työkaveri päivystyksessä

Joni Pietilä: Ilpon nykyinen työkaveri päivystyksessä

Riitta Keränen: osastonhoitaja

Anni Hukka: Ilpon exä. Muuttanut Norjaan

Reino Hukka: Ilpon exän isä
Tuula Hukka: Ilpon exän äiti

+ muita, joilla ei ole tarinan kannalta isompaa merkitystä.

Kuvakaappaus: Nextory

Anarkiaa ja piiloleikkejä Marrasvirralla

 

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia

Atena 2023. 575 s.

 

Jyväskyläläisen äidinkielenopettaja Pasi Ilmari Jääskeläisen kirjallisuuteen tutustumiseni alkoi vuonna 2017, kun voitin arvauskilpailun. Tehtävä oli arvata, kuinka monta kertaa esiintyy sana ”kissa” Jääskeläisen silloisessa uutuusromaanissa Väärän kissan päivä. En enää muista oikeaa vastausta, mutta voitin tuon kirjan ja se jäi mieleeni, jonka jälkeen aloin lueskella opettajan tuotannosta vanhempiakin taidonnäytteitä. Nyt uusimman ihan äsken ilmestyneen Kuurupiilon anatomian kohdalla jouduin palaamaan lukijuuteni (en tiedä onko tämä oikea sana) alkukysymyksen äärelle. Jaksanko lukea koko kirjan alusta loppuun? Teos on massiivinen ja hetkittäinen melko kaoottinenkin. Kuitenkin sen jatkuva teema, isoveljen katoaminen ja sen arvoitus, kannatteli kaoottisuuden yli ja olin reipas – koko kirja riviäkään ylittämättä, sanaakaan sivuamatta luettu! Voin intoilla tällä, vaikka en olekaan enää 10 vee. Toisena hyvänä kannustimena oli teoksen maailma tarinan päähenkilön kokemana. Mikä osa siitä on totta, mikä harhaa ja mikä kuviteltua? En osaa vieläkään vastata, mutta mitä väliä. Eihän tämä mikään äikän koe ole.

Kirjan päähenkilö M (tai Mymmeli, Mara, Mörkö, marasilainen, lukiolaistyttö) on poikkeuksellinen lapsi seitsemänkymmentä luvulla, joka ihailee ja kadehtii isoveljeään Alvaria. Ihailun suhteen hän ei ole ainoa laatuaan. Älykästä ja taitavaa kympinoppilas Alvaria ihailevat kaikki, aina lukion opettajista omiin vanhempiin ja naapurin rouviin saakka. M taas kokee itsensä ulkopuoliseksi ja vialliseksi. Ympäristö tukee tuota ikävää ajattelutapaa, mikä on omiaan herättämään hänessä radikaaleja ajatuksia. Isoveli on kehitellyt pienemmän sisarensa iloksi ja jännitykseksi piiloleikin. M:n tehtävä on etsiä hänet ympäristöön jätettyjen vihjeiden avulla. M:n selviytymiskeinoihin kuuluu mentaalikamera, jolla hän taltioi tapahtumia palatakseen niihin myöhemmin. Käytössä on myös Antropologinen selviytymisopas marsilaisille vakoojille. Kun isoveli katoaa, piiloleikki jatkuu ja muuttuu pakkomielteiseksi. Tuosta hetkestä alkaa vuosikymmeniä kestävä delirium.

Tapahtumat sijoittuvat Marrasvirran kaupunkiin, jossa vaikuttaa kaksi vastakkaista alakulttuurin ryhmittymää, jägerit ja yönaakat, toisin sanoen skinit ja punkkarit. Taviksia yönaakat nimittävät sivistyneiksi apinoiksi. Isoveli on ollut kallellaan yönaakkoihin ja saavuttanut heidän keskuudessaan tietynlaisen profeetan maineen. Veljen etsinnät johdattelevat M:n lopulta yönaakkojen poppooseen ja hän elää tietyn ajanjakson elämästään täysiverisenä punkkarina kaikkine hajuineen.

Lukukokemuksessa oli vaiheensa. Vuonna 1970 syntyneenä muistan punk-liikkeen, mutta turvallisen välimatkan päästä. Olin nössö ja varmaan vieläkin kumartelen joka suuntaan. Pitää vain katsoa, ketä jää taakse. Jääskeläisen kuvaama elämäntapa aiheuttaa levottomuutta. Tunnelmaltaan kirja on paikoin luokkaa Pako New Yorkista ja joissain kohdin kuin repäisty Mauri Kunnaksen Nyrok City -sarjakuvan ruuduilta. Nämä nyt vain tulivat mieleeni ensimmäisinä. Ja ainoina. Jälkimmäisestä hyvänä esimerkkinä kirjan punk-konsertti, jonka touhottaminen menee paikoin koomiseksi. Nauroin. Sukupuolettomassa, ajattomassa, tavattomassa ja sovinnaisuuksille naureskelevassa elämäntavassa on varmasti puolensa. Eniten kirjasta saavat irti varmasti aatteen kannattajat. Vähän niin kuin vanhojen punkkareiden märkä uni.

Pakko lisätä, kuvasin kirjan tapahtumia kaoottisiksi ja vertasin deliriumiin. Tarkoitin tätä hyvässä mielessä. Leipätöissä tulee pohdittua aina silloin tällöin psykoottisen tilan järkevyyttä. Kuulostaa ristiriitaiselta, mutta harhoillakin on logiikkansa, ainakin joissain tapauksissa. Sekin, että Jääskeläisen romaani haastaa ymmärryksen, ainakin minun ymmärrykseni, on pelkkää positiivista. Kuurupiilon anatomiassa on oma johdonmukaisuutensa, joka toisella lukukerralla varmasti kirkastuisi.

Kirja on hankittu ostamalla se Joensuun Suomalaisesta kirjakaupasta.

Okkultistisia murhia hevimeiningillä Joensuussa

Iiro Meriläinen: Pedon merkit 

Kirjokansi 2023. 332 s.

Vietin kesäloman lopettajaisia alun perin lieksalaisen, mutta tätä nykyä Joensuussa asustelevan luokanopettaja Iiro Meriläisen (1980) esikoistrilleri Pedon merkit parissa. Vanhaksi hevariksikin voi Meriläistä nimetä, mikä selittää paljossa tuon teoksen ominaispiirteitä. Sen lukemisesta tekee erityisen mielenkiintoiseksi tapahtumapaikka Joensuu ja kaupungin valikoidut kohteet. Eipä ole virkistysuimala Vesikkokaan enää tämän jälkeen samalla tavalla rentouttava paikka. Eri tavalla kylläkin. Poiketaan kirjassa toki muuallakin Pohjois-Karjalassa tarpeen mukaan.

Tilannehan on nyt se, että kolmen hevarin trio eli Shemeikka, Jyvis ja Musa osuvat tuoreeltaan poliisien rikostutkintapaikalle Joensuun Utrassa. Joku on kipannut merkillisen ihmisraadon lasienkeräysastiaan ja piirustanut askin kylkeen punaisen L-kirjaimen. Tietyt yksityiskohdat rikoksessa merkitsevät Shemeikalle keskivertotallaajaa enemmän, vaikkapa nyt kropan pään tilalle ommeltu hevosenpää. Teologian opiskelijana, vaikkakin hitaan puoleisena, hän yhdistää havaintonsa demonologiaan. Makaaberien murhien lisääntyessä tuon hevarin päätelmät vahvistuvat ja Joensuun poliisi ei kerta kaikkiaan voi muuta kuin palkata trion neuvonantajakseen. Ja se on nimenomaan koko Utran Motörhead tai ei heistä ketään. 

Sarjamurhaaja vie Joensuun poliisivoimia ja siinä sivussa KRP:tä kuin pässiä narussa. Porukkaa kylmenee ja merkillisiä kirjaimia tulee lisää, niin rikospaikoille, kuin paikkakunnan pääaviisi Karjalaiseenkin. Murhaaja nimittän syöttää lehden toimittaja Immo Nevankareelle uutisaihetta toisensa perään. Selkeästi julkisuuden kipeä tyyppi ja kipeä muutenkin. Näyttää pahasti siltä, että syyllinen ei hevillä selviä. Tai siis sillähän se nimenomaan tässä tapauksessa selviää (oli pakko). 

Kustantajan kotisivut luokittelevat kirjan Savo-Carelia -noiriksi. Itse taisin nimetä tämän Instagram-päivityksessäni hupitrilleriksi, jossa yhdistyy Kummelit Hannibaliin. Tarkoitin niitä Kummelin Speedyä ja Sakua. Pieru ja tissutteluhuumoria ei säästellä. Epäilen, että Pedon merkit vie tämän vuoden Suomen sarjan Eniten ruumiita -tittelin. Jätän lukeman mainitsematta. Jää yllätystä muillekin. 

Uuden kirjailija kohdalla joudun joskus opettelemaan lukutaitoni alusta, ennen kuin rivit alkavat vetää. Näkökulmahenkilöitä Meriläisen kirjassa on melkoisesti ja näkökulma saattaa vaihtua kesken luvun. Piirre pysyy linjassa läpi teoksen, eikä se lopulta haitannut. Enimmän aikaa lukija saa viettää rikoskomisario Ilkka Rajakorven mukana. Tutkijaryhmään kuuluvat myös urheilullinen ja työssään kunnianhimoinen Sanna Salmenvuori, sekä konstaapelit Daniel Holma ja Polanen. Nämä jäivät ainakin mieleeni. Hahmojen puhekielestä enimmäkseen tunnistaa kuka puhuu. Vuorosanojen poljento on tutun itäsuomalaista, leppoisaa ja kulkee paljon asian vierestäkin. Se voi jakaa lukijoita, mikä nyt ei ole uusi ilmiö auringon alla. 

Realistinenkaan tarina ei pääasiassa ole, alkaen kolmen retkun käyttämisestä rikostutkinnan asiantuntijana. Tämä tiedoksi heille, jotka todentuntua lukukokemukseltaan odottavat. Minun kantani on, että realistisuus vs. epärealistisuus ei ole hyvän laadun mittari. Tärkeämpää on, että valittu linja säilyy. Silti, kun kuvitteellinen tarina sijoitetaan nimettyyn todelliseen ympäristöön ja siinä kuvataan tiettyjen ammattien harjoittamista, asettaa se tosiseikoille vaatimuksia. Tätä sivusi sanomalehti Karjalaisen kritiikki 18.7.23, jonka johdosta muuten kiinnostuinkin romaanista. Lehden kulttuurisivuilla, itsekin kirjailija, Tuomas Lius harmittelee kirjan poliisin työskentelyä koskevia asiavirheitä. Yhden lipsahduksen haluaisin minäkin nostaa esille, osui nimittäin liian lähelle. Ennen kuin jatkan, täytyy tunnustaa, että olen itsekin sössinyt faktoja ja tekee suorastaan kipeää huomata ne jo painetussa kirjassa. Niistä ei tämän enempää. No sitten, Joensuun oikeuslääketieteelliset ruumiinavaukset on tehty Kuopiossa jo toistakymmentä vuotta. Joensuussa suoritetaan vain vainajan ulkoinen tarkastus ja kuoleman toteaminen. Sen tekee hoitajan avustamana päivystävä lääkäri ja se tapahtuu keskussairaalamme kellarikerroksessa obduktio-osastolla. Henkirikosepäilyissä poliisit osallistuvat toimitukseen esimerkiksi valokuvaamalla ulkoisia väkivallan merkkejä ja pussittamalla vainajan vaatteet jatkotutkimuksiaan varten. Itse osallistun näihin leipätyössäni epäsäännöllisen säännöllisesti. Toki kirjassa ei nimetä, missä tarinan patologi (?) Paananen tutkimuksensa fyysisesti suorittaa. Joensuusta ajaltaa Kuopioon reilussa puolessatoista tunnissa. Miksipä ei. 

Silti kaiken kaikkian tämän kaltaisen kirjajärkäleen kokoaminen on kunnioitettava suoritus. Juonellinen rikostarina on todella haastava kirjallisuuden laji ja sen lukijat ovat valistunutta ja vaativaa, mutta reilua sakkia. Viihdyin tämän parissa. Osuudet, joissa teologian opiskelija Shemeikka esittää tulkintojaan sarjamurhaajan vihjeistä ja viittaa alan kirjallisuuteen, ovat teoksen parasta antia. Sitä paitsi on aina erinomaista, kun Joensuu saa uuden nastan Suomen dekkarikartalle. Tykkään myös kauhuelementtien kanssa flirttailusta. Lisää Iron Maidenia, pizzaa ja mietoja alkoholijuomia on luvassa jo mahdollisesti isänpäivän tienoilla. Tarina saa jatkoa. Otetaan sille! 

Lukemani kirja on Vaara-kirjaston omaisuutta.